Laskutoimituksia ja tyllin riipimistä

Kulunut viikko on tarjonnut vähän erilaisia käänteitä, kun voisi suunnittelijoilta odottaa. Olemme valmistautuneet ensi viikolla tehtäviin kuvauksiin, ja siinä sivussa olen keskittynyt ikuisen välttämättömään, mutta aina niin tylsään operaatioon nimeltä paperisota. Näin loppuvuodesta saa selvitellä pitkälle alkuvuoden häämessujen tilanteita ja -suunnitelmia, miettiä keväälle tilattavia pukuja, sekä tietenkin laskea ensi vuoden budjettia markkinoille, ostoille, muotinäytöksiin ja muihin juokseviin kuluihin. Blaah. Ei mikään lempipuuhani.

Muotinäytöksistä puheenollen, osallistumme ensi tiistaina, 30.10. klo 18.30 Parolan Lions Clubin/ Fredrikoiden järjestämään hyväntekeväisyysnäytökseen. Mukana on myös Heikkilä, Intrumentarium, ja meille jo aiemmin tuttu ja loistava yhteistyökumppanimme, Alusasuliike Siro. Näytös pidetään Wetterhoffin vanhassa kutomossa, joka on tilana jo huikean tunnelmallinen ja kieltämättä myös rakas osana vanhaa opinahjoani. 10 euron arvoisia lippuja saa vielä ovelta ennen näytöstä, ja illan tuotto ohjataan nuorten mielenterveystyöhön. Juhlamuodin lisäksi luvassa on perinteiset kahvitukset. Mmm, pullaa.

Tällä kertaa näytöksessä ei juurikaan ole morsiusmuotia, vaan nyt mennään juhlafiiliksissä. Olemme aiemmin jo kirjoittaneet, miten olemme löytäneet toinen toistaan mukavampia ja mahtavampia malleja, joista monet ovat tehneet kanssamme töitä jo vuosia niin kuvissa kuin catwalkeillakin. Tällä kertaa innostuneen iloinen joukkiomme saa vahvistuksekseen mukaansa muutaman vähän varttuneemmankin leidin. Olen tästä oikeasti todella innoissani, koska tällä pääsemme myös näyttämään, miten upeita aikuisia naisia kaupungista löytyykään – ja kun saadaan vielä oikeat, persoonalliset vaatteet ylle niin uuu mama!

Mirjam sen sijaan on tehnyt hihat heiluen hommia taas erästä toista projektia varten, josta emme saa vielä tämän enempää haastella. Täytyy vaan sanoa, että aika makea homma on käsillä, ja kun se saadaan julkistaa, lupaan tohkuilla enemmänkin. Tai oikeammin, se olisi paremmin Mirjamin homma, koska suunnittelijan hattu on hänen päähänsä isketty. Mutta koska ketään ei kiinnosta kuunnella yrittämisen paperinpyörittämisistä, vilautan pikkuisen tätä mainittua juttua. 

Pörhöisää tylliä!

 Työn alla on kaksi pukua, musta ja valkoinen, joissa pääroolissa on jännittävä materiaalinkäsittely. Otan ne suurennuslasin alle ihan tämän pointin takia. Otsikkokin viittaa jo tähän operaatioon. Kun tehdään hyvin näyttäviä pintoja, elävyyttä ja epäsymmetrisyyttä, se täytyy tehdä itse alusta saakka. Huikeaa struktuurista tyllipörhöä ei saa kaupasta, vaikka kuinka nätisti pyytäisi tai yrittäisi tehdä diilejä tiskin alta. Ei onnistu. Toki tässä tapauksessa tylli pitää hankkia, mutta kyse on metritavarasta.

Koskapa työ on hyvin hidasta, olemme jakaneet voimia. Mirjam ompelee pieniä, yksittäisiä suikaleita ja rimpsuja kasaan, kohti valmista lopputulosta, ja minä puolestani olen tehnyt kiltisti orjatyötä ja repinyt metrikaupalla tylliä parin sentin suikaleiksi. Vuorotellen naputtelen laskinta, kirjaan tuloksia budjettilaskelmaan ja sitten taas raastan kangasta kappaleiksi. Tällä mallilla on mennyt jo useampi päivä. Työ ei lopu kesken, (montakohan muovisäkillistä onkaan tullut jo silputtua?) ja on oikeastaan mukava voida välillä vaihtaa homma johonkin itseään toistavaan ja keskittäytymistä vaatimattomaan, ja kun se alkaa tökkiä, siirtyä takaisin tiukan ajatustyön pariin. Ohessa pari makupalaa siitä, miltä työstetyt pinnat näyttävät. Aika herkullista, eikö?

pitsiä, tylliä, satiinia. Nysväystä parhaimmillaan.

Toivottavasti mahdollisimman moni lähtee hyväntekeväisyysnäytökseen mukaan. Tarkoitus on hyvä, ja mielellään tällaista tahtookin tukea. Nähdään Wetterhoffilla tiistaina – tai ainakin ensi viikolla Mirjamin mietteiden parissa!

Opiskelijakyselyjä ja hitusen misseilyä

Pari viikkoa sitten kirjoittelin missimenosta Miss Globe International -kisojen tiimoilta. Kisa on nyt käyty, ja Kati sijoittui mielestäni varsin mukavasti. Neljästäkymmenestä tytöstä palttiarallaa 15. parhaan joukkoon. Viimeisiä pistetilanteita en ole kuullut, joten jos tämä ei ole aivan varma tieto, se ei ole minun syytäni. Antanette sen varmaankin anteeksi. Sen kummemmin kantaa ottamatta, aikamoisessa pyörityksessä tytöt ovat olleet, kuten oheiselta videoklipiltäkin voi katsoa. Huh!

 

Tällä viikolla meillä on ollut opiskelijapitoista aktiviteettia. Kuopion muotoiluakatemiasta keväällä valmistuva, lupaava suunnittelijanalku Henna Mäkelä on tekemässä Revelationsille opinnäytetyötään. Tulossa on jälleen jännittävän erilainen pienmallisto morsiuspukuja - jotain, mitä muualta ei löydy. Täysin siis sitä linjaa, jota niin rakkaudella olemme Revelationsilla rakentaneet. Henna oli meillä pari päivää vierailulla, jolloin käytiin läpi hurja määrä erilaisia merkkejä, malleja, pukujen rakenteita ja ideoitiin päät sauhuten. Odotan jo innolla ja mielenkiinnolla, millaisia malleja paperille kohta syntyy!

Työharjoittelujen lisäksi teemme varsin paljon yhteistyötä eri oppilaitosten kanssa, ja varsin usein vastaan tulee erilaisia, hyvin erilaisista näkökulmista tehtäviä haastatteluja ja kyselyjä opiskelijoiden toimesta. Koska kyse on viestinnästä, toisaalta markkinoinnista, sitten taas koulutuksen merkityksestä työelämässä tehden kokonaisen kierroksen suhdannebarometrien ja tuotekehittämisen kautta. Kyllä, näitä tulee usein, ja aina ei ole valitettavasti kunnolla aikaa paneutua ajatuksella asiaan, vaikka haluaisikin.

Miksi ylipäänsä olen mukana tällaisessa tai käytän aikaani näihin? Yrittäjän aikahan on tunnetusti kortilla, ja allekirjoitan ajan vähyyden aivan täysin. Vaikka omasta opiskeluajasta onkin vierähtänyt vuosia, muistan silti hyvin, miten vaikeaa oli saada täysin keltanokkana tietoa, jotta pääsisi omissa opinnoissaan eteenpäin. Oli se sitten käytännön oppia tai varmistusta johonkin pieneen asiaan, jotta saisi kokonaisemman kuvan isommista asioista. Ei ole minulta pois, jos voin puolestani antaa tämän hetken opiskelijoille edes jotain tiedonmurusia, päinvastoin. Samalla tulee tehtyä itsekin säännöllisesti todellisuuskatsauksia siihen, mihin Revelations on menossa, miten ja millaisilla keinoilla. Varsin hyödyllistä!

Valkoinen suorastaan hehkuu Katin ihoa vasten.

Mutta jos palaisi opintojutuista takaisin missimaailmaan. Miss Globe Finlandille, Kati Kokkoselle tehty iltapuku ansaitsee pienen vilautuksen itse kantajansa päällä. Viimeksi siitä näkyi pahasti keskeneräinen versio nukelle, joten tässä hitusen makusteltavaa. Kunnon kuvauksia odottaessa!

Metallimuusa

En ole koskaan ollut hyvä minkäänlaisissa aasinsilloissa, enkä aloita harjoittelua nytkään. Soljuvasti voidaankin siis siirtyä viime viikon misseistä metallimusiikin pariin. Siivoilin kuvakansioitani ja äkkäsin,  että olisi hauska näyttää taas jotain aivan muuta kuin morsiuspukuja tai missieleganssia. Tässähän sitä!

Auroran kanssa olemme suunnitelleet jo pitkään esiintymisasuja Amberian Dawn -yhtyeen mahtavaääniselle solistille, Heidi Parviaiselle. Pukujamme on nähty Heidin päällä Euroopan kiertueilla, musiikkivideoilla ja yhtyeen promokuvissa. Jotain yhteneväisyyttä Miss Globe -Katiin on kuitenkin löydettävissä, vaikka en aasinsiltoja lupaillutkaan: Kuten Kati, myös Heidi valloitti meidät asialle omistautumisellaan, persoonallaan ja mikä upeinta, kiistämättömällä lahjakkuudellaan. Todistan ylisanani alla olevalla musiikkivideolla. Katsokaa, kuunnelkaa ja nauttikaa. Heidin päällä näkyvä petroolinsävyinen puku on allekirjoittaneen käsialaa.

Pelkkää synkeää ja mustaa ei toki ole ollut repertuaarissamme näitä pukuja luodessa. Työskentelymme Heidin kanssa on ollut mukavaa vuoropuhelua. Heidillä on usein ollut jonkinlainen kantava ajatus, eli punainen lanka josta olemme napanneet kiinni. Pukukokonaisuuksien lähtökohta on voinut olla hyvinkin abstrakti, esimerkiksi luonnonvoima tai vaikute jostain toisesta kulttuurista. Tällaisesta suunnittelusta nautin suunnattomasti, ja uskallan väittää Auroran olevan samaa mieltä. Useat Heidin asut ovat syntyneet, kun olemme lyöneet viisaat päämme yhteen, jotkut sitten ihan omina sooloprojekteina toisen myhäillessä vieressä. That's how we roll.

Ilma ja vesi olivat tämän puvun innoittajina. Kuva Toni Härkönen

Oli pakko laittaa ensimmäiseksi kuva tuosta vaaleasta asusta, koska se taitaa yhä olla henkilökohtainen suosikkini. Löysimme kauniin hopeanharmaana hohtavan tyllin, mistä rakensin pukuun monikerroksisen helman. Mukana on käsin kulutettua ja liukuvärjättyä pellavaa, jolla sain aikaan tuon ihanan nuhjuisen efektin.

Puvun helmenä on Auroran taidokkaasti tekemä hopeanhohtoinen ribbon-korsetti. Ei ole muuten helpoin materiaali työstää tuo tekonahka, ettäs tiedätte. Kunnia siis sinne minne se kuuluu. Korsetti on somistettu hopeaketjuin, ja kevyissä hihoissa on käsivarret paljastavat halkiot. Vedenneito!

Ei mikään hissukka. Kuva Toni Härkönen

 Entäs tämän resepti? Otetaan hieman perinteistä koristenauhaa, soturiprinsessaa ja kansantaruja. Lisätään yksi enkeliääninen punapää. Tadaa! Aurora heitti keitokseen hieman hihojen smokkirypytystä, minä lisäsin mausteeksi hyppysellisen solkia ja jännitystä. Tummanruskea korsetti sai seurakseen tummansinisen hameen helppohoitoista ja pestävää materiaalia. Keikkapaikkojen lavat eivät ole niitä puhtaimpia...

Tämän asun olen muuten nähnyt myös niin, että hame on korvattu housuilla. Toimii hyvin ahtailla lavoilla ja näyttää myös todella hyvältä. Heidille kunniamaininta taidosta asustaa ja yhdistellä erilaisia osia tyylikkäiksi kokonaisuuksiksi. Ei tarvitse suunnittelijoidenkaan kehittää harmaita hiuksia miettiessä, että mitenpäin ja millä asusteella kruunattuna se oma luomus ilmestyy lavalle tuulikoneen eteen värisemään. (Joo, ollaan oltu innoissamme tuosta tuulikoneesta. Hulmuavia helmoja ja kutreja, suih!)

Syön sanani, välillä sitä synkeääkin. Kuva Toni Härkönen

Kuten kuvateksti jo kertoo, pitihän se kokomusta pukukin tehdä, ajatellaan tätä siis vaikka esiintymisasujen pikkumustana. Aika klassista! Tehtävänannolla "musta puku" tein tämänlaisen kokonaisuuden. Musta satiini sai seurakseen pitsisen bustlen ja samalla pitsillä päällystetyn korsetin. Edessä on pukemista helpottamassa piilotettu plansetti. Mustat, lasikiviset helminauhat kruunaavat kokonaisuuden. Yläosa on jälleen helposti yhdisteltävissä muidenkin alaosien kanssa. Moniosaisten pukujen hyvä puoli yksiosaisiin nähden on juuri se yhdisteltävyys ja huollettavuus. Esiintymisasuissa pitää ottaa huomioon käyttömukavuus ja käytännöllisyys. Vaikka kuulostaa aika lattealta, loppujen lopuksi kyseessä on kuitenkin työvaate.

Circus Black -levyn promo-look. Kuva Toni Härkönen

Viimeisenä uusimman levyn tiimoilta kokonaisuus, johon kuuluu kullan- ja pronssinsävyinen korsetti ja musta, liehuvahelmainen hame. Korsetti on yksiolkaiminen ja hame ulottuu polven alle, hieman vaihtelua täyspitkiin pukuihin. Pronssiset sävyt sopivat kauniisti Heidin uuden, tummemman hiustyylin kanssa. Korsetissa on koristeena samaa pitsiä kuin hameen helmassa, mikä jatkuu punottuna olkaimena selkään. Enpä aluksi ajatellut yhdisteleväni paisley-kuosia ja pitsiä, mutta oppia ikä kaikki...

Käykää tutustumassa Heidiin ja Amberian Dawniin tarkemminkin, varsinkin jos tuon tyylinen musiikki muutenkin kolahtaa. Ja vaikka ei kolahtaisikaan, musiikkimakunne saattaa avartua. Sitä on liikkeellä, terveisin nimimerkki "En ennen tiennyt että pidän tällaisesta vm.84"

AD -kotisivut
AD Facebookissa
Heidi Facebookissa