Strike a pose!

Harvat asiat saavat mut yhtä innostuneiksi kuin kuvaukset ja niiden suunnittelu. Viime maanantaina olinkin aivan onneni kukkuloilla, kun vietimme toiminnantäytteisen päivän valokuvaaja Mikaela Löfrothin luona uniikkipukujemme ikuistamisen merkeissä.

Lopputulokseen, eli valmiiseen kuvaan tarvitaan aika järjettömästi vaivannäköä ja työpanosta monelta ihmiseltä. Tässä suhteessa olemme todella onnekkaita, olemme näet onnistuneet löytämään mahtavan joukon lahjakkaita tyyppejä yhteen hiileen puhaltamaan. Dream teamiksi leikkisästi kutsumani joukkio oli maanantaina aivan nimensä veroinen, ja olen vieläkin äimistynyt siitä ammattimaisesta tehokkuudesta, jolla ehostettiin malli ja kuvattiin puoli tusinaa asukokonaisuutta ennätysajassa, laadusta tinkimättä.

Studio Mikaela Löfroth on tuttu jo monien kuviemme takaa ja aina olemme yhtä mykistyneitä siitä, miten Mikaela saa loihdittua kuviin niin taianomaisen ilmapiirin. Mallina toimi upea Kati Kokkonen, josta Aurora on ehtinyt hieman jo kirjoittaakin Miss Globe Finlandiin liittyen. Katin hehkuvansävyiseen ihoon tuntuu sopivan väri kuin väri. Onni meille, sillä pukukattauksemme oli sekä väreiltään että malleiltaan hyvin monimuotoinen.

Mikaelan harjoittelija väkästeli alaosille kätevän pirkka-rekin

Mikaelan studio on jo jonkin aikaa sijainnut uudessa osoitteessaan Hämeenlinnan perinteikkäässä Wetterhoffin talossa, ja puitteet ovat kutkuttavat. Kaariholvia, ikkunasyvennyksiä, ruudullista lattiaa. Studiokuvaukset eivät aina tarkoita ainoastaan kankaan edessä poseerausta. Ulkona vihmoi vettä ja tuuli tuiversi lehtiä puista, mutta sisätiloissa meillä oli tunnelma katossa. Kahdelta aloitimme kuvaamisen, valmiita olimme joskus puoli kuuden maissa, ellen aivan väärin muista. Välissä oli piristävä salaattilounaskin saman rakennuksen idyllisessä Cafe Hoffissa. Kaikki sujui siis kuin rasvattu.

Mikaela työn touhussa

Lahjakas valokuvaaja, kauniit puvut ja säkenöivä malli. Tälläkään combolla ei pitkälle pötkitä ilman ammattilaisia hiuksien ja meikin takana. Näyttävän kampauksen luoja on Hannu Viitala, jonka kanssa olemme ehtineet tehdä yhteistyötä hieman toisella osa-alueella: Hannu on myös törkeän taitava modisti. Tovin olimme jo kypsytelleet kuvausajatuksia, ja kun aikataulut kohtasivat, niin voilá! Katin tummanpuhuvan meikin taasen teki Tiina Lamberg. Eksoottisen tumman, ruskeasilmäisen Katin tyylistä sai tehtyä erittäin dramaattisen, ilman että malli muistuttaa, noh, goottia. No offense, gootit.

Hedelmällisen yhteistyön tunnistaa ainakin mun mielestä siitä, että kaikki tekevät oman, itsenäisen suorituksen saman kehyksen sisällä. Kuulostaa kummalliselta jaarittelulta, mutta avataanpa käytännön esimerkillä. Tämä tyrmäävä kuvausmeikki ja -kampaus syntyi niin, että näytimme kuvat puvuista ja mallista, ja sitten heittelimme hieman avainsanoja ilmaan puolin ja toisin. Hannu ja Tiina pitivät myös toisiaan ajan tasalla ajatuksistaan, jolloin tyylistä tuli yhtenevä. Toisin kuin joskus siis oletetaan, me emme marssi meikkaajien ja kampaajien luokse valmiiden suunnitelmien kanssa. Ammattilaiset tehkööt taikojaan ilman niskaan hönkimistä. Ainoa hönkimiseen liittyvä asia oli se ihastuksen huokaus, mikä meistä pääsi kun näimme tyylin kokonaisuudessaan, pukuineen kaikkineen. Toimii.

Asettel. Laittel. Nypeltel.

Hannu päivysti lakkapurkin kanssa aivan haukkana koko kuvausten ajan!

Kuvaustilanteessa pääosassa on malli ja valokuvaaja, mutta emme mekään ole studiolla vain tyhjää toimittamassa. Puemme, riisumme, asustamme, asettelemme. Välillä annamme muutaman neuvon esimerkiksi siitä, mikä kuvakulma on meidän mielestämme puvusta kaunein, tai minkä yksityiskohdan soisimme näkyvän paremminkin. Asukokonaisuuden mukaan ohjeistamme mallia siitä, minkätyylisesti poseerata. Herkkä, vakava, hymyilevä? Onhan siinä sitä hommaa.

Suunnittelija kulisseissa. Tarkkaavaiset lukijat tunnistavat Katin kisapuvun!

...Ja voi sitä nyppimistä. Korsetin nyörejä asetellaan, helmoja suoristellaan. Hannu käy suihkauttamassa lakkaa tai laittelemassa pinnejä joka toinen minuutti. Nypel, nypel. Mutta valmiissa kuvassa se harmittaa, jos helmassa on mutru tai sauma on vinossa. Siksipä iso osa meidän dokumentaarisista pokkariotoksista näyttää aikalailla tältä:

Medeia ja olkapääkoristeen asettelua rillit huurussa

Itse olin kyllä niin väsähtänyt kaikkien valmisteluiden, valvomisen ja viimeisten koristeluiden ompeluiden takia, että Aurora oli aivan korvaamaton. Mä taisin tuijottaa aika paljon tyhjyyteen pitkät päälle "hyvältä näyttää" -mentaliteetilla, mutta Auroran valppaampi silmä huomasi kaikki pienet epäkohdat ja ties mitkä. Samoin joitain logistisia kysymyksiä en olisi ehkä puutuneilla aivoillani osannut puntaroida. Onneksi meitä on kaksi.

Aika eteeristä

Lopuksi vielä yksi valmis kuva maistiaisiksi. Ihana tunnelma! Lisää saatte pikkuhiljaa, hyvä kun itsekään maltamme odottaa kaikkia otoksia... Kiitos ja halaus vielä kaikille kuvauksiin tavalla tai toisella osallistuneille rautaisille ammattilaisille. Tällaisista päivistä saa paljon lisävirtaa ja ideoita taas uusiin seikkailuihin. Otetaanhan uusiksi! <3