Esittelyjä ateljeen ihmisistä: Hanna Talsi

Yritys sellaisena, kun sen aloitin Revelationsin kanssa, on muuttunut melkoisesti parissa vuodessa. Nimi pysyy oman linjani töissä, kuvaamaan tyyliä ja tapaa, jolla teen. Nyt suurin osa hommista tehdään Fitting Roomin piikkiin, muutetaan ja korjataan morsius- ja juhlapukuja useamman ison hääpukuliikkeen yhteistyökumppanina. Ajatella, on jo vuosi siitä, kun muutin pääkaupunkiseudulle, siirrettiin ateljeen tavarat Helsinkiin ja oveen nousi toisen niminen lappu. Miten aika menee näin vauhdilla?

Koska toimenkuva on muuttunut näin radikaalisti, yksin ei pystyisi mitenkään tekemään näin vaativaa ja suurta urakkaa. Useamman sata pukua vuodessa tarkoittaa jo niin pitkiä päiviä, että vuorokauden tunnit pamahtaisivat rikki, eikä siltikään saisi kaikkea tehtyä, ja homma uhkaa kovasti viedä tärkeää aikaa Revelationsin uniikkipuvuilta pois. Niinpä ateljeella häärää nyt lisäkseni - viikottaisen Marikan lisäksi  siis - useampi ihminen. Tuulia tulin hieman jo esitelleeksi facebookissa, mutta otetaanpa työkuvissa vilahtanut toinen toverini esiin.

Hanna Talsiin törmäsin ensimmäistä kertaa, kun sähköpostiini pamahti hakemus työharjoitteluun parisen vuotta sitten. Hieman kohotin kulmiani, kun äärimmäiseltä itärajalta oli näin kova hinku minun ohjaukseeni. Sovimme haastatteluajan, ja myönnän, etten ole koskaan vaikuttunut niin paljon harjoittelijan tapaamisesta. Yleensä pyydän aina kolmesta viiteen työtä, joiden kädenjälkeen on tyytyväisin. Hanna saapui yhtenäisen malliston kanssa, jotka kaikki roikkuivat yhtenäisissä henkareissa, yhtenäisissä esittelyyn sopivissa pukupusseissaan.

Ei varmaan ole yllätys, että kun meillä muutenkin vielä synkkasi, Hanna muutti kesäksi Hämeenlinnaan oppimaan ateljeetyön saloja.

Tanssilavojen synkiö

Puhelin soi taas syksyn pimeydessä, sateen hakatessa auton tuulilasiin. Tällä kertaa soittaja olin minä, ja olin ehdottamassa jotain, joka vaatisi sitä, että kuulija istuisi ensin alas. Jälleen toistan itseäni, mutta minulla on ollut aivan äärettömän hyvä onni harjoittelijoiden kanssa. Kaikki ovat olleet aivan mahtavia tyyppejä, osaavia ja motivoituneita, joten oli hurjan helppo pyytää töihin. Pitkän pohdinnan ja monen vaihtoehtoja punnitsevan puhelun jälkeen Hanna sanoi tahdon. (ehhehhee) Niin, jälleen oli muutto edessä.

Hanna tekee hommia myös oman Ruoste Design - nimen kanssa, joten saman katon alla löytyy jälleen muitakin suunnittelijoita. Hannan tyyli on tummanpuhuva ja dramaattinen, ja puvut vaativat kantajaltaan asennetta. Villakangastakit ja univormutyyli koskettavat tätä suurta haaveilijaa, joka uskaltaa unelmoida isosti ja ottaa riskejä. Hän opiskelee tällä hetkellä muotoilijaksi Kymenlaakson ammattikorkeakoulussa, joten talvikauden ateljeen pipopää päivystää Kouvolassa.

Viikonloppua edellä kellohame lähtee silitykseen ja synkiömme suuntaa lavatansseihin. Me muut olemme ihan täysin lavatanssineitsyitä, joten nyt ollaan kihisty siitä, pitäisikö asialle tehdä jotain. Tuulilta löytyisi jo kellohame, minun pitänee miettiä jotain sopivaa kaapista. Katsotaan, katsotaan. Ehkäpä meidän työporukka löytyy tämän kesän nimissä vielä jonkin tanssilavan reunalta. Psst, olemme sitten ne eksyksissä olevan näköiset tyypit!