Love Me Do 2014 - jälkitunnelmia

Vihdoin on aikaa istua koneen ääreen ja kirjoittaa. Olen viimeiset viikot tehnyt aikalailla 15-17 tunnin päivätöitä, unet ovat jääneet vähän vähemmälle ja kotikin näyttää nyt vähän vieraalta. (Lue: aivan kuin dinosaurus olisi mellastanut täällä ja oksentanut sen lisäksi vielä keittiöön.) Alkuvuosi on ollut hurjaa tahtia niin messujen kuin häidenkin suhteen, ja olen koettanut suoriutua kummistakin moitteetta.

Tällä taustalla, lähtö Love Me Do:hon tuntui ylimääräiseltä painolastilta ja jollen olisi messupaikkaa jo maksanut ennakkoon, olisin surutta jäänyt kotiin nukkumaan. Päivän tiesi pitkäksi jo etukäteen, kun aukioloajat olivat sen klo 13.00-22.00, mutta paikalla piti olla jo aamuyhdeksältä sovittamassa malleja ja pistämässä osastoa kasaan. Tapahtuma järjestettiin myös ensimmäistä kertaa, mikä luonnollisesti toi pieniä lastentauteja mukanaan, mutta ei mitään järisyttävän kamalaa.

Muotinäytös - kylmää hikeä otsallani

Uupumuksesta huolimatta osasto kasautui ennätysvauhtia, ja suht oikeankokoiset mallitkin löytyivät lopulta. Aluksi näytti siltä, että meillä on liian isoja malleja ennakkoon ilmoitetuista koosta huolimatta, ja olin aivan lähellä vetää pari mekkoa kokonaan näytöksestä pois. Muutaman syvän hengenvedon jälkeen hyväksyin tilanteen, mutta myönnettävä on, että Revelations Couture -puvut ovat olleet paremmin istuvia ja kannettuja aiemmin.

Näytös jännitti aika tavalla, kun alkoi selvitä mallien kävelevän sitä samaa lattiaa myöden, missä sadat jalat ovat ennen sitä käpötelleet kengät jalassa. Tarvitseeko edes sanoa? Helmat ovat tämän jälkeen pilalla tai vähintäänkin niin mustat, ettei niistä kovin herkästi enää kalua tule. Olisin myös kovasti toivonut malleille hieman enemmän asennetta ja varmuutta. Nyt muutamat kävelivät kuin marketin käytävää, hieman vaisulla olemuksella ja ryhdillä. Tässä olisikin oiva paikka parantaa ensi kerralle!

Kakkuja, kuppikakkuja kaikkialla!

Tuttuun tapaan poimin messuilta sellaisia juttuja esiin, jotka säväyttivät jollakin tapaa, ja ensimmäiseksi löytyi makoisat taajuudet. Arvannet jo. Kakkuorientoituneen seikkailut maistiaisten ihmemaassa, tarkemmin sanottuna Marian herkkupuodin ja Cupcake Goddessin välissä. Ei muuten ihan riskitön sijainti, kun kummaltakin suunnalta houkutellaan tunti toisensa jälkeen jumalaisilla herkuilla, sekä mukavilla ihmisillä. Ilmankos henkistä väsymystä ei tuntenut kuin vasta viimeisinä tunteina, kun heilui niin armottomassa sokerihumalassa.

Vegaanisia kuppikakkuja! Iso hatunnosto tästä peliliikkeestä!

 

Meidän laulumme

Alma Sipilä tekee lauluja rakastavaisille. Jep, tuttu juttu, mutta ei kiirehditä nyt. Se, mikä tekee tästä erityisen, on se, että lauluntekijä juttelee parin kanssa, käy yhdessä läpi miten on tavattu, mikä toisessa sytyttää, ihastuttaa, rakastuttaa - ennen, nyt ja aina. Sen perusteella hän tekee sitten parista laulun, sanottaa sen, ja esittää sen sitten hääjuhlassa pianolla säestäen. Sen lisäksi biisi vielä levytetään, ja hääpari saa sen itselleen CD:nä.

Alma lauloi, ja Revelationsin osasto oli niin mukavasti lähellä lavaa, että sain parhaat palat esityksistä. Ihana ääni, herkät ja koskettavat sanoitukset. Kuuntele tästä itse, ja häkelly. Kun näin ihana ihminen pitää naapuriosastoa pystyssä, karkasin sohvalle juomaan inkivääriteetä aina välillä, kun jalat antoivat liiaksi merkkejä kipeytymisestä. Osastolla oli vielä MP3-soittimia kuulokkeilla varusteltuna, jotta pystyi rauhassa keskittymään Alman musiikkiin. En tiedä, oliko osana omaa väsymystäni vai yleistä herkistymistä, mutta liikutuin kyyneleisiin saakka siinä sohvalla istuessani ja niitä kuunnellesani. Joku kommentoikin, että on kuin enkeli laulaisi, ja sitä komppaan aivan täysin.

Lusikkasepän aarrearkulla

Belovedin kauniita tuotteita muistan nähneeni useammassa paikassa, ja silloin jo pistäneeni hauskat ja hyvät ideat, kauniin toteutuksen mieleeni. Kaikenlaista sitä saakin vanhoista aterimista! Pahoittelen kuvien pientä epätarkkuutta. Kamerani ei taas oikein pidä minusta tai sitten Kattilahalli oli sille hieman liian iso pala. Parempia kuvia voi käydä ihastelemassa taitavien tekijöiden omilla sivuilla.

Tunnelma katossa pilkkuun asti

Kuten alussa totesinkin, Love Me Do kärsi ajoittain joistain lastentaudeista, mutta tunnelmaltaan tapahtuma ylitti viime viikolla hehkuttamani Tampereen häämessutkin mennen tullen. Osastot olivat mukavan väljästi sijoitettu, ja yleistunnelma oli aamupäivästä asti lämmin, vastaanottava ja täynnä yhteisöllisyyttä. Alkupäästä väkeä oli välillä niin paljon, että olisin tarvinnut kolme päätä ja käsiparia. Toivottavasti kenellekään ei jäänyt laiminlyötyä oloa säntäillessäni ympäri neliöitäni yrittäessäni ehtiä jokaisen kysyjän avuksi.

Bussikuskin morsian mainitsikin omassa blogissaan, että osa osastoja oli myöhemmin iltapäivällä tyhjillään tai näytteilleasettajat selvästi väsyjä. Tunnustan! Välillä oli kertakaikkiaan vain otettava taukoa (Alman sohvalla) kun ei vain enää jaksanut pysytellä kunnolla pystyssä. Purkamisen jälkeen jalat olivatkin niin kipeät, ettei kävelemisestä tahtonut tulla juuri mitään.

Kipeätassuinen suunnittelija Leelian lepotuolissa aka Alma Sipilän naapuriosastolla

Oli myös mielenkiintoista seurata polttariporukoiden kisaa pitkin Kattilahallia, ja vaikka väki väheni, tunnelma nousi korkeammalle kellon kiiriessä eteenpäin, ja ajoittain tuntui aivan oikealta juhlalta. Kävijät ja näytteilleasettajat kävivät vuorollaan jorailemassa ja tutustumassa toisiinsa. Vielä kamppeita pakatessakin ympärillä näkyi itsekseen tanssahtelevia yrittäjiä, hymyhuulia ja läksiäishalauksia.

Kaikenkaikkiaan ihana tavata myös osastolle tulleita ihmisiä, ja niitä muutamaa muuta bloggaajaa, jotka tunnistivat. Tulipa ihan loppumetreillä vastaan myös henkilö, joka kutsui minua nimeltä (hämmentää aina julmetusti, kun joku tunnistaa minut. Itse olen todella huono ihmisten bongaamisessa), ja kertoi minun tehneen hänelle joskus korsetin vuosia sitten, ja vaikkei oltu koskaan tavattukaan, hän halusi kiittää ihanasta vaatteesta. Kotiin palasi siis rättiväsynyt suunnittelija, joka hymyili onnellisena, kun saa tehdä näin mahtavassa skenessä töitä näin uskomattoman upeiden ihmisten kanssa.

Love Me Do - minulle tosiaankin tämä oli hurmaavan erilainen tapahtuma, ja ensi vuonna uusilla kujeilla uudemman kerran. Eiköhän lastentauditkin ole köhitty siihen mennessä!

Tampereen häämessut 2014

Tampereen häämessut olivat toisiksi viimeiset messut tällä kaudella. Yllätyin aivan hurjan iloisesti, kun lauantaina ovien avauduttua selvisi, että tämän vuoden kävijöissä oli hurja määrä hyväntuulisia, uteliaita ja kiinnostuneita pareja. Voisinkin sanoa, että lähdin sunnuntai-iltana ajelemaan kotiin hymy huulilla ja riemukkain tunnelmin. Ihmiset kuitenkin tekevät tämän jutun, ja Tampereen messujen ilmapiiri oli kyllä yli kaiken tähän asti. Tosin Love Me Do veti senkin asteikon yli, mutta siitä myöhemmin lisää.

Suunnittelijan mieltä lämmittää kovasti, kun moni tuli sanomaan, että seuraa tiiviisti kuulumisiamme, odottaa kieli pitkällä uusia kuvia, ja aina kun näkee jonkun pukumme, se kolahtaa kuin rekka tiiliä. Näitä terveisiä tuli useammaltakin morsiolta, jolla oli jo puku, mutta halusivat tulla tervehtimään ja kertomaan, millaisia ajatuksia puvut olivat herättäneet. Kiitos! Merkitsee meille todella paljon! Näitä juttuja kun tehdään kovin suurella sydämellä, niin kaikki palaute tuntuu hyvältä, ja ilahduttaa kuulla, että muutkin pitävät töistämme.

Kävin vastailemassa myös kysymyksiin uniikkipukujen suunnittelusta ja valmistamisesta

Tanssiva hääpukunäytös

On hienoa, että näytökset uusiutuvat, keksitään jotain uutta, mutta täytyy myöntää, että olin helpottunut siitä, etten laittanut Revelationsin pukuja tänne mukaan. Ajatukset siitä, miten haluaisin meidän pukumme esittää, on niin kovin erilaista kuin näytöksen anti, että olisi tullut totaalisen väärä viesti.

Kyllä! Rohkea ja hyvä veto.

Näytöksessä oli juttuja, joista pidin kovasti, kuten pyörätuolimorsiamen osuus, ja välillä on mukava nähdä myös vähän varttuneempiakin malleja, mutta siitä huolimatta kiemurtelin vaivaantuneena tuolissani. Musiikit olivat sen sorttisia valsseja ja humppamenoa, joita olen pikkutyttönä viimeksi kuullut jonkun häissä soitettavan. Auttamattoman vanhanaikaista, ja siksikin kenties päällimmäiseksi tunteeksi tuli pateettisuus ja tätimäisyys. Myöskään monen tanssijasulhasen latinolanteet eivät meikäläistä vakuuttaneet, ja vaikka vanhemmat herrat tanssivat sulavasti, en päässyt mieleen hiipineestä namusetä-fiiliksestä mihinkään.

Kokonaisuutena tämä oli kuitenkin kokonainen, eheä show, eikä vain viileää catwalkmenoa. Ohjelmallisuudesta ropisi reilusti pisteitä, mutta silti katsomosta poistui kylmäksi jäänyt suunnittelija. Linkkaanpa vielä paikalla käymättömille Häät-lehden taltioimat parhaat palat, jotta saat paremman kuvan asiasta. Olisi mukava kuulla, millaisia tunnelmia näytöksen katsoneille nousi. Is it just me?

Kakkujen helmiä 

Kakkuorientoituneella on aikamoinen paikka asustaa viikonloppu niinkin houkuttavan osaston kuin Purppurahelmen vieressä. En tiennyt, että kakkuun voi tehdä syötävää pitsiä tai että mutusteltavat voivat olla niin hurjan kauniita - ja hyviä. Arvaa, kuka kävi pitkin viikonloppua verottamassa ihanan helmiäisenhohtoisia makupaloja. Köh  röyh.

Purppurahelmen ihanan makeaa osastoa

Pitsipipareita!

On ne vaan niin kovin kauniita!

Toinen allekirjoittaneen sydämen sykkimään saanut kakkupaikka oli Oriveden leipomon osasto, joka räväytti pääkallokakullaan ja ärhäköillä värivalinnoillaan. Mustaa väriä on harvakseltaan kakuissa näkynyt, mutta leipomon leideillä riitti pokkaa, ja lopputulos on maistuvan dramaattinen. Kyllä, iskee mahtipontisuuden kaipuuseeni todella hienosti!

Lime ja musta, tappovarma yhdistelmä

Rrrräyh! Hieno!

 

Unohda kimput - nyt tulevat kukkalaukut!

Kukkakauppa Lundin kanssa tuli juteltua myös pitkät pätkät, ja sieltä tuli armotonta noottia - harva osaa pitää kimppuaan oikein. Kävin heti saamassa meillekin päivitetyn neuvontapaketin, niin osataan taas auttaa siitä, miten erilaisia kimppuja tulisi pidellä. Onneksi allekirjoittanut onkin ollut hienosti kartalla tähänkin asti, ei ole tullut annettua  vääriä vinkkejä.

Lundin porukka lanseerasikin messuilla ihan uuden kimppuvaihtoehdon - laukkumallisen kimpun. Laukkua kaikki osaavat suoraan kantaa luontevasti ja oikein, joten kömpelöiltä lopputuloksilta vältytään suoraan. Aika makea idea!

Jotta tästä ei tule armottoman pitkä sepostus, sanon tässä vain suoraan, että Love Me Do -tapahtuma oli ihan huippu, ja siitä seuraavalla kerralla sitten tarkemmin. Nyt on vain sellainen olo, että rakastan tätä hääskeneä, tämän parissa työskenteleviä ihmisiä, ja väsymyksestä huolimatta olen onnellinen! 

Ystävänpäivän arvonta

Huomenna, 15.2. järjestetään Helsingin Suvilahdessa Love Me Do - hurmaavan erilainen häätapahtuma. Heidän omilta sivuiltaan löytyy ihanan paljon kaikenlaista, suuria lupauksia tapahtuman tiimoilta, ja ainakin itse odotan niin mielenkiinnolla kuin uteliaisuudella mitä viikonloppu tuo tullessaan

Revelations on mukana omalla osastolla ja uskallanpa veikata, että muotinäytöksen päräyttävimpiä juttuja tulee tältä suunnalta. (Tähän on sanottava vanhan ruotsinkirjani sanoin: med sin kamera i högsta hugg!) Mukaan on tulossa muutama kenkämalli, hiuskoruja, huntuja, ihanan Humbugi asusteen laukkuja, sekä jokunen pukukin näytille. Ystävänpäivän kunniaksi toki mukavalla messuhinnalla!

Ystävänpäivä (miten sopivaa!) osuu yhteen facebook-sivumme ylittäessä 700 tykkääjää, ja kun tasalukuja on aika kiva muistaa jollain mukavalla, arvomme viime hetken toimijoille kolme ilmaislippua Love Me Do -tapahtumaan. Käykääpä siis facebook-sivullamme klikkaamassa tykkää arvontakohtaan, ja osallistut mukaan. Arvonta suoritetaan jo tänä iltana, joten nopeat syövät hitaat. Lippuja ei lähetetä, vaan saat sen nimelläsi ovelta. Oiva mahdollisuus inspiroitua ja etkoilla hieman ennen viihteelle lähtöä tai sitten muuten vain fiilistellä hääideoinnin parasta antia!

Hei, mitä odotat! Kliketi klik ja nähdään paikan päällä lauantaina! :)