Kirjailijattaren kohtaaminen

Itsenäisyyspäivä lähenee kovaa vauhtia, ja samaa tahtia työpäivät pitenevät Revelationsilla. Tarkkaavainen lukija varmaan jo arvaakin, mihin tämä tarina on kääntymässä. Kyllä, meiltä on tulossa kaksi pukua presidentin itsenäisyyspäivän vastaanotolle linnaan. Toki moni onnellinen löysi putiikin puolelta rekkivalikoimasta pukuja Vanajanlinnan itsenäisyyspäivän juhliin, mutta nyt puhutaan niistä linnabileistä, joita voi telkkarin kautta seurata kotikatsomosta.

Ehdimme vain juuri ja juuri huokaista kuvaushässäkästä, pienestä muotinäytöksestä ja syksyn viimeisistä mittatilausmorsiuspuvuista, kun sitten posti kuljetti kutsut juhliin, ja meillä alkoi puhelin soida. Tämän takia olenkin yleensä budjetoinnut aikatauluumme marraskuun lähes tyhjäksi, koska itsenäisyyspäivä on sen verran kova juhla kaikkialla Suomessa - kuten pitääkin! - että parempi varautua jo etukäteen. Harva linnan juhlia seuraava kotikriitikko tietääkään, että kutsut tulevat noin 3-4 viikkoa ennen juhlaa, ja sen jälkeen seuraa aika paniikki, mistä löytäisi sopivan puvun. Ajatelkaapa, siinä on aika työ ehtiä löytää sopiva puku, osti sen sitten putiikista, fiksata sitä ompelijalla tai teettää suunnittelijalla.

Nyt ei kannata vielä nuolaista ennen kuin tipahtaa. En paljasta tässä tämän vuoden pukuja, keille nämä puvut ovat tulossa tai edes väriä. Sen vuoro on myöhemmin. Sen sijaan tehdään aikamatka vuoteen 2009. Kirjailija Sofi Oksanen on uskollinen, ihana asiakkaamme, ja yhteistyömme lähti juurikin Linnan juhlista liikkeelle, aikana, kun vielä työskentelimme toisen yrityksen, Belle Modesten, palveluksessa. Mutta koska siitä tämä kaunis, edelleen jatkuva suhteemme alkoi, ja teema kuitenkin liippaa näitä tiettyjä juhlia, niin kerrotaanpa miten kaikki oikein alkoi, ja kuinka puku suunniteltiin.

Kuva Lehtikuva

Olimme ihailleet Sofin tyyliä, persoonaa ja luonnollisesti hänen kirjallisia lahjojaan jo pitkään, ja olimme leikkineet välillä leikkiä nimeltä: jos saisit valita kenet hyvänsä, jolle tekisit puvun, kuka se olisi? Kas kummaa, päädyimme kummatkin yksimielisesti Sofiin. Äärimmäisen lahjakas, persoonallinen, ja kaiken kaikkiaan kiinnostava ihminen ja fiksu mimmi. Linnan juhliinhan vakikasvoina pääsee luonnollisesti kansanedustajat, sijoittuneet urheilijat ja tietyt kulttuuripalkinnot ansainneet - ja Sofi oli juuri voittanut Puhdistus -teoksellaan sopivan pystin. Myönnän, että sen verran allekirjoittaneessakin on stalkkerin vikaa, että olin havainnut kirjailijattaren laittaneen silloisen työpaikkani nettisivuillaan lempilinkkeihinsä ennen kuin WSOY pisti ne uusiksi. Tästä seurasi sitten yhteydenotto itse kirjailijattareen, joka lähti ilomielin tanssiinkutsuumme mukaan.

Suunnittelua nachojen ja Gin Tonicin voimalla.

Ensikohtaaminen sujuikin mainiosti. Violetti ja musta ovat olleet Sofin tavaramerkkejä jo kauan, joten emme halunneet lähteä linjalle, jota suurinpiirtein kaikki odottivat varmaksi. Sen sijaan pohdimme yhdessä jotain muuta, esittelimme ensi-ideoita ja olimme jo siinä vaiheessa ehtineet kartoittaa materiaalien saatavuutta, joten meillä oli myös näyttää konkreettisia värejä ja kankaita siinä vaiheessa. Täytyy sen verran hehkuttaa, että Sofi lähti aivan mahtavasti heittäytymään projektiin mukaan, antoi meille hyvin vapaat kädet.


Löysimme todella mahtavan, kauniisti hohtavan kaksipuoleisen silkkitaftin, joka ampui luovuuden välittömästi kierroksille. Toiselta puoleltaan hohtavaa hopeaa, toisella puolella syvää mustaa. (Onkin tainnut tulla sanottua, että inspiraatio on usein hyvin materiaalilähtöistä.) Oijoi, sitä oli ihana työstää, ja tahdoin välttämättä käyttää sitä siten, että kumpikin puoli tulisi näkymään. Sen seuraksi löysimme järkyttävän upeaa, paljettikirjailtua Solstissin ranskalaista pitsiä. Minua aina tökkii pitseissä liiallinen säännönmukaisuus ja toistuvuus. Siksi rakastankin noita ranskalaisia ihanuuksia, kun niissä mielenkiinto pysyy vielä toisellakin katsomalla.

Mirjamin hahmotteluja jo lähes valmiin puvun päälle

Joku joskus ihmetteli, miten kaksi ihmistä voi olla yhden, saman puvun suunnittelijana. Siihen on helppo ratkaisu. Vaikutamme jo arjessakin hyvin paljon toistemme ajatuksiin, työstämme yhdessä linjoja ja malleja, joten loppupeleissä olisi hyvin vaikea sanoa kumpi sen oikein suunnitteli, kun teemme yhteismalleja. Tässä kohtaa onkin aiheellista sanoa, että olen hyvin onnekas saadessani työskennellä Mirjamin kanssa. Kun ajatukset kohtaavat niin täysin, toinen lopettelee ensimmäisen lauseita ja ymmärtää jo puolesta sanasta, mistä on kyse, on hyvin helppo jakaa hyvinkin vaativia teemoja. Tässä puvussa puvun linja ja muoto on enemmän minun käsialaani, ja miehustan orgaaninen, jännittävä kuviointi taas on Mirjamia parhaimmillaan. Kenties olemme vielä joskus Suomen Victor & Rolf?

Tietyt linjat olivat jo ajatusleikistä lähtien olleet selviä: olkapäiden yli laskeutuvat olkaimet, kapea, hieman merenneitomainen linja ja turnyyrien aikakaudesta muistuttava takaosa, jossa olisi pyrstömäisesti koottua kangasta ja muuten selkeää linjaa rikkova muoto. Sofi innostui hopeanharmaasta teemastamme, ja löysi hiuksiinsa todella makoisat, hopearaidoitetut cyberlocksit. (Huumorielementtinä voin kertoa, että juutuin etusormistani malliksi saamaamme palaan sillä pelleillessäni. Varsinainen kiinalainen sormiansa!)

Kuva MTV3/ Lehtikuva

Vaikka kaksi ihmistä työstääkin samaa pukua, päivät venyivät siitä huolimatta hyvin pitkiksi, ja tässä kohtaa puolisoni suusta kuuluikin nyt jo huvittava lausahdus: "Olisi tosi kiva, jos sä tulisit joskus ihmisten aikoihin kotiin, ja ihmisten ajalla tarkoitan ennen puoltayötä." Pitkiä ne päivät olivat jo ennestään, hommaa olisi ollut vaikka muille jakaa, joten väkisin meni pikkutunneille. Totta puhuen, se ei kauheasti haitannut. Olen aina ollut enemmän yöihminen, ja aikaiset herätykset tuntuvat huomattavasti vastenmielisemmältä ajatukselta kuin ompelu kuun valossa.

Hopeanhohtoisen puvun lisäksi teimme myös Sofin puolisolle samasta silkistä liivin ja kravatin. Nämä ovat pieniä asioita, mutta arvostan kyllä kovasti sitä, kun pariskunta panostaa juhlaan ja siihen, miltä he näyttävät yhdessä. Pienet finessit, niissä se taika piilee!

Kuva:Matti Matikainen/ All Over Press Finland

 Nyt kun jälkikäteen miettii koko tätä aikaa, ja kuinka lapsellisen jännittyneitä olimme sekä Sofin reaktioista, mutta toki millaisen tuomion kotikriitikot, lehdet ja muu media puvulle antaa, vähän naurattaa. Kun kirjailijatar sitten näkyi töllöttimen ruudulla, suunnittelijoiden sohvalta karannut huuto kaukui varmaankin Forssaan asti, ja oli aika avata shamppanjapullo. Onhan se oikeasti todella mahtava nähdä omat kädenjälkensä hyvän tyypin päällä Suomen ykköstapahtumassa. Parasta on kuitenkin se, että kun tulee seuraava kysely  uudesta puvusta, tietää, että on tehnyt työnsä oikein.

Otimme kyllä tästä puvusta kaiken irti, ja miksi ei. Se oli täydellinen jymypotti. Se oli niin näyteikkunassa kuin häämessuillakin ihmisten ihasteltavana, ja useampi lehti teki siitä juttua. Varsinkin kun oli näin paljon pieniä yksityiskohtia ja leikkauksia, joita näki vasta läheltä. Kirjailijatar itse suhtautui näihin kuvoihin myös hyvin myötämielisesti, antoi meidän ulkoiluttaa hyvin palvellutta pukuaan suosiolla. Tässä vielä Hämeen Sanomien versio. ja nelosen haastattelussa vielä kirjailijattaren omasanainen versio.

Nyt pari viikkoa ollaan kuin riivatut työmuurahaiset, ja sitten voimmekin jo näyttää, mitä tällä kertaa on luvassa. Sofi Oksanen muuten poikkeaa kiertueellaan Hämeenlinnaan 22.11. ja luvassa on Suomalaisessa kirjakaupassa kirjailijakohtaamista, sekä klo 18.00 Puhdistus-elokuvan erikoisnäytös.