Pariisin taivaan alla

Mallikuvaukset on taputeltu ja niiltä osin suurimmat kiireet ovat ohi, joten uskaltauduin karkaamaan hetkeksi Pariisiin vetämään henkeä. Loma totisesti tuli tarpeeseen, sen verran ryytynyt naama peilistä mulkoili. Joten laukut kasaan (apua,  ei ole mitään kivaa päälle puettavaa!), koneeseen ja croissantin äärellä nuuskimaan hitusen keväisempää ilmaa.

Kihisevän innokas historiafriikki Versailles´issa

En tee tästä pelkkää matkaraporttia, vaan valotan paria erittäin tärkeää tapahtumaa reissun aikana. Suunnittelijan päähän ei koskaan lepää, vaan heti kun pääsee vähän toiseen ilmapiiriin, eri ympäristöön, hoksottimet alkavat rekisteröidä erilaisia pintoja, kuvioita, muotoja ja kaikenlaista mielenkiintoista. Kaikkea ei jaksa, eikä ehdi piirtää muistiin, joten kamera kulkee aina mukana taltioimassa pienetkin kiintoisa yksityiskohdat.

Notre Damen ovenkolkutin

Aikakausista minulle rakkain, keskiaika, antoi todella paljon Pariisin puolella. Kävin nuuskimassa niin Notre Damen gargoileja ja lasimaalauksia, mutta Saint Chapelle vasta antoikin sitä rikkaammin kuin osasin kuvitella. Niin paljon hienoja linjoja ja kuvioita!

Mmm, mitkä värien ja kuosien yhdistelmät!

Lasi-ikkunoista puhumattakaan

Taiteilijoiden Viistokujalla

Pariisi on myös täynnä toinen toistaan häikäisevämpiä taidetarvikeliikkeitä. Useammassa kerroksessa värikyniä, tusseja, öljyvärejä, voimakkaita itse sekoitettavia pigmenttejä ja pitkät rivit taipuisia siveltimiä. Papereista ja maalauspohjista puhumattakaan. Voi, miksi tällaista ei ole kotimaassa! Pitääkö jatkossa lähteä hakemaan luonnoksia varten työvälineensä Ranskasta? (oi voi, mikä kamala harmi. Hirveitä uhrauksia tehtävänä.)

Leukani loksautti täysin Sennelier Seinen varrella kivenheiton päässä Notre Damesta. Oli kuin olisi astunut suoraan Harry Potterin maailmaan, vaikkakin taiteilijatarvikkeiden nimissä. Ihastuttavia tummapuisia hyllyköitä ja lokerikoita täynnä erilaisia värejä, tuhansittain kyniä ja kaikkea sellaista, joista olen lähinnä kuullut kovan luokan tyyppien puhuvan, mutta en ole koskaan nähnyt missään myynnissä. Meinasi iskea Stendhalin syndrooma taas päälle, koska sai räpytellä silmiä, ettei niihin olisi pyrkinyt vaikuttumisen kyyneeleet ja vähän aikaa sai nojata erään kaapin sivuun, ettei huimaisi.

And Boooom! goes me head

Mestarin luona kylässä

Vaikuttavinta Pariisin lumoavan hengen lisäksi oli kohdata eräs suurista sankareistani, voisi sanoa esikuvistani. Kävimme nimittäin Jean-Claude Mezieresin luona kylässä. Herra on piirtänyt jo 60-luvulta Avaruusagentti Valerian -sarjakuvaa (josta Luc Besson on nyt tekemässä eeppistä elokuvaa) ja mikäli ei sarjakuviin ole tutustunut, herran kädenjälki on varmasti tuttua kulttileffasta Fifth Element, johon Mezieres teki konseptisuunnittelun; taustat, loi käytännössä maailman, lentävät taksit yms. Näiden alkuperäisluonnoksiin päästiinkin sitten ihan kädestä pitäen tutustumaan, ja saimme etuoikeuden nähdä vielä julkaisemattoman, uuden sarjakuvan ensimmäisiä sivuja. (Voi sisäinen fanityttöni, pysyit oikein hienosti kasassa!)

Siinä sitten istun suuresti kunnioittaman guruni kotisohvalla juomassa omppumehua ja sain mahdollisuuden kiittää tätä proaktiivisesta naishahmosta, joka on ollut harvinaisuus vielä näihin vuosiin asti niin sarjakuvissa, scifissä kuin fantasian genreissäkin. Laureline on ollut minulle suuri esikuva, muistutus ja esimerkki siitä, että kyllä vain, tytötkin voivat tehdä mitä vaan. Kyllä me pystytään ihan samaa kuin miehetkin ja välillä vähän enemmänkin! Mezieres oli itse kiitoksestani ilahtunut ja myhäili, että sittenhän viesti on tullut aivan oikein perille.

Feminismi alkoi saada 60-luvulla tuulta purjeisiinsa ja Mezieres yhdessä toisen sarjan tekijän, Pierre Christinin kanssa olivat suunnitelleet jotain uutta. He nimenomaan halusivat aktiivisen naishahmon ja aivan tarkoituksella loivat Laurelinen. Vanha herra ylpeänä lisäsi vielä, että hei, me oltiin ensimmäiset! Kunnioitukseni tätä herrasmiestä kohtaan vaan kasvaa kasvamistaan.

Hassua myös, miten jotkin asiat hoksaa vasta vähän jälkijunassa. Siellä vierailun aikana tajusin, että Mezieresin luovuus hahmojensa pukujen suhteen on ollut yhdenlainen kipinä myös oman ammatinvalinnan suhteen ja sanoinkin sen ääneen hänelle. Värikkäät, ennakkoluulottomat vetimet ovat koristaneet hahmoja ja antaneet minunkin luovuudelleni uutta kutkutusta. Kuten Mezieres itse totesikin, mikä olisi tylsempää kuin piirtää neljäkymmentä vuotta samaa pukua? Kerroin hänelle myös äitini filmitähtileikekirjoista, jotka ovat antaneet minulle yhden sykäyksen naiskauneudesta ja herra hörähti ilkikuriseen nauruun. Tämä esikuvallinen naishahmoni on kuulemma saanut paljon lainaa juurikin Brigitte Bardotilta. Oi, ilmankos!

Lämpimän halauksen lisäksi sain 70-luvun, isältä perityn, sarjakuvalehden sisäsivuille ihanan muiston. Piirtäjämestari kihitteli tätä piirtäessään, vilkaisi pilke silmäkulmassa minua ja totesi, että koska kerran puvuista ja korseteista puhuttiin, niin nyt tähän tulee pieni vitsi. Sarjis oli yksi henkilökohtaisista aarteistani, nyt sitä vieläkin enemmän!

Tämän reissun jälkeen täytän kuppini pariisilaisella teellä, huokaan tyytyväisenä ja palaan arjen kiireiden keskelle. Mikään ei ole ole mahdotonta. Aina tulee tilanteita, mahdollisuuksia eteen, joita ei olisi alunperin uskaltanut ajatellakaan tapahtuvan todeksi. Unelmat ovat sitä varten, että niistä tehdään todellisuutta. Ainakin niistä, joihin on mahdollisuus! Uskalla tavoitella tähtiin!

Luonnoksista pukuihin - kurkkaus malliston vaiheisiin

Viime viikot on painittu malliston kanssa ja aivan kohta kaikki puvut ovat kasassa. Eikä hetkeäkään liian aikaisin. Kuvaukset ovat nimittäin ensi viikolla, tarkemmin sanottuna keskiviikkona ja sitten päästään taas tekemään taikoja huipputiimin kanssa. Odotan jo ihan into piukeana!

Malliston luonnoksia fiilisteltiin jo aiemmin, mutta nyt vilautan vähän siitä, miltä asiat näyttävät oikeina muotoina, oikeina kankaina, vaikkakin vielä vaiheessa. Totesin, että pelkät vaaleat sävyt eivät jaksaneet houkuttaa minua enää yksinään, joten niiden rinnalle nousi myös huikean kaunis kukkakuosi, sekä muutama värivaihtoehto.

Ensimmäiset istuvuustestaukset mallin kanssa

Pistaasinvihreää ja pitsejä.

Sama nudella pohjalla ja norsunluunsävyiswellä pitsillä

Selkä alkaa saada muotoaan

Silitystä odotellessa voi ihastella miehustan pioneja!

Myös syvemmän pääntien kanssa. Rrrakastan tätä kangasta!

Eikä unohdeta hihoja. Ihanan herkkä pitsi.

Päätä peilin edessä - vieraskynässä Marika Mansikkamäki

Tällä viikolla, ensimmäisen kerran vieraskynäillään puvun sovituksia koskien. Asia on tärkeä, ja saman alan ihmisiä puhututtanut kerta toisensa jälkeen samat sattumukset ja ihmisten kysymykset. Fitting Roomilta, ompelimo Fragolan ja Twiztin puikoissa pyörivä Marika Mansikkamäki sai koottua useamman tekijän ajatuksia yhteen ja niputettua ne hienoksi ohjenuoraksi, miten sovituksissa kannattaa toimia.

PÄÄTÄ PEILIN EDESSÄ

Kevätaurinko paistaa jo kirkkaasti ja kesän kalenteri täyttyy ompelimoissa vinhaa vauhtia. Suosituimmat viikonloput on jo lähes myyty loppuun, puhelin pirisee ja sähköposti pullistelee kyselyistä, ja ommellakin pitäisi jo kevään pukuja luovutuskuntoon.

Koska juhlat ovat pääosin tietyn sesongin aikana ja muokkaukset tehdään suhteellisen lyhyen ajan sisällä monen morsiamen pukuun, on sovitukseen varattu 10% työajasta. Jokainen minuutti sovituksen lisäksi on varattu purkamiseen, ompeluun ja viimeistelyyn, jotta jokainen puku on ajoissa valmiina

Monelle morsiamelle hääpuvun muokkaus on ensimmäinen kerta ompelijan käsittelyssä. Jännittää ja mietityttää, moni termi on uusi ja keskeneräisen työn katsominen on vaikeaa, kun siihen ei ole tottunut. On ihan ymmärrettävää, että joskus pitää laittaa vielä viesti perään tai pyytää uusi sovitus, mutta on sekä morsiamen että ompelijan etu, että asiat päätetään puku päällä peilin edessä yhdessä neuvotellen.

Näillä vinkeillä voit valmistautua ennakkoon, saat enemmän irti morsiuspukusi muokkaussovituksesta

1. Mikä sinua huolettaa?

Katso kaason kanssa sovituskuvat läpi jo etukäteen. Mitkä kohdat puvussasi sattuvat silmääsi, mistä tuntui huonolta? Älä suotta pohdi, mistä otetaan tai miten muutos tehdään, siksi me ammattilaiset olemme olemassa. Mietimme puolestasi myös edullisimman ja helpoimmin palautettavan tavan muokata pukusi, kun sinä tiedät, mikä on haluamasi tyyli.

Mieti myös valmiiksi, mitkä ovat hyviä puoliasi, joita haluat puvulla korostaa ja tuoda esiin. Ammattilainen näkee matemaattisesti muotoja, tasapainottaa mittasuhteita, ohjailee katsetta leikkauksilla ja luo siron pitkän kaulan vaikutelmaa, muttei ole sinä. Sinä tunnet itsesi ja sen peilikuvan, johon pyrit hääpäivänäsi.

2. Sano suoraan

Ompelija ei loukkaannu, vaikkei sinun kauneuskäsityksesi ole yhteneväinen hänen kanssaan. Turhasta työstä ompelija kyllä harmistuu, jos se olisi voitu välttää muutamalla lauseella, etkä sinäkään halua maksaa ylimääräisistä työtunneista. Jos arkailet, ota mukaan totuuden torvesi, joka tietää jo otsan asennosta, mikä sinua vaivaa.

Joihinkin ratkaisuihin hänellä saattaa olla käytännössä hyväksi todetut perustelut, jotka kuulet olemalla eri mieltä hänen kanssa. Tällaisesta hyvä esimerkki on merenneitohelman kapeus reisistä. Kuvauspuvulla ei käydä pissalla, mutta se on oikeasti kivaksi todettu tauko hääpäivänä.

3. Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, mutta kenen kuva?

Jos haluat radikaalimpaa muutosta puvun muotoon tai vaikkapa uuden yläosan, ovat kuvat haluamastasi mallista paras työväline. Kun katsotaan sovituskuvia, kannattaa kuitenkin muistaa nämä tosiasiat ennen kuin ottaa murhetta tai kierroksia:

• jos seisot kuvassa suoraan kameraa kohden ilman korkoja, et ole samassa asennossa kuin malli kuvassa. Ota siis hyvä s-asento, rinta ulos, vatsa sisään, pylly pitkälle ja jalat ristiin, siitä on upeat pukukuvat tehty.
• malli on 180cm pitkä, hänellä on korkeat korot ja hänet kuvataan usein portaissa tai korokkeelle astumassa. Mittasuhteet ja muodot näyttävät melko erilaisilta, koska sovitustilassa ei voi kikkailla kuvan keinoilla
• laita kuva muutaman fiilisfiltterin läpi, katso nuppineuloja toinen silmä suljettuna, mitä vaan, kunhan näet ison linjan ja jätät keskeneräiset yksityiskohdat huomiotta. Ei ole kerta eikä kaksi, kun saan asiakkaalta keskeneräisen työn kuvan, joka ei kuulemma näytä samalta kuin valmis. ei niin, se on kesken.

4. Tuntu vai näkö?

Joskus ompelija laittaa sinut päättämään ulkonäön, mukavuuden ja käytännön hankalasta kolmiosta kulman. Mieti jo etukäteen, mikä sinulle on tärkeintä, kuvauksellinen ylipitkä helma vai helppo liikkuminen ja tanssiminen. Entä kapea uuma vai vapaa hengitys, olkaimilla vai ilman? Millaisia asioita olet ajatellut tehdä, millainen on juhlapaikka ja paljonko pitää kulkea? Kun olet vastannut näihin kysymyksiin itsellesi ja neuvotellut kaason ja sulhasen kanssa, on päätös valmiina ompelijan kysyessä, olet varma.

5. Kympillä saa kympin työn.

Jos sinulla on tarkka budjetti, kerro siitä jo muokkausta aloitettaessa. Tällöin ompelija tietää, montako tuntia pukuusi voi käyttää. Jos haluamasi työt uhkaavat ylittää budjettisi, mieti kuinka tärkeä puku sinulle on. Itse saattaisin luopua karkkilaadusta buffetissa tai koristekivistä pöydissä, mutta valitse itse häidesi tärkeimmät detaljeet.