Yllätys oli ihanan liikuttava, kun uusin Helsingin Sanomien kuukausiliite vihdoin ilmestyi. Ihanaa senkin vuoksi, että yksi vanha vakiasiakkaani oli sen kärppänä bongannut ja lähetti minulle heti kuvan ilmoituksella; joko olet nähnyt lehden. Ei, en ollut nähnyt, joten ilahtuminen oli moninkertaista. Sitä tietää tekevänsä jotain oikein, kun asiakkaat vielä vuosienkin takaa lähettelevät kivoja viestejä matkan varrelta. Siksi jaankin tässä saman kuvan, joka puhelimeeni piippasi.
Itse artikkeli, johon kuvat oli otettu, käsitteli Suomen ikäisiä kansalaisia. Kolmella numerolla ikänsä kertovia suomalaisia. Unelmanpehmeä samettiviittani oli nostettu lämmittämään satavuotiaan ihanan rouvan harteita, joka kertoi, miten ompelu ja ateljeetyöt olivat kulkeneet myös läpi hänen elämäänsä tärkeänä asiana. Koen suurta iloa ja kiitollisuutta siitä, että minun kätteni jäljet hän oli hyväksynyt päälleen. Ihana Suomi100-tempaus!
Sama viitta on käynyt jo jokusen morsiamenkin hääpäivää sulostuttamassa ja varmistamassa, ettei talven viima pääse puremaan kevyen hääpuvun läpi, sillä se on vuokrakappale. Jos haluat sen pehmoisen tunnun myös omaan päivääsi, laittele viestiä!
