Morsiuspari pukeutuu mustaan

Kirjoitin pari viikkoa sitten tummien ja ylipäänsä värikkäiden morsiuspukujen suosiosta, eikä tämä teksti poikkea lainkaan linjasta. Otsikko kyllä hitusen valehtelee, sillä en voinut vastustaa kiusausta vanhan leffan nimen tiimoilta. (Kuka muistaa vielä?) Musta oli kyllä tärkeä väri hääparin pukeutumisessa, mutta ei suinkaan ainoa sävy!

Yhteinen matkamme Sirpan ja Mikan kanssa alkoi alkuvuodesta talvella Tampereen häämessuilta, ja itse häitä juhlittiin aivan pari viikkoa takaperin. Olimme messuilla esittelemässä Revelationsia, pukuja, korsetteja ja tutustumassa tuleviin hääpareihin. Pariskunta oli kiertänyt jo messut ympäri, Sirpa turhautunut siihen, että kaikkialla oli vain valkoista, vaaleita sävyjä, norsunluuta ja perinteistä herkkyyttä. Sellaiseen hän ei osannut itse itseään kuvitella, ja totta puhuen, en minäkään häntä sellaiseen osannut kuvitella, vaikka uskoisin visualisointikykyni olevan kuitenkin huippuluokkaa.

Messuilla tuli juteltua hyvät tovit, käytyä läpi ideoita, ajatuksia niin puvusta kuin hääsuunnitelmiinkin. Sirpa päätti siinä paikassa, että hänen pukunsa tulee meiltä, joten sovimme saman tien messujen jälkeisen tapaamisen, kun saisimme rauhassa yhdessä istua alas, selata värejä, kangasvaihtoehtoja ja päästä kunnolla puvun suunnittelun pariin ilman messujen hälyä ympärillä.

Suunnittelijalta lopahti ikävästi musta tussi kesken luonnoksen

Minulla on tapana kaivella (usein asiakkaiden mielestä) mitä oudoimpia kysymyksiä mieltymyksistä, harrastuksista ja musiikkimausta siihen, miten vihkipari on tavannut, millaisia häitä on ajateltu, ja missä ne vietetään. Saattaa äkkiseltään kuulostaa tosiaan kolmannen asteen kuulustelulta tai suorastaan sairaalloiselta uteliaisuudelta, mutta nämä kaikki ovat tärkeitä työvälineitä. Ensimmäisen tapaamisen jälkeen meille oli selvää, että kaikki vaaleat sävyt saisivat pysyä jonkun toisen puvuissa, ja pääväreiksi valikoitui syvä petrolinsininen ja musta.

Materiaaleista Sirpa ihastui kauniin elävään ja läikehtiväpintaiseen ryppytaftiin, joka pääsisi varsinkin isoina pintoina parhaimmin oikeuksiinsa. Aluksi fiilistelimme myös voimakkaan syvää poltettua oranssia, mutta se ei sopinut lainkaan Mikan omiin väreihin, joten hylkäsimme sen joukosta pois. Olisihan se suotavaa, että sulhanen ei näyttäisi suurena päivänään kelmeältä ja puolikuolleelta. Sitä paitsi petrolinsininen korosti ihanasti morsiamen hehkuvanpunaiseen kiharakruunua.

Morsiamen isä sai petroolinsinistä hohtavan kravatin kaulaansa

 Morsiamen puvun värimaailmaa noudatellen sulhaselle suunniteltiin myös pukuliivi, ja sen seurauksi juhlava plastron. Miesten juhlapukeutuminen on suoraan sanottuna usein varsin eleetöntä, joskus jopa hieman tylsääkin. Nappi enemmän tai vähemmän, leveämpi kauluksen kulma jne. Onhan tämä kärjistetty esimerkki, mutta monasti tuntuu, ettei miesten muodissa ole juuri tilaa Itselle. Omaa persoonallisuutta ja juhlavuutta voidaan tuoda esiin juurikin häiden teemaan tai morsiamen pukuun yhteensointuvan kravatin tai plastronin avulla. Moni herra tahtoo varsinkin kesähäissä heivata puvun takin varsin pian harteiltaan, joten liivi pitää sulhon edelleen puetun ja juhlavan näköisenä, eikä painava takki pääse hiostamaan oloa.

 

Plastroniin valittiin koristeellisiin kalvosinnappeihin sopiva metallinappi

Lähdin suunnittelemaan Sirpan pukua hakeutumalla ensin oikeaan tunnelmaan. Spotify ympäröi minut metallisilla sävelillä Nightwishin ja hengenheimolaistensa kanssa, ja olin valmis avaamaan luonnoslehtiön. Luovuuteni toimii pitkälle musiikin pohjalta, johtuneekohan tämä oopperataustastani, koska en osaa olla ilman musiikkia, ja ilman sitä ei synny sitten mitään. Musiikki on allekirjoittaneelle aivan elinehto, ja haenkin aina kullekin asiakkaalle sopivat taustat heidän omista lempiartisteistaan.

Sopiva malli löytyi varsin vaivatta, yhdistimme hieman kahden eri luonnoksen osia, ja seuraavalla tapaamisella meillä oli loppuunhiottu helmi odottamassa valmistumistaan. Sirpa haaveili hieman goottimaisesta linnanneidosta olematta kuitenkaan liian osoittelevasti sellainen. Nyöritysmäiset koristeet puvussa piti ehdottomasti olla kuitenkin jossain kohtaa, ja kenties hieman pitsiä tuomaan pehmennystä muuten graafisiin linjoihin.

Liian tavanomainen pitsi...

Liian herkkä, vaikka burtonmaiset kiemurat ovatkin ihanat

Samalla pääsimme jo sovittelemaan puvun ensimmäistä sovitetta ja sen istuvuutta. Vertailimme myös erilaisia pitsivaihtoehtoja. Yksi tuntui jo vähän turhan perinteiseltä, toinen liian hempeältä Sirpan räiskyvää persoonaa vasten, mutta onneksi tätä varten oli varattu voimakkaampi guipurepitsi. Aina suunnittelijalla on ajatus siitä, mitä tahtoisi mieluiten malliin laittaa, mutta asiakkaalla on tietenkin aina viimeinen sana. Oli ihana huomata, että meillä meni ajatus täysin yksiin!

Juuri täydellinen pitsi sopivan koristenauhan kanssa

Sirpan kanssa meillä löytyi oikeastaan jo ensikohtaamiselta mahtava yhteisymmärrys ja -henki. Ihanaa fiilistelyä, naurunpuuskia, pyörähdyksiä vannehameen kanssa ja auringonpaistetta. Uskaltaisin todeta, että tämä projekti oli meille kummallekin aivan ihana kokemus, jonka saatoimme jakaa keskenämme. Ei silti sovi unohtaa sulhastakaan. Olin aivan hurjan otettu ja iloinen, kun Mika kiitti vielä halaamalla liivistään ja plastronistaan, kun pari kävi hakemassa juhlatamineensa liikkeeltä. Vau, mieletön ele!

Kuten sanottu, häät olivat tässä aivan äskettäin ja nyt odotamme iloisina ja jännittyneinä The hääkuvia, ja miltä hääpari näyttääkään, kun meikki ja hiukset ovat laitettu myös viimeisen päälle, ja oman tärkeän päivän hehku nostaa onnen kasvoille. Se on vähän kuin pääsisi kärpäseksi kattoon häihin mukaan.