Viimeistä viedään (vihille)

Aika mahtipontisissa ja kiireisissä merkeissä saatiin päätökseen tämä vuosi, linnan juhlien hulinat ja muut. Loppurutistukseen kuului mukaan myös tämä vuoden viimeinen uniikkipukuni ihanalle Lauralle, joka asteli avioliiton satamaan valittunsa kanssa eilen. Onnea, kyyhkyläiset <3

Laura otti muhun yhteyttä nähtyään alunperin kuvan Minea -pitsipuvustani. Niistä alkuasetelmista lähdettiin, ja päädyttiin totaalisen erihenkiseen lopputulokseen, joka kuitenkin kuvasti täydellisesti morsiamen ja hääparin tyyliä. Tätähän se uniikkipukujen suunnittelu parhaimmillaan on. "En ois ikinä ite voinu kuvitella mitään tällaista, tää on täydellinen!" on lausahdus, mikä tässä työssä miellyttää korvaa enemmän kuin mikään muu.

Tylliä, pitsiä, ruusua, lasihelmiä, marabouta...

 Lauran hääeleganssiin kuuluu merenneitohelmainen hame, korsetti, käsikoriste ja irroitettava keeppi marabouhöyhenin somistettuna. Sävy ei ole ivory, vaikka ensimmäinen kuva niin väittää. Ennemminkin astetta tummempi, mikä toimii oivallisesti mustan kanssa. Alempi kuva lienee lähempänä totuutta siis.

Marabouhöyhenen käytöstä erikoismaininta Aurora-pupulle, joka usein vara-aivoinanikin toimii. Alunperin suunnittelin keepin tekoturkiksesta, mutta en aikataulun puitteissa tuntunut saavan käsiini tarpeeksi laadukkaan oloista versiota. Ääneen tuhistessani sain vastapallona ehdotuksen höyhennauhan käytöstä. Enpä muuten olisi itse tullut ajatelleeksi, ja lopputulos on kuin, noh, suunniteltu. Jee!

Hölmö kuva ilman päätä, mutta pitäähän se päälläkin näyttää

Helmassa on runsaasti mustaa, pehmeää huntutylliä. Niin paljon, ettei alle tarvitse ollenkaan vanteita tai muuta alushameeseen viittaavaa. Samaa tylliä on käytetty korsetissa koristeena, vedostin siitä tuollaisen viuhkamaisen kuvion toisen rinnan päälle. Pitsiset koristekuviot leikkasin yksitellen irti kankaasta ja sommittelin uuteen muotoon. Aikaavievää, mutta kamalan meditatiivista.

Niin ja se käsikoriste. Samaa pitsiä ja lasikiviä kuin korsetissakin. Pienillä pihdeillä kokosin nuo kaikki, pisteeksi i:n päälle pienet Swarovski-pisarat. Mustia päällekkäisiä yksityiskohtia on muuten tosi vaikea kuvata, mutta idea ainakin erottuu. Tein muuten ensin tästä version, josta tuli... No. Ihan susiruma. En tiedä mitä ajattelin. Lennätettyäni tuotoksen roskapönttöön sain ajatuksen hieman erilaisesta lähestymistavasta, ja lopputulos oli vallan silmää miellyttävä. Että ei mee kaikki aina niin kuin Strömsössä täälläkään, vaikka blogikirjoituksista joskus niin voisi päätellä.

Musta nyöritys on skarppi yksityiskohta

 Lantiolla on koristeena silkkiruusu ja lasihelmistä kootut ketjut. Yhdellä värillä työskennellessä on mahdollista käyttää paljon erilaisia elementtejä, ja kuitenkin paketti pysyy hyvin kasassa. Samoja lasihelmiä on myös morsiamen hääkimpussa, ja sulhasella on kukkavieheen sijasta höyhenviehe. Tyylikästä!

Silmäkarkkia

Ihana asiakas ja ihana puku tehdä! Tämän parempiin tunnelmiin ei voi vuotta päättää. Meillä on muutenkin ollut aivan upea vuosi uniikkipukujen saralla ja olemme päässeet olemaan mukana monien mahtavien ihmisten hääpäivän toteuttamisessa. Tulevan vuoden kalenteri on täyttynyt kiitettävää vauhtia, ottakaahan siis yhteyttä ajoissa jos mielitte vihille (tai mikä tahansa tärkeä juhla onkaan kyseessä) Revelationsin puvussa. Todella paljon tahdottaisiin suunnitella puku sulle. Nii, just sinä siellä.

Kuittaan, kaappaan kissan kainaloon ja astun lomamoodiin. Hyvää joulun odotusta teille!

Edit: Simpura, unohdin mainita. Kamalan moni on kysynyt kuvia siitä Liisa Koskisen linnan juhlien puvusta, mutta kuulkaatten, kun ei mulla ole yhtään! Se vilahti niin varkain kamerain ohi, että nyt ei ole oikein todistusaineistoa esiteltäväksi. Jos joku otos joskus tulee vastaan, niin sitten jaan sen kyllä teidän kanssanne. Promise.