Kuinkahan monta kertaa olen kuullut lauseen "Kun mä menen naimisiin/valmistun/ saavutan asian X, niin sitten kyllä tilaan sulta puvun?" Jos olisi saanut vitosen joka kerrasta, pärjäisin aika mainiosti eläkepäiville. Tosi asia kuitenkin on, että moni ystävä, tuttu ja kaveri laukoo näitä ilman aikomustakaan tilata pukua itselleen. En tiedä, onko sen tarkoitus olla jonkinlainen kohteliaisuus, vai mitä sillä ajetaan takaa. Luultavasti tämä on tuttu tilanne monelle muullekin alan yrittäjälle ja tekijälle.
Aikoinaan, kun olin vielä aivan untuviko alalla, olin innoissaan näistä ilmoituksista. Oi, miten ihanaa! Pääsen tekemään hyvälle ystävälle pukua! Omassa mielessä alkoi jo pyörittää ideoita, kaverin persoonaa, värimaailmaa, materiaaleja, leikkauksia ja linjoja, sellaista, mitä parhaiten pukisi toveria. Tämä sopisi hänelle niin hyvin, täytyykin ehdottaa tätä ja voi, tähän kankaasen hän varmasti rakastuu! Innostui, odotti ja oli valmiina ryhtymään toimeen. Nyt tulee kohta, jossa sanon MUTTA.
Muumikirjan tavoin voisi kysyä; kuinkas siinä sitten kävikään? Juhlat alkavat lähestyä, varovaisesti tuli kyseltyä, että eikö meidän kannattaisi jo aloittaa, ja sitten tipautetaan niskaan lastillinen jäätä.
"Mä löysinkin jo tosi hyvän alennusmyynneistä!"
Ahaa.
"En mä nyt ehkä tällä kertaa lähde tähän. Mutta sitten, kun tulee se ja se juhla, niin sitten!"
Selvä.
"En tarvitsekaan enää. Tilasin netistä, kun sain niin edullisesti."
Vetää sanattomaksi.
Suojakuoren rakentamista
Ystävät hyvät, jos lähipiirissänne on käsityöläinen, oikeastaan minkä alan tahansa osaaja, älkää tehkö tätä. Se harmittaa, turhauttaa ja loukkaa pahasti, pitkään ja kirvelevästi. On vaikea uskoa, että kukaan tekisi sellaista karhunpalvelusta ystävälleen. Tuskin tulee ajatelleeksi, mutta tällaisella toiminnalla lytätään, väheksytään toisten ammattitaitoa, osaamista, tekemistä ylipäänsä. Tätä on jatkunut vuosia koko yrittäjäurani aikana, ja vähitellen nahka paksunee, karaistuu. Annan mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.Mikäli opiskelet alaa, tähän on syytä henkisesti varautua. Iso
ystäväpiiri on mahtava juttu, hieno voimavara, mutta asiakkaita heistä
ei juurikaan tule.
Nykyään, kun tuon innostuneen lauseen kuulen, en juurikaan lotkauta sille korvaani. "
Sä et tunnu tästä kauhean innostuneelta", eräs ystäväni kommentoi reagoinnin vaisuuteen. Ei, en viitsi enää uhrata ajatusta aiheelle, kun ne eivät tapaa toteutua tuota alkulausetta pidemmälle. Niinpä olen oikeasti todella yllättynyt siihen, että viimeisen parin vuoden aikana on ollut useampi tuttu, joka todella on tilannut itselleen puvun. WOW!
Nyt puhutaan aivan eri tilanteesta. Kun tuo julkilausuttu toive todella lähtee liikkeelle, konkretisoituu, annan itselleni luvan innostua, täpinöissä suunnitella ja etsiä täydelliset materiaalit aivan kuin kenelle tahansa asiakkaalle. Hioa sen timanttisen idean, joka nostattaa ihastuksen ja liikutuksen kyyneleet puvun saajan silmäkulmiin. Haluan antaa kaikille asiakkaille yhtäläisen, tasavertaisen hyvän palvelukokemuksen, eikä vahingossakaan jättää puolihuolimatonta jälkimakua, koska "
no, ystäville niin ei tarvitse tehdä niin viimeisen päälle, eihän. Ei sen tarvitse olla niin hyvää työtä. Nopeasti vaan pyöräytät jotain." Ei, sellainen ei vain ole vaihtoehto.
Arvoista ja mahdollisuuksista
Oma työetiikkani ja moraalini ei antaisi "nopealle surautukselle" mitenkään periksi. Arvostan niin paljon omaa ammattikuntaani, hyvää työnjälkeä ja luonnollisesti myös asiakasta - oli kyseessä sitten ystävä tai aiemmin tuntematon taho, että ajatus saa jo karvat pystyyn. On suuri kunnia saada tehdä tuntemilleen ihmisille puku hänen suureen päiväänsä, ja kaikkien asiakkaiden kanssa haluan antaa vain parhaani. En pistoakaan vähempää.
Toivottavasti tästä pohdinnasta ei tule tilityksen makua, sillä se ei suinkaan ole tarkoitukseni. Mietin pitkään kirjoitanko aiheesta lainkaan, mutta eräs pitkäaikainen
asiakkaani oli sitä mieltä, että ilman muuta puran tämän tekstiksi. (Kiitos rohkaisusta S!) Tietenkin asia on harmittanut, mutta kuten sanottu, osaan suhtautua nykyään toisella tapaa, ja ilokseni olen saanut ihan aikuisten oikeasti myös vaatettaa niitä oman elämäni rakkaita ihmisiä, joille todella tuntuu olevan olleen tärkeää saada puku juuri minun käsistäni. Takkuisten alkuvuosien jälkeen tämä tuntuu suloiselta!
Lopuksi todettakoon, että olen hurjan kiitollinen jokaisesta, jolle olen saanut valmistaa oman, erityisen vaatteen. Nämä kaikki kerrat ovat olleet minulle myös merkittäviä, matkoja toisten henkilöiden maailmoihin, ja mahdollisuuksia luoda jotain äärimmäisen henkilökohtaista, tärkeää, josta jää vuosien ajaksi lempeänkauniit muistijäljet. Kiitos, että mahdollistat unelmani elämisen ja annat minun vuorollaan tehdä toiveesi todeksi!