Revelations

Revelations

lauantai 21. marraskuuta 2015

Yökyöpelin viikkoterveiset

Keskittyminen herpaantuu ja on syytä ottaa vähän taukoa. Niinpä mutustelen tässä samalla myöhäisillan eväitä ja kerään voimia uuteen rynnistykseen rikkomalla jo uhkaavana häämöttävää blogihiljaisuutta. Tiedätkö, mikä aika vuodesta nyt on? Sehän on tietenkin linnanjuhlia edeltävä tehokuukausi, jolloin kotona käydään lähinnä suihkussa, vaihtamassa vaatetta ja nukkumassa muutama tunti. Käytänkin velmuna tauon näppiksen takomiseen.

Itsenäisyyspäivän juhlallisuuksien kutsut saapuvat tunnetusti suunnittelijoiden ja ompelijoiden näkökulmasta aivan viime tipassa - tällä kertaa ruhtinaalliset kolme ja puoli viikkoa aiemmin. Sen jälkeen kaupunki täyttyy hermostuneista ja aikataulujen kanssa taistelevista juhlijoista, jotka yrittävät löytää parhaan vaihtoehdon puvuksi, hakea kampaajaa, sopia kenkiä ja kenties saada vielä sipaisun luomiväriä ja huulipunaa juhlakunnon viimeistelemiseksi.


 Linnanjuhlien valmistelua urakalla


Ateljeella sen sijaan käy hurja kuhina, kun Fitting Roomin puolella tehotiimi pistelee löydettyjä pukuaarteita kuntoon, istumaan kantajilleen hansikkaan tavalla ja lyhentämällä helmat sopivaan mittaan. Allekirjoittanut taas puolestaan leikkii formuloita ompelukoneen kanssa ja suihkii saksilla kaavojen ja kankaiden kanssa. Arvasit oikein, Revelationsilta nähdään tänäkin vuonna iltapukuja presidentinlinnan punaisella matolla. En vieläkään ole oppinut Ei-sanan käyttöä, sillä työn alla on kolme uniikkia luomusta, joiden valmistumista voi kurkkia vaikkapa instagrammin puolella.

Myöhäisyön innokas selfie kaavoituspöydän ääressä

Kalenteria tutkaillessa ja päiviä laskiessa kieltämättä hirvittää, mihin sitä pitää itsensä jälleen venymään. Marttyyriksi en kuitenkaan tässä ala, päinvastoin, nautin tästä ihan sanomattomasti. Tässä viikolla yhtenä yönä kaavoittaessani pukua 2 ja 3 mietin, miten rakastankaan tätä työtä. Se tunne, kun kaupunki hiljenee ja uinahtaa ympärillä. Kun rauhassa, kenenkään häiritsemättä, puhelimen pirisemättä voi keskittyä tekimisiinsä. On vain hyvää musiikkia, visio ja kynän rapina kaavapaperia vasten. Joku voi pyöritellä silmiään tälle, mutta olen yöihminen, parhaassa vedossaan, kun muut alkavat painua pehkuihin.

Pieni kurkistus pukuun nro 2. Ihanan elävää dupionsilkkiä mustikan sävyissä.

Uusia kasvoja työperheeseen


Päiväsaikaan sen sijaan ateljeella on tosiaan melkoinen kihinä ja kuhina. Joukkoa kirjavaa tuli värittämään herttainen Oili, joka tätä blogia aikansa seurattuaan rohkaisi mielensä ja kysyi mahdollisuutta päästä harjoitteluun. Oili on ollut mahtavan omatoiminen ja yllättänyt jo lähtömetreillä taitavuudellaan. Kivaa saada uusi, mukava ihminen ompelimon lämminhenkiseen joukkoon!

Laadunvalvojakoira on siirtynyt näyteikkunaan valvomaan ohikulkijoita.

Myös syksyllä kouluun palannut Hanna palaili takaisin linnanjuhlakiireisiin. Olen kyllä niin iloinen ja kiitollinen tästä meidän tiimistämme. Olen sen sanonut jo aiemmin, mutta koen olevani aivan äärettömän onnekas saadessani tehdä töitä näin mahtavien persoonien ja taitavien käsien kanssa. Pitkätkään päivät eivät tunnu rankoilta, kun kaikki tsemppailevat toisiaan, antavat toisilleen tilaa ja auttavat, mikäli siihen on tarvetta. Siihen väliin mahtuu hölmöjä juttuja, epämääräistä musiikkia (soittolistalla on ollut niin Eläkeläisiä, Abbaa, metallista räminää ja kolinaa kääntyen Riki Sorsan kautta Scooteriin ja Dimmu Borgiriin), paljon naurua ja yhteisöllisyyttä.Välillä leikitetään laadunvalvojakoiraa, jotta koneenkäyttäjät jaksavat taas laulaa, päärmätä sifonkia ja satiineja.

Kuvien lisääminen vaatikin niin paljon keskittymistä ja nopeammin lataavaa yhteyttä, että julkaisu jäi nyt päiväsajalle, mutta onko tuolla mitään merkitystä. Nyt takaisin pukujen pariin ja pistän kurkistuksia vielä esiin ennen itsenäisyyspäivää, niin tiedät, mitä odotella!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kerro, millaisia ajatuksia, ideoita tai mielipiteitä mieleesi nousi?