Kiitos suomalaisen työn tukemisesta! Kurkistuksia linnanjuhlien pukujen taakse

Toistan vielä tuon otsikon lauseen. Kiitos, kun tuette kotimaista käsityötä ja valitsette pukunne Suomesta sen sijaan, että tilaisi netistä tai kävisi vaikkapa Pariisissa shoppailemassa. Joka paikassa toitotetaan, että olisi hyvä ostaa kotimaista, tukea yrittäjyyttä, ja linnanjuhlien pukuun satsaaminen on juuri sitä. Vaikka yleisönosastojen palstat riipivät sitä, miten älytöntä törsäystä juhlat ovat, olen toista mieltä. Linnan juhlat ovat yksi tärkeimpiä osia kotimaisen muodin, suunnittelun ja käsityöläisten näytön paikkoja. Kuinkahan suuri prosentti monen tekijät vuosituloista tämä juhla loppujen lopuksi on? Samoin voi ylpeänä todeta, miten hienoja osaajia meillä tässä maassa on, miten upeaa jälkeä täällä edelleen osataan tehdä.

Kulunut kuukausi on ollut erityisen rankka, mutta sitäkin palkitsevampi. Ateljeella on paiskittu kirjaimellisesti kellon ympäri hommia ja sen ansiosta tänään, presidentin itsenäisyyspäivän juhliin astelee kolme suunnittelemaani iltapukua, eilen Vanajanlinnan itsenäisyyspäiväjuhlissa yksi ihminen sai kohottaa maljoja upeassa uniikkikorsetissaan ja yli kaksikymmentä muuta linnanjuhlijaa sai avun helman- ja olkaintenlyhennysten ja kavennusten muodossa. Tiesitkö muuten, että etiketin mukaan esimerkiksi merkkihenkilöiden käädyt, kunniamerkit tai lippunauhat eivät saa koskettaa ihoa? Tässä oli pala purtavana, ja niinpä aika moneen puvuun taiottiin olkaimet, hihat tai koko yläosa ratkaisemaan tämä ongelma.

Yksityiskohta korsetin sivusta

Keitä kannattaa bongailla linnasta?

Aion kertoa tarkemmin jokaisen puvun suunnittelusta ja valmistuksesta myöhemmissä teksteissä, vielä univelka painaa sen verran kovasti, että kirjoitan keltaisen lehdistön tyyppiin nyt lähinnä paljastusblogauksen niille, jotka haluavat bongata tiettyjä pukuja linnan punaiselta matolta. Tänä vuonna erityisesti yhteen pukuun liittyy niin hurjan paljon taustaa, tunteita, historian havinaa ja hyvää karmaa, että se todellakin ansaitsee oman tilansa.

Aloitetaanpa siis. Ensimmäisenä vuorossa on ihana persoona, Koulukinon edustaja Outi Freese. Hänellä on tarkka, hyvin tunnistettava tyylinsä, jota hän halusi noudattaa myös iltapuvun suhteen. Ydinlause suunnitteluun oli Coco Chanel kohtaa Vuokko Nurmesniemen. Väripalettiin mahtui tasan musta, hyvin syvä musteensininen ja valkoinen. Sininen jäi kuvioista pois ja loppujen lopuksi päädyimme mallailemaan oikeaa pikimustan mattasävyä ja kankaan laskeutuvuutta Villisilkin loistavasta valikoimasta. Kamerani teki tässä kohtaa tenän. Mustan ja valkoisen voimakas kontrasti oli sille liikaa, ja näytöllä näkyy lähinnä suttua. Mutta bongaajille ohjenuoraksi; punaisella matolla astelee tyylikäs, laskeutuvaan villakreppiin verhoutunut nainen, jolla on helmenhohtoiset isot valkoiset kaulukset ja mansetit hihallisessa puvussaan.

Toinen tästä ovesta asteleva daami on Mielenterveyden keskusliiton toiminnanjohtaja Olavi Sydänmaanlakan puoliso Marianna, joka sai ylleen mustikansinistä dupion-silkkiä. Rock-henkeä ei ole unohdettu, se nostetaan avointa selkää pitkin valuvien metalliketjujen putousten muodossa esiin. Nopea tunnistaa sen kauniista merenneitolinjaisesta muodostaan. Erityisesti tästä puvusta haluan puhua myöhemmin lisää, sillä on valtavan suuri tarina takanaan, joka ei tekisi sille oikeutta muutamalle riville tiivistettynä.

Kolmatta pukua saa odottaa toisen kättelyn alkuun, sillä nyt hypätään hallituskelkkaan. Mielettömän iso kunnia! Puolustusminiteri Jussi Niinistön ihana puoliso, politiikan toimittaja Leena Sharma pukeutuu kullan ja hunajan sävyissä ylelliseen satiiniin. Kapeassa puvussa leikkaukset ja muoto ovat kaiken ydin. Kullansävyjen vastapainoksi asukokonaisuuteen suunniteltiin kontrastiväriksi syvää tummanpunaista kenkien, huulipunan ja laukun muodossa.

Lopuksi haluan kiittää vielä ompelimon supertiimiäni. Suurkiitokset Hannalle, Akille, Oilille ja Miralle, joita ilman tätä urakkaa ei olisi ollut mahdollista tehdä! Laadunvalvontakoira Lili teki myös valtavan työn  yrittäen ihan tosissaan lievittää ihmisten (erityisesti allekirjoittaneen) stressiä. Haluan myös kiittää facebookin seuraajia, jotka jakoivat auliisti loppumetrien kiriapua tsemppimusiikkien avulla - teistä oli todella paljon hyötyä ja jeesiä! Kuten eräs tuttavani kommentoi, miten on ollut huimaa seurata tätä linnanjuhlien puristusta sivusta. "Lupaat ihan liikoja, ja sitten vielä pidät ne lupauksesi!"  Menee tosiaan melkein Oscar-puheen kaltaiseksi fiilistelyksi, mutta nyt on onnellinen ja iloinen siitä, että on saanut olla osana Suomen yhdeksänkymmenenkahdeksan vuoden itsenäisyysjuhlaa. Illemmalla shamppanjapullo poksahtaa aivan taatusti auki ja nostetaan malja. Ihana nähdä nämä hienot naiset juhlalookeissaan!

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Yökyöpelin viikkoterveiset

Keskittyminen herpaantuu ja on syytä ottaa vähän taukoa. Niinpä mutustelen tässä samalla myöhäisillan eväitä ja kerään voimia uuteen rynnistykseen rikkomalla jo uhkaavana häämöttävää blogihiljaisuutta. Tiedätkö, mikä aika vuodesta nyt on? Sehän on tietenkin linnanjuhlia edeltävä tehokuukausi, jolloin kotona käydään lähinnä suihkussa, vaihtamassa vaatetta ja nukkumassa muutama tunti. Käytänkin velmuna tauon näppiksen takomiseen.

Itsenäisyyspäivän juhlallisuuksien kutsut saapuvat tunnetusti suunnittelijoiden ja ompelijoiden näkökulmasta aivan viime tipassa - tällä kertaa ruhtinaalliset kolme ja puoli viikkoa aiemmin. Sen jälkeen kaupunki täyttyy hermostuneista ja aikataulujen kanssa taistelevista juhlijoista, jotka yrittävät löytää parhaan vaihtoehdon puvuksi, hakea kampaajaa, sopia kenkiä ja kenties saada vielä sipaisun luomiväriä ja huulipunaa juhlakunnon viimeistelemiseksi.

 Linnanjuhlien valmistelua urakalla

Ateljeella sen sijaan käy hurja kuhina, kun Fitting Roomin puolella tehotiimi pistelee löydettyjä pukuaarteita kuntoon, istumaan kantajilleen hansikkaan tavalla ja lyhentämällä helmat sopivaan mittaan. Allekirjoittanut taas puolestaan leikkii formuloita ompelukoneen kanssa ja suihkii saksilla kaavojen ja kankaiden kanssa. Arvasit oikein, Revelationsilta nähdään tänäkin vuonna iltapukuja presidentinlinnan punaisella matolla. En vieläkään ole oppinut Ei-sanan käyttöä, sillä työn alla on kolme uniikkia luomusta, joiden valmistumista voi kurkkia vaikkapa instagrammin puolella.

Myöhäisyön innokas selfie kaavoituspöydän ääressä

Kalenteria tutkaillessa ja päiviä laskiessa kieltämättä hirvittää, mihin sitä pitää itsensä jälleen venymään. Marttyyriksi en kuitenkaan tässä ala, päinvastoin, nautin tästä ihan sanomattomasti. Tässä viikolla yhtenä yönä kaavoittaessani pukua 2 ja 3 mietin, miten rakastankaan tätä työtä. Se tunne, kun kaupunki hiljenee ja uinahtaa ympärillä. Kun rauhassa, kenenkään häiritsemättä, puhelimen pirisemättä voi keskittyä tekimisiinsä. On vain hyvää musiikkia, visio ja kynän rapina kaavapaperia vasten. Joku voi pyöritellä silmiään tälle, mutta olen yöihminen, parhaassa vedossaan, kun muut alkavat painua pehkuihin.

Pieni kurkistus pukuun nro 2. Ihanan elävää dupionsilkkiä mustikan sävyissä.

Uusia kasvoja työperheeseen

Päiväsaikaan sen sijaan ateljeella on tosiaan melkoinen kihinä ja kuhina. Joukkoa kirjavaa tuli värittämään herttainen Oili, joka tätä blogia aikansa seurattuaan rohkaisi mielensä ja kysyi mahdollisuutta päästä harjoitteluun. Oili on ollut mahtavan omatoiminen ja yllättänyt jo lähtömetreillä taitavuudellaan. Kivaa saada uusi, mukava ihminen ompelimon lämminhenkiseen joukkoon!

Laadunvalvojakoira on siirtynyt näyteikkunaan valvomaan ohikulkijoita.

Myös syksyllä kouluun palannut Hanna palaili takaisin linnanjuhlakiireisiin. Olen kyllä niin iloinen ja kiitollinen tästä meidän tiimistämme. Olen sen sanonut jo aiemmin, mutta koen olevani aivan äärettömän onnekas saadessani tehdä töitä näin mahtavien persoonien ja taitavien käsien kanssa. Pitkätkään päivät eivät tunnu rankoilta, kun kaikki tsemppailevat toisiaan, antavat toisilleen tilaa ja auttavat, mikäli siihen on tarvetta. Siihen väliin mahtuu hölmöjä juttuja, epämääräistä musiikkia (soittolistalla on ollut niin Eläkeläisiä, Abbaa, metallista räminää ja kolinaa kääntyen Riki Sorsan kautta Scooteriin ja Dimmu Borgiriin), paljon naurua ja yhteisöllisyyttä.Välillä leikitetään laadunvalvojakoiraa, jotta koneenkäyttäjät jaksavat taas laulaa, päärmätä sifonkia ja satiineja.

Kuvien lisääminen vaatikin niin paljon keskittymistä ja nopeammin lataavaa yhteyttä, että julkaisu jäi nyt päiväsajalle, mutta onko tuolla mitään merkitystä. Nyt takaisin pukujen pariin ja pistän kurkistuksia vielä esiin ennen itsenäisyyspäivää, niin tiedät, mitä odotella!

Malliston selviytyjät ja lahjakortin onnellinen voittaja

Dun dun duu! Ei, kun rummunpärinäähän sen piti olla. Kuukausi otti ja kapsahti vuoden toisiksi viimeisimmän puoleen, ja sitä myöden myös lahjakortin arvonta tuli ajankohtaiseksi. Aivan hurjan moni on osallistunut, antanut mielipiteensä siitä, mitkä mallit pitäisi löytyä tulevasta mallistosta.

Ennen kuin mennään lahjakortin arvontaan - pidän sinua jännityksessä vielä muutaman hetken - käydäänpä läpi, mitkä mallit siirtyvät paperilta, luonnoksista oikeiksi puvuiksi. Mielipiteitään pukujen suhteen saattoi antaa kahdessa paikassa. Ensin Save The Date -messuilla ja nyt blogin puolella. Seurasin jännityksellä, mitkä mallit nousisivat suosituimmiksi ja tulisiko niissä mielipide-eroja. Minulle tulee yleensä suunnitellessa ihan tietty tunne, kun paperille syntyy jotain sellaista, joka ottaa ja kolahtaa. Niin kävi nytkin ja tyylinenäni(?) ei erehtynyt tälläkään kertaa.

Jännästi mielipiteet erosivatkin messujen ja blogin äänestäjien keskuudessa. Save The Date - messuilla Charlotta oli ihan ehdoton ykkönen, ja vain Camelia asetti sille haastajan paikan. Blogissa puolestaan Camelia nousi sellaiseen suosioon, että mikään muu malli ei tarjonnut sille kilpailijaa. Nämä kaksi mallia pääsevät ilman muuta kankaiseen ja sovitettavaan muotoon! Näistä kahdesta olin myös aivan varma ihan alusta saakka, että ne olisivat suosittuja. Hyvä minä! :D

Hieman yllätyksellisesti Coco kiri tiukasti kolmospaikalle Celeste vanavedessään. En tiedä, oliko se vain omassa päässäni, mutta olin ajatellut Cocon olevan niin "perusjuttu", ettei se varmaan saisi kovinkaan paljon suosiota. Tyylinenälle siis tilanne 1-1. Ilmeisesti moni on jo vähän väsynyt kovin krumeluurisiin malleihin, että selkeillä linjoilla on tilausta?

Mukaan tuotantoon pääsevät myös Chantal, Celina ja Camille. Mutta jos meillä aika vain riittää, eiköhän Cerseikin saada kuvioihin mukaan! Save The Daten kävijät eivät siitä juuri välittäneet, mutta blogin lukijat nostivat sen pisteitä niin hurjassa määrin, että päätin päästää tämänkin mallin seulasta läpi.

Uusi mallisto julkistetaan sovitettavassa muodossa Love Me Do -messuilla tammikuussa 2016. Silloin pääsee ihan omin käpälin tutkimaan, miltä materiaalit tuntuvat ja kuinka puvut laskeutuvat omalle vartalolle.ös Väreistä olen saanut toiveita. Kirkkaat valkoiset eivät juuri pue skandinaavisia sävyjä, joten ne ovat alusta pitäen olleet poissa kuvioista. Pehmeät, valkoiset sävyt ovat pääosissa, mutta jos vain ehdimme, teemme muutamasta mallista myös värillistä versiota.Hinnoista olen saanut jo kovasti kyselyitä ja näillä näkymin pyritään pysymään kolminumeroisissa summissa. Tonnin haamurajaa näillä puvuilla ei rikota, joten kotimaisiksi puvuiksi pysytään hyvin edullisissa hinnoissa!

 Entäs lahjakortin voittaja!

No nytkö? Olenko pitänyt tarpeeksi arvontajännityksessä? Voittajaksi arpoutui lähes kahdensadan vastaajan joukosta Ira Kostoulas. Voittajalle ilmoitetaan vielä henkilökohtaisesti, jos katse ei osu sopivasti blogin suuntaan. Onnea kovasti ja suurkiitokset kaikille mielipiteensä antaneille! Teistä oli aivan hurjasti apua ja iloa! On mahtava nähdä, miten paljon kiinnostusta mallisto on jo nyt saanut osakseen.