Laskutoimituksia ja tyllin riipimistä

Kulunut viikko on tarjonnut vähän erilaisia käänteitä, kun voisi suunnittelijoilta odottaa. Olemme valmistautuneet ensi viikolla tehtäviin kuvauksiin, ja siinä sivussa olen keskittynyt ikuisen välttämättömään, mutta aina niin tylsään operaatioon nimeltä paperisota. Näin loppuvuodesta saa selvitellä pitkälle alkuvuoden häämessujen tilanteita ja -suunnitelmia, miettiä keväälle tilattavia pukuja, sekä tietenkin laskea ensi vuoden budjettia markkinoille, ostoille, muotinäytöksiin ja muihin juokseviin kuluihin. Blaah. Ei mikään lempipuuhani.

Muotinäytöksistä puheenollen, osallistumme ensi tiistaina, 30.10. klo 18.30 Parolan Lions Clubin/ Fredrikoiden järjestämään hyväntekeväisyysnäytökseen. Mukana on myös Heikkilä, Intrumentarium, ja meille jo aiemmin tuttu ja loistava yhteistyökumppanimme, Alusasuliike Siro. Näytös pidetään Wetterhoffin vanhassa kutomossa, joka on tilana jo huikean tunnelmallinen ja kieltämättä myös rakas osana vanhaa opinahjoani. 10 euron arvoisia lippuja saa vielä ovelta ennen näytöstä, ja illan tuotto ohjataan nuorten mielenterveystyöhön. Juhlamuodin lisäksi luvassa on perinteiset kahvitukset. Mmm, pullaa.

Tällä kertaa näytöksessä ei juurikaan ole morsiusmuotia, vaan nyt mennään juhlafiiliksissä. Olemme aiemmin jo kirjoittaneet, miten olemme löytäneet toinen toistaan mukavampia ja mahtavampia malleja, joista monet ovat tehneet kanssamme töitä jo vuosia niin kuvissa kuin catwalkeillakin. Tällä kertaa innostuneen iloinen joukkiomme saa vahvistuksekseen mukaansa muutaman vähän varttuneemmankin leidin. Olen tästä oikeasti todella innoissani, koska tällä pääsemme myös näyttämään, miten upeita aikuisia naisia kaupungista löytyykään – ja kun saadaan vielä oikeat, persoonalliset vaatteet ylle niin uuu mama!

Mirjam sen sijaan on tehnyt hihat heiluen hommia taas erästä toista projektia varten, josta emme saa vielä tämän enempää haastella. Täytyy vaan sanoa, että aika makea homma on käsillä, ja kun se saadaan julkistaa, lupaan tohkuilla enemmänkin. Tai oikeammin, se olisi paremmin Mirjamin homma, koska suunnittelijan hattu on hänen päähänsä isketty. Mutta koska ketään ei kiinnosta kuunnella yrittämisen paperinpyörittämisistä, vilautan pikkuisen tätä mainittua juttua. 

Pörhöisää tylliä!

 Työn alla on kaksi pukua, musta ja valkoinen, joissa pääroolissa on jännittävä materiaalinkäsittely. Otan ne suurennuslasin alle ihan tämän pointin takia. Otsikkokin viittaa jo tähän operaatioon. Kun tehdään hyvin näyttäviä pintoja, elävyyttä ja epäsymmetrisyyttä, se täytyy tehdä itse alusta saakka. Huikeaa struktuurista tyllipörhöä ei saa kaupasta, vaikka kuinka nätisti pyytäisi tai yrittäisi tehdä diilejä tiskin alta. Ei onnistu. Toki tässä tapauksessa tylli pitää hankkia, mutta kyse on metritavarasta.

Koskapa työ on hyvin hidasta, olemme jakaneet voimia. Mirjam ompelee pieniä, yksittäisiä suikaleita ja rimpsuja kasaan, kohti valmista lopputulosta, ja minä puolestani olen tehnyt kiltisti orjatyötä ja repinyt metrikaupalla tylliä parin sentin suikaleiksi. Vuorotellen naputtelen laskinta, kirjaan tuloksia budjettilaskelmaan ja sitten taas raastan kangasta kappaleiksi. Tällä mallilla on mennyt jo useampi päivä. Työ ei lopu kesken, (montakohan muovisäkillistä onkaan tullut jo silputtua?) ja on oikeastaan mukava voida välillä vaihtaa homma johonkin itseään toistavaan ja keskittäytymistä vaatimattomaan, ja kun se alkaa tökkiä, siirtyä takaisin tiukan ajatustyön pariin. Ohessa pari makupalaa siitä, miltä työstetyt pinnat näyttävät. Aika herkullista, eikö?

pitsiä, tylliä, satiinia. Nysväystä parhaimmillaan.

Toivottavasti mahdollisimman moni lähtee hyväntekeväisyysnäytökseen mukaan. Tarkoitus on hyvä, ja mielellään tällaista tahtookin tukea. Nähdään Wetterhoffilla tiistaina – tai ainakin ensi viikolla Mirjamin mietteiden parissa!