Revelations

Revelations

maanantai 21. joulukuuta 2015

Yhden linnanjuhlien puvun tarina - syvemmälle kuin arvaatkaan

Tämä ei ole aivan tavallinen kertomus puvun suunnittelusta. Tällä puvulla oli jo tarina, ennen kuin ensimmäistäkään tikkiä oli ommeltu tai kynä hipaissut paperille luonnoksen ääriviivojakaan. Tarina, joka ulottuu yli kahdenkymmenen vuoden taakse, ja on vaikuttanut kaikkiin pukuihin, käytännössä aivan kaikkeen, mitä olen urani aikana tehnyt. Ei siis mikään olankohautuksella ohitettava kolttu. Koska jutun juuret ovat hyvin syvällä historiassa, tämä ei tule olemaan aivan lyhyt luettavakaan.

Muistat varmaan kurkistuskuvista mustikansinisen silkkipuvun helman ja vilauksen metalliketjuista selässä.  Pukua kantoi Mielenterveyden keskusliiton toiminnanjohtaja Olavi Sydänmaanlakan ylväsryhtinen Marianna-puoliso. Nyt, nyt meillä on kaikki tarvittavat päähenkilöt kasassa. Oletko valmis jatkamaan?

Melkein valmis puku ennen viimeistelyjä


Kaksikymmentä vuotta sitten


Avaan nyt aika suuren osan itsestäni sinulle. Osan, joka ei ole mitenkään mukava, ilahduttava tai hupaisa, mutta joka on tehnyt minusta minut. Surullista kyllä, se tuntuu olevan varsin monen muunkin elämää. Reilut kaksikymmentä vuotta sitten olin teini, yläasteella ja nääntymässä koulukiusauksen jalkoihin. Olen saanut lasit alakoulun kolmannella luokalla ja nimittely alkoi välittömästi. Se jatkoi koko ajan raaistuen yläasteelle, jossa henkinen väkivalta muuttui myös fyysiseksi. Kannan edelleen kehossani arpia muistoina niiltä ajoilta. Arpia, joita koulukiusaajien käsissä sain. Sellainen jättää väkisinkin jäljet kehen hyvänsä.

Olin aivan hirvittävän väsynyt elämääni sellaisena kuin se oli. Kaipasin, janosin kipeästi jotain muuta. Jotain, missä ei tarvitsisi pelätä, ei väkivaltaa, ei nimittelyä. Hetken rauhaa nuolla haavojani ja hengittää rauhassa ilman pelkoa päälle käyvistä hyökkääjistä. Jotain sellaista oli pakko olla!

Kuvaan astui karheaääninen mies, jonka toisen korvalehden lävistää pieni puukko. Vähän pelottavankin oloinen tyyppi, mutta ehdottoman luotettava. Olavi Sydänmaanlakka toimi tuolloin Tikkurilan seurakunnan nuoriso-ohjaajana, oli aloittanut nuorten yökahvilatoiminnan, jonne kaikki saivat tulla taustasta tai kunnosta riippumatta. Joku saattaa muistaa Jallen Pub- yökahvilan, toinen taas myöhemmä Aseman lapset tai Walkersin. Hukkuva näki oljenkorren, johon tarttui.

Löysin itseni hyväksyvästä ja mukaanottavasta porukasta. Vaikka olin alkuun niin arka, että tutustuminenkin oli vaikeaa, luottamuksen löytämisestä toiseen ihmiseen puhumattakaan, sain mahdollisuuden. Tilan hengittää, vähän kerrallaan sitoa vuotavat haavat. Ilman Olavi Sydänmaanlakkaa ja hänen rakentamaansa toimintaa en ehkä olisi tässä ja nyt. En tiedä, olisiko minua enää.

Sain tilaisuuden korjata itseäni ja antaa haavojen parantua. Arpia on edelleenkin, mutta ne muistuttavat, mistä olen tullut. Millaisen tien olen kulkenut, ja miten pitkälle olen päässyt niin ihmisenä kuin työssänikin. Kenties ehkä tämän taustan takia olen oppinut kuuntelemaan, ymmärtämään ja hoksaamaan niin tehokkaasti, että useampi asiakas on ollut vakuuttunut siitä, että minusta on tullut ajatustenlukija.  (En ole, mutta yritän kovasti!) Haluan jakaa ympärilleni hyvää mieltä, lämpöä ja valoa. En jäädä siihen pimeyteen, johon olin lähellä suistua.

Sattuma viitoittaa tietä


Tammikuussa sain yllättäen viestin, kutsun tapaamaan kahdenkymmenen vuoden takaisia tuttuja vuosijuhlan tai oikeastaan vuosikymmenjuhlan muodossa. En ole valtaosaan ollut missään yhteyksissä jatkettuani matkaa, mutta olin hurjan utelias näkemään, mitä kullekin kuuluu näiden vuosien jälkeen. (Jotkut asiat eivät tunnu muuttuvan lainkaan. Korvalehdessä killui edelleen tuttu puukko.) Tällöin sain uudestaan yhteyden Sydänmaanlakkaan, ja kun sitten kuulin, että hän oli saanut kunnian tulla kutsutuksia linnanjuhliin, minun oli pakko ottaa yhteyttä.

Olavi oli antanut minulle sekä itsensä kautta, että välillisesti äärimmäisen suuren avun, kun olin heikoimmillani. Mahdollisuuden toipua koulukiusauksen kauhuista niin, että sain puhtaamman ja paremman pohjan päästä kasvamaan siksi aikuiseksi, siksi ihmiseksi, joka nyt olen. Halusin antaa edes osaksi takaisin jotain siitä hyvästä, jota olin itse aikoinaan saanut. Kiitokseni siitä turvasaarekkeesta, jonka muurien sisältä sain paikan. Antaa hyvän kiertää, ja niin tapasin Mariannan.

Nostalgiasta pukusuunnitteluun


Joskus puku nousee intuitiivisesti mieleen välittömästi, saa hahmonsa jo sillä hetkellä, kun tapaa asiakkaan ensimmäistä kertaa. Juttelimme siitä, mikä olisi eniten Mariannaa ja palapelin palaset loksahtelivat paikoilleen. Minulla oli jo jonkin aikaa ollut jemmassa ihanan rouhea, mustikansininen dupionsilkki, jonka oli joskus hankkinut ihastuessani sen huikeaan sävyyn. Se oli vain jostain syystä jäänyt käyttämättä, odottamaan oikeaa hetkeään. Innosta täristen kannoin sen töihin, ja toivoin, että se olisi myös Mariannan mieleen - ja sehän oli!

Sommittelua kaavojen ja kankaan riittävyyden kanssa.

Lähtien jo siitä monesti mainitusta puukosta Olavi Sydänmaanlakan korvassa, olin jo heti ajatellut, että Mariannan puvussa pitäisi olla vähän rock-henkeä. Silkin lisäksi olin varannut jo monta köynnöstä hopeoituja metalliketjuja nähtäväksi. Niistä olin suunnitellut monikerroksiset käädyt valumaan osittain avoimen selän poikki. Samanpaksuisesta ketjusta olisi tullut vähän tylsä sellaisenaan, joten otin useampia, erivahvuisia ja -suuruisia ketjuja mukaan, sommittelin niistä näyttävän koristeen. Etupuolella ketjut muodostivat hieman art decomaiset linjat. Kuva ei halua tulla blogiin, joten tässä linkki kuvan luokse.

Pientä  viilausta ennen ketjujen sommittelua

Kaikista paras palaute oli ehdottomasti pukua noutamaan saapunut innostunut Marianna, joka lämpimästi halasi minua, kiitti mahtavasta kokemuksesta puvun suunnittelun ja valmistuksen kohdalla. Saamani kukat ja kortti kertonevat kaiken. Jaoimme puvun tekemisen yhteydessä monia ilostumisen, liikutuksen, herkistymisen hetkiä. Tämä ei ollut pelkästään minulle tärkeä juttu. Kiitos vielä Olavi ja Marianna!



video

Pukua voi katsoa oikein liikkuvan kuvan kanssa hienosti kännykameralla taltioidusta ylen pukulähetyksestä tai jollei tämä näy kunnolla, linkin kautta kohdassa 34:23 alkaen.



tiistai 8. joulukuuta 2015

Ehdokkaana Vuoden Hääblogi -äänestyksessä!

 Huikeaa! Ehdin vetää parin yön tehokkaat unet linnanjuhlien jälkeen, ja kun palaan töihin, koneella on odottamassa kaksikin isoa yllätystä. Vuoden hääyrityksen äänestys oli nyt ratkennut, ja voittajaksi nousi alan kiistämätön jättiläinen, Niinatar. Kakkosena hehkuu Lahden Glamour ja kolmossijalla - herranen aika - Fitting Room. Tuijottelin ruutua jonkin aikaa uskomatta tätä todeksi. Fitting Room, jonka avasin Helsingin Töölöön vähän reilu kaksi vuotta sitten, kun muutin itseni, elämäni ja työni Hämeenlinnasta pääkaupunkiseudulle. Nyt se sama nimi killui hääyrityskisan pronssipallilla. Herramunjee.

Revelations pääsi myös kärkikymmenikköön mukaan. Kun katsoo muita kilpakumppaneita, ei voi kuin todeta, miten nöyräksi tämä vetää. Aivan mieletöntä. Kertakaikkiaan aivan mieletöntä. Kiitos kaikille niille, jotka annoitte äänenne niin Revelationsille kuin Fitting Roomillekin. Vanha, mutta vinhasti viljelty: Tee työtä, jolla on tarkoitus taitaa päteä nyt suuresti. Kiitollinen, iloinen ja koen itseni todella etuoikeutetuksi tänään ruudun tuloksia katsoessa. KIITOS!

Se toinen yllätys?



Mailiin putkahti tänään myös tieto siitä, että Revelationsin blogi on valittu mukaan Vuoden hääblogi -äänestykseen ammattilaiskategoriassa. Tuijotan taas tietokoneen ruutua, räpäytän silmiä ja siellä se edelleen on. Jukopliut. Joten tässä sitä taas ollaan, ihmeissään, ilahtunut ja kummastunut siitä, mitä kaikkea vastaan voi tullakaan. Tätä blogia on pidetty jo jokusen vuoden ja tämä nosti aamuväsystäkin huolimatta iloisen hymyn huulille. Tuntuu hienolta, siltä, että jotain on tehty oikein ja mielekkäästi. Kiitos kunniasta tulla valituksi mukaan!

Jälleen kerran ojennan kättäni myös suuntaasi. Antaisitko sinä äänesi tälle blogille? Voit toki myös valita useamman ehdokkaan, sillä päivittäin voi äänestää samasta IP-osoitteesta.  Ehdokkaisiin ja itse äänestykseen pääset tutustumaan täältä!
Hääblogit syntyvät yleensä omien häiden suunnittelun myötä, mutta suomalaiset hääbloggaajat tekevät samalla arvokasta työtä keräten, ideoiden ja jakaen hääaiheisia aiheita kaikkien luettavaksi. Me haluamme huomioida hääbloggaajia, nostaa hääblogit osaksi suomalaisia blogiyhteisöjä. Meillä on myös kunnia järjestää hääblogimiitti, joka pidetään jälleen Love Me Do -häätapahtuman yhteydessä, tällä kertaa Helsingin Kaapelitehtaalla 23.1.2015. Hääblogimiitistä tiedotamme myöhemmin, nyt on aika äänestää omaa suosikkiblogiasi! Kaikkien kolmen sarjan voittajat julkistetaan 23.1.2015 Love Me Do:n lavalla. - See more at: http://www.lovemedo.fi/artikkelit/vuoden-haablogit-2016#sthash.mZlCyW2r.dpuf
Hääblogit syntyvät yleensä omien häiden suunnittelun myötä, mutta suomalaiset hääbloggaajat tekevät samalla arvokasta työtä keräten, ideoiden ja jakaen hääaiheisia aiheita kaikkien luettavaksi. Me haluamme huomioida hääbloggaajia, nostaa hääblogit osaksi suomalaisia blogiyhteisöjä. Meillä on myös kunnia järjestää hääblogimiitti, joka pidetään jälleen Love Me Do -häätapahtuman yhteydessä, tällä kertaa Helsingin Kaapelitehtaalla 23.1.2015. Hääblogimiitistä tiedotamme myöhemmin, nyt on aika äänestää omaa suosikkiblogiasi! Kaikkien kolmen sarjan voittajat julkistetaan 23.1.2015 Love Me Do:n lavalla. - See more at: http://www.lovemedo.fi/artikkelit/vuoden-haablogit-2016#sthash.mZlCyW2r.dpuf
Hääblogit syntyvät yleensä omien häiden suunnittelun myötä, mutta suomalaiset hääbloggaajat tekevät samalla arvokasta työtä keräten, ideoiden ja jakaen hääaiheisia aiheita kaikkien luettavaksi. Me haluamme huomioida hääbloggaajia, nostaa hääblogit osaksi suomalaisia blogiyhteisöjä. Meillä on myös kunnia järjestää hääblogimiitti, joka pidetään jälleen Love Me Do -häätapahtuman yhteydessä, tällä kertaa Helsingin Kaapelitehtaalla 23.1.2015. Hääblogimiitistä tiedotamme myöhemmin, nyt on aika äänestää omaa suosikkiblogiasi! Kaikkien kolmen sarjan voittajat julkistetaan 23.1.2015 Love Me Do:n lavalla. - See more at: http://www.lovemedo.fi/artikkelit/vuoden-haablogit-2016#sthash.mZlCyW2r.dpuf
Hääblogit syntyvät yleensä omien häiden suunnittelun myötä, mutta suomalaiset hääbloggaajat tekevät samalla arvokasta työtä keräten, ideoiden ja jakaen hääaiheisia aiheita kaikkien luettavaksi. Me haluamme huomioida hääbloggaajia, nostaa hääblogit osaksi suomalaisia blogiyhteisöjä. Meillä on myös kunnia järjestää hääblogimiitti, joka pidetään jälleen Love Me Do -häätapahtuman yhteydessä, tällä kertaa Helsingin Kaapelitehtaalla 23.1.2015. Hääblogimiitistä tiedotamme myöhemmin, nyt on aika äänestää omaa suosikkiblogiasi! Kaikkien kolmen sarjan voittajat julkistetaan 23.1.2015 Love Me Do:n lavalla. - See more at: http://www.lovemedo.fi/artikkelit/vuoden-haablogit-2016#sthash.mZlCyW2r.dpuf
Hääblogit syntyvät yleensä omien häiden suunnittelun myötä, mutta suomalaiset hääbloggaajat tekevät samalla arvokasta työtä keräten, ideoiden ja jakaen hääaiheisia aiheita kaikkien luettavaksi. Me haluamme huomioida hääbloggaajia, nostaa hääblogit osaksi suomalaisia blogiyhteisöjä. Meillä on myös kunnia järjestää hääblogimiitti, joka pidetään jälleen Love Me Do -häätapahtuman yhteydessä, tällä kertaa Helsingin Kaapelitehtaalla 23.1.2015. Hääblogimiitistä tiedotamme myöhemmin, nyt on aika äänestää omaa suosikkiblogiasi! Kaikkien kolmen sarjan voittajat julkistetaan 23.1.2015 Love Me Do:n lavalla. - See more at: http://www.lovemedo.fi/artikkelit/vuoden-haablogit-2016#sthash.mZlCyW2r.dpuf

sunnuntai 6. joulukuuta 2015

Kiitos suomalaisen työn tukemisesta! Kurkistuksia linnanjuhlien pukujen taakse

Toistan vielä tuon otsikon lauseen. Kiitos, kun tuette kotimaista käsityötä ja valitsette pukunne Suomesta sen sijaan, että tilaisi netistä tai kävisi vaikkapa Pariisissa shoppailemassa. Joka paikassa toitotetaan, että olisi hyvä ostaa kotimaista, tukea yrittäjyyttä, ja linnanjuhlien pukuun satsaaminen on juuri sitä. Vaikka yleisönosastojen palstat riipivät sitä, miten älytöntä törsäystä juhlat ovat, olen toista mieltä. Linnan juhlat ovat yksi tärkeimpiä osia kotimaisen muodin, suunnittelun ja käsityöläisten näytön paikkoja. Kuinkahan suuri prosentti monen tekijät vuosituloista tämä juhla loppujen lopuksi on? Samoin voi ylpeänä todeta, miten hienoja osaajia meillä tässä maassa on, miten upeaa jälkeä täällä edelleen osataan tehdä.

Kulunut kuukausi on ollut erityisen rankka, mutta sitäkin palkitsevampi. Ateljeella on paiskittu kirjaimellisesti kellon ympäri hommia ja sen ansiosta tänään, presidentin itsenäisyyspäivän juhliin astelee kolme suunnittelemaani iltapukua, eilen Vanajanlinnan itsenäisyyspäiväjuhlissa yksi ihminen sai kohottaa maljoja upeassa uniikkikorsetissaan ja yli kaksikymmentä muuta linnanjuhlijaa sai avun helman- ja olkaintenlyhennysten ja kavennusten muodossa. Tiesitkö muuten, että etiketin mukaan esimerkiksi merkkihenkilöiden käädyt, kunniamerkit tai lippunauhat eivät saa koskettaa ihoa? Tässä oli pala purtavana, ja niinpä aika moneen puvuun taiottiin olkaimet, hihat tai koko yläosa ratkaisemaan tämä ongelma.

Yksityiskohta korsetin sivusta


Keitä kannattaa bongailla linnasta?


Aion kertoa tarkemmin jokaisen puvun suunnittelusta ja valmistuksesta myöhemmissä teksteissä, vielä univelka painaa sen verran kovasti, että kirjoitan keltaisen lehdistön tyyppiin nyt lähinnä paljastusblogauksen niille, jotka haluavat bongata tiettyjä pukuja linnan punaiselta matolta. Tänä vuonna erityisesti yhteen pukuun liittyy niin hurjan paljon taustaa, tunteita, historian havinaa ja hyvää karmaa, että se todellakin ansaitsee oman tilansa.

Aloitetaanpa siis. Ensimmäisenä vuorossa on ihana persoona, Koulukinon edustaja Outi Freese. Hänellä on tarkka, hyvin tunnistettava tyylinsä, jota hän halusi noudattaa myös iltapuvun suhteen. Ydinlause suunnitteluun oli Coco Chanel kohtaa Vuokko Nurmesniemen. Väripalettiin mahtui tasan musta, hyvin syvä musteensininen ja valkoinen. Sininen jäi kuvioista pois ja loppujen lopuksi päädyimme mallailemaan oikeaa pikimustan mattasävyä ja kankaan laskeutuvuutta Villisilkin loistavasta valikoimasta. Kamerani teki tässä kohtaa tenän. Mustan ja valkoisen voimakas kontrasti oli sille liikaa, ja näytöllä näkyy lähinnä suttua. Mutta bongaajille ohjenuoraksi; punaisella matolla astelee tyylikäs, laskeutuvaan villakreppiin verhoutunut nainen, jolla on helmenhohtoiset isot valkoiset kaulukset ja mansetit hihallisessa puvussaan.



Toinen tästä ovesta asteleva daami on Mielenterveyden keskusliiton toiminnanjohtaja Olavi Sydänmaanlakan puoliso Marianna, joka sai ylleen mustikansinistä dupion-silkkiä. Rock-henkeä ei ole unohdettu, se nostetaan avointa selkää pitkin valuvien metalliketjujen putousten muodossa esiin. Nopea tunnistaa sen kauniista merenneitolinjaisesta muodostaan. Erityisesti tästä puvusta haluan puhua myöhemmin lisää, sillä on valtavan suuri tarina takanaan, joka ei tekisi sille oikeutta muutamalle riville tiivistettynä.




Kolmatta pukua saa odottaa toisen kättelyn alkuun, sillä nyt hypätään hallituskelkkaan. Mielettömän iso kunnia! Puolustusminiteri Jussi Niinistön ihana puoliso, politiikan toimittaja Leena Sharma pukeutuu kullan ja hunajan sävyissä ylelliseen satiiniin. Kapeassa puvussa leikkaukset ja muoto ovat kaiken ydin. Kullansävyjen vastapainoksi asukokonaisuuteen suunniteltiin kontrastiväriksi syvää tummanpunaista kenkien, huulipunan ja laukun muodossa.



Lopuksi haluan kiittää vielä ompelimon supertiimiäni. Suurkiitokset Hannalle, Akille, Oilille ja Miralle, joita ilman tätä urakkaa ei olisi ollut mahdollista tehdä! Laadunvalvontakoira Lili teki myös valtavan työn  yrittäen ihan tosissaan lievittää ihmisten (erityisesti allekirjoittaneen) stressiä. Haluan myös kiittää facebookin seuraajia, jotka jakoivat auliisti loppumetrien kiriapua tsemppimusiikkien avulla - teistä oli todella paljon hyötyä ja jeesiä! Kuten eräs tuttavani kommentoi, miten on ollut huimaa seurata tätä linnanjuhlien puristusta sivusta. "Lupaat ihan liikoja, ja sitten vielä pidät ne lupauksesi!"  Menee tosiaan melkein Oscar-puheen kaltaiseksi fiilistelyksi, mutta nyt on onnellinen ja iloinen siitä, että on saanut olla osana Suomen yhdeksänkymmenenkahdeksan vuoden itsenäisyysjuhlaa. Illemmalla shamppanjapullo poksahtaa aivan taatusti auki ja nostetaan malja. Ihana nähdä nämä hienot naiset juhlalookeissaan!

Hyvää itsenäisyyspäivää!