Keväisiä pitsimuisteloita

Terveisiä loman kakkosviikolta kuun valossa! Täysin pyöreä kuunkehrä möllöttää taivaalta harvan pilvikerroksen takaa, eikä kuuhullu saa nukuttua. Lomakuulumisia on lähiaikoina ollut sen verran, että siirrytään suoraan keväälle ja kurkistetaan millaista hääeleganssia silloin näkyi.

Taru oli käynyt Wanhan sataman häämessuilla, ja pariskunta oli puolituskastuneena kierrellyt osastoja löytämättä oikeastaan mitään heille sopivaa. Erään salin kulmassa Revelationsin osaston seinällä oli näkynyt ihanan pitsipuvun kuva. Paikalla oli sen verran paljon tunkua, että lähestymistä ei suoritettu, mutta kuva jäi mieleen kuitenkin kummittelemaan. Vielä siinä määrin, että pian messujen jälkeen puhelin soi varmistukseksi sille, josko vielä alkukevään juhliin saisi omaa pukua.

Alunperin sovittelimme morsion kanssa useita pukuja rekistä, ja vaikka kaikki olivat kauniita, jokin jäi silti puuttumaan. Taru kertoi, miten oli ihastunut Mirjamin Minea -pukuun ensin messujulisteessa, ja myöhemmin nettisivujamme nuuskiessa. Aivan samankaltaista hän ei kuitenkaan tahtonut, kyllähän morsiuspuvun nyt uniikki pitäisi olla.

"Tiesin jo ennalta, etten löydä haluamaani valmiina"

Tuleva morsio oli myös hyvin tuore äiti, ja kärsivällinen isä piti eläväiselle nyytille seuraa ja ulkoilutti tätä tarpeen mukaan, kun mietimme erilaisia pukuvaihtoehtoja. Sovitimme kapeaa, merenneitolinjaista hametta korsetin kanssa, hieman mallailimme siihen Minea -puvun pitsiä päälle, ja siitähän se ajatus sitten lähti. Niinpä herralle olikin yllätys, kun Taru ilmoitti perheen miesten palatessa tehneensä päätöksen. Täältä tulisi hänen morsiuspukunsa, eikä etsintöjä tarvitsisi enää jatkaa. Tuleva rouva ilmoitti napakasti tietävänsä, kun löytää jotain sopivaa ja hyvää, ja ne kummatkin olisivat nyt tässä.

Emme kopioi edes toistemme malleja Mirjamin kanssa, mutta koska toisen työstä oli asiakkaan alkuajatus lähtenyt, se luonnollisesti toimi sytykkeenä omalle suunnittelutyölleni. Yleensä sitä voi inspiroitua muiden suunnittelemista töistä, mutta vaikka ajatus lähtee toisen visiosta, se aina muuttuu oman pään kautta kuljettuna siten, että lähtökohtaa ei käytännössä edes tunnista. Ei välttämättä, vaikka tietäisi tarkkaankin, mistä se on tullut.

Pihdit tanassa valmiina hommiin!

Koska hääpäivä lähestyi armotta, eikä aikaa ollut liiemmälti, tapasimme seuraavalla kerralla niin sovituksen kuin mallipalaverinkin merkeissä. Korsettia mallaillessa tutkailimme luonnoksia ja tarkennettiin puvun linjoja ja yksityiskohtia. Pitsin alle piiloutui nudensävyinen satiini antamaan sensuellin viettelevän, muka läpikuultavan tunnelman. Samalla pitsin kaunis pinta pääsi paljon paremmin esiin kuin täysin vaalealla pohjalla. Korsettiin taas valikoitui (kuluneen vuoden suosikkimme) luunvärinen dupion-silkki. Kokonaisuus viimesteltäisiin kristalleilla ja kapeilla ketjuilla, sekä irrotettavalla ruusukkeella.

Mietintämyssyilyä kankaiden kanssa

Tarun puku valmistettiin hyvin tiukalla aikataululla ja vähillä unilla, eikä kankaiden toimitusajat soveltuneet siihen lainkaan. Onneksi varastostamme löytyy jo valmiiksi kaikki tarvittava, vaikka niitä olikin niukalti. Pitsiä oli hyvin rajallisesti jäljellä, ja se asetti allekirjoittaneelle ison pähkinän purtavaksi. Kerroksellinen helma ja napakka leikkuusuunnitelma, josta ei oiottu. Henkseleitä paukutellen voin kehuskella, että harvoin kankaan saa näin hyvin käytettyä. Palasia jäi juuri sen verran, että sulhanen sai myös taskuliinansa samasta pitsistä.

 Sama päänvaiva tuli hieman myöhemmin ruusukkeen kanssa. Korsetista ei ollut jäänyt juuri ylimääräistä kangasta, joten sommittelin pieniä palasia tuntikausia ja tuijottelin niitä otsa rypyssä luovuuden tuskissa. Onneksi samaan aikaan saattoi pujotella kristalleja vaijeriin ja väännellä pieniä lukkoja pihtien kanssa, ja taas väliin siirtää jonkin osasen paikkaa. Ruusuke on tässä kohtaa harhaanjohtava nimike. Taru ei halunnut mitään kukkaista tai ruusuista koristeesta, mutta siinä tuli silti olla mielenkiintoa, näyttävyyttä ja ennen kaikkea kaunis. Ketjut ja ruusuke ovat myös irrotettavat, joten ne voi halutessaan siirtää vaikkapa toisen vaatteen koristukseksi myöhemmin.

Puvun päällepäin näkymätön yllätys oli kuitenkin helmaan heleänsinisellä kirjottu hääpäivämäärä. Tätä kirjoittaessa idea on levinnyt pitkin netin laajaa verkkoa jo vaikka kuinka monen suunnitelmiin ja pukuihin, mutta huhtikuussa tämä oli vielä sangen uusi juttu. Taidan upota kirjontahommissa vähän omaan maailmaani ja ajatuksiini, joten hääpäivä oli sijoittua suoraan tulevaisuuteen. Vuosiluvuksi oli kummasti tulossa 2130, ja havaitsin tämän vasta siinä kohtaa, kun olin jo kolmosta kirjomassa. Henkilökuntaa saattoi hieman pänniä, kun purki vihreensä ja saatteli häät oikealle vuosisadalle.

Toinen kerta toden sanoo...

Kun sitten itse puvun noudon aika tuli, tohkuilimme kummatkin sovituskopin peilin ääressä. Omasta korsetti-intoilustani puhuinkin jo viime viikolla, joten sitten meitä oli kaksi. Omat kädet kummasti karkaavat omalle vyötärölle, kun uuma on nyöritetty kapeammaksi. On se vain koukuttava vaate!

Kaipaatte kuitenkin nähdä vielä kokonaisempia kuvia puvusta, joten täältä pesee! Taru ja Lauri, olkaa hyvät!