Herramunjee, en oikein tiedä, mitä sanoa, mistä aloittaa?
Yön yli nukuttua ajatus on vähän levollisempi, mutta silti fiilis on häkeltyneen epäuskoinen, uskomattoman onnellinen ja ylpeä. Eilen, Love Me Do -messut huipentuivat omalla kohdallani Vuoden Hääpukusuunnittelija -kilpailuun ja minut julistettiin tuomariston valitsemaksi ihkaensimmäiseksi Suomalaiseksi hääpukusuunnittelijaksi!
Bäkkäriltä punaisella matolle
Kisaan pyydettiin kolme uniikkipukumallia, jotka esiteltäisiin catwalkilla yleisölle ja tuomareille, ja sitten tuomaristo tarkastelisi pukuja lähemmin. Olin jo kertaalleen peruuttamassa osallistumistani kisaan, koska minulla ei ollut aikaa kesän hääpukujen ja malliston kiireiden vuoksi tehdä ihan uusia malleja, mutta sain vaihtoehdon laittaa aikaisempaa tuotantoa mukaan. Olin kuullut kanssakilpailijoilta heidän ideoitaan, nähnyt vilauksia sieltä ja täältä, enkä oikeasti ajatellut, että tulen sijoittumaan. Löysin rantein, ilman odotuksia ja paineita siis.
 |
| Vasemmalta oikealle Inara, Iris ja Aleta -puvut |
Mallien meikit ja hiukset menivät juuri toiveideni mukaan ja kun päästiin pukemaan päälle, käytiin läpi vielä, mitä puvut edustavat ja millä asenteella catwalkille mennään. Revelationsin nainen on voimakas, rohkea naisellinen nainen, jota ei tarvitse pelastaa, ja on juuri niin naisellinen kuin vain haluaa olematta bimbo barbie tai hauras haavanlehti. Niinpä mallit kulkivat ihanasti säteillen catwalkilla ja yllättivät minutkin, kun Hanna-Reetta reteästi heitti kantamansa kimpun yleisöön kuin parhaissakin hääjuhlissa. Ai että, rakastan näitä naisia!
 |
| Jotain sinistä by Floramore |
Ensireaktio oli järkytys, shokki ja sen jälkeen epäuskoisuuden sekainen ilo. Olin lähes varma Atelje Tuhkimotarinan voitosta ja olin kääntynyt katsomaan, millainen ilme Heidille tulee, kun voitto julkistetaan, mutta kajareista kuuluikin oma nimi. Stylisti Sohvi Nyman onnistui kaappamaan yllättyneen reaktion videolle instagramin puolella. (Voisiko sitä olla vielä enemmän monttu auki. :D)
Tunneihmisenä pillitin menemään koko catwalkin mitan, korvissa kohisi ja kädet tärisivät niin paljon, että hyvä kun sain pidettyä palkintokimppua ja plakaattia käsissäni. Hirmuinen pyöritys, halauksia, hymyjä, kuvia, apua, en pysty käsittelemään sitä kaikkea! Tillanderin uniikkikoru meteoriitista, huopatossut jalkaan, kukkia käteen ja taas mentiin. Sopersin kiitoksia mikkiin, kun Esko Eerikäinen tunki mikin suuhuni ja kysyi tunnelmia. Ihme, että kukaan saa edes mitään sanottua sellaisena hetkenä.
 |
| Tämä. Tällä asenteella mennään! |
Edelleen haluan tässä sanoa ne samat kiitokseni julkisesti. Minulla on aivan mahtava tiimi Fitting Roomilla. Joustava, lämmin ja ymmärtäväinen henkilökunta, joka pitää minua kasassa niinä huonoina päivinäkin ja joihin voin varauksetta luottaa ja uskoa. Kiitos rakkaat! Ihanat mallitytöt, jotka osasivat tuoda Revelationsin syvimmän olemuksen lavalle ja jotka kantoivat pukuni täydellisesti! Kiitos Heidi, Anne ja Hanna-Reetta! Hiuksista suurkiitokset Hiusmuotoilua Tunteella - tytöille ja meikeistä MISCHIC/Etelä-Suomen kosmetologikoulun tyypeille, jotka bäkkärin kiireissä täyttivät suunnittelijoiden toiveet! Kiitokset myös kaikille kanssakisaajille! Harvoin on kisoja, joissa jokainen osallistuja niin pyytettömästi kannustaa, tsemppaa ja iloitsee toistensa puolesta. Oikeasti, suuri ilo tehdä töitä tällä alalla, näin upeiden ihmisten kanssa!
 |
| Olin antanut malleille skumppapullot jo ennen näytöstä. Nyt oli hyvä syys korkata! |
Yhtenä tuomarina toiminut Teemu Muurimäki tuli antamaan vielä tuomariston palautteen, juttelimme pitkän tovin. Olen kiitollinen sitä palautteesta ja kehuista, joita sain osakseni, varsinkin kun se tuli kovasti arvostamaltani taholta. Teemu on muuten hurjan mukava, käykää juttelemassa jos törmäätte messuilla tähän kotimaisen hääpukusuunnittelun menestyneimpään suunnittelijaan.
Mitä tämä kisa merkitsee tulevaisuudelle?
Tunnepitoisen koohkailun lisäksi ehdin rauhoittua miettimään Vuoden Hääpukusuunnittelijan titteliä, itse kisaa syvemminkin. Meillä on valtava määrä toinen toistaan upeampia suunnittelijoita täällä kotimaan kamaralla, huipputaitavia ompelijoita, jotka kuitenkin jäävät herkästi suurten maailmanmerkkien varjoon. Love Me Do teki käytännössä suuren kulttuuriteon nostaessaan kisan esiin, nostaessaan esiin näitä meidän lahjakkaita tekijöitämme.
 |
| Kuva Henri Juvonen. Suunnittelija on aika tukka sekaisin tällä kohtaa. :D |
Ajatuksiin nousi myös toisenlainen näkökulma. Tämä meidän maamme on nyt sellaisessa jamassa, että todella tarvitaan sitä kuuluisaa Suomalaista työtä päästäksemme eteenpäin, ja osaltaan Love Me Do tekee alalle suuremman palveluksin kuin äkkisältään arvaisikaan. Rehellisesti uskon, että muutaman vuoden sisään meillä on useita suomalaisia pukusuunnittelijoita ja -mallistoja, jotka pystyvät kisaamaan samalla viivalla ulkomaisten merkkien kanssa. Tämä kisa toivottavasti antaa häämedioille myös pontta ja rohkeutta ottaa enemmän kotimaisia tekijöitä esiin, nostaa niiden arvostusta ja ihanan persoonallista valikoiman kirjoa, ja samalla antaa tekijöille lisää pontta kehittyä eteenpäin.
Olen äärimmäisen onnellinen ja ylpeä voidessani kantaa ensimmäisenä Vuoden Hääpukusuunnittelijan nimeä. Kuulostaa missilupaukselta, mutta pyrin tekemään kaikkeni tämän vuoteni aikana, ettei tämä kisa jäisi vain hienoksi titteliksi, vaan se olisi oikeasti jotain, millä pystyttäisiin voimistamaan ja kehittämään tätä meidän rakasta, ihanaa alaamme.
Kisaan ei kuulu pelkästään hieno titteli, jota kiillotella, vaan ensi kesäksi edessä on edustusmatka Saksaan Euroopan suurimmille morsiusalan sisäänostomessuille. Messuilla odottaa oma osasto, jossa pääsee kansainvälisemmin esittelemään omaa osaamistaan ja suunnittelujälkeään. Olen käynyt useita kertoja noilla kyseisillä messuilla, ja uskallan väittää, että olen keskiverroin valmiimpi lähtemään Saksan sydänalueille. Tiedän, miten hommat siellä toimivat ja mikä on meininki. Aika sopivasti tuli tuo Aurora -valmispukumallistokin tässä lanseerattua. Jotenkin tuli sellainen olo, että nyt tapahtuu hurjia, isoja asioita!
Kun pahin hämmennyksen ja onnellisuuden sekainen humalatila pääsi haihtumaan - oikeasti, olin ihan kännissä ilman mitään alkoholia useamman tunnin! - aivot lähtivät heti ruksuttamaan. Taisin kyllä olla aika kierroksilla, mutta tuli messuosastoa purkaessa käytännössä messusuunnitelma Eurooppaan ja pari muutakin hyvin mahtavaa ideaa. Sormet syyhyäisivät päästä taas suunnittelupöydän ääreen!
Jottei mene liian vakavaksi, lainaan Pulkkisen Osmon legendaarista heittoa: "Minulle tomahti kusi niin päähän, että oikein pakottaa tässä. Oikein piripintaan pamahti. Tuntuu hyvältä kyllä."
