Barcelona!

Edellisen postaukseni tein rinkan pakkaamisen ohella lähtötäpinöissäni. Tässä blogissa on se hyvä puoli, että molemmat kirjoittelemme tänne aika laajalla kirjolla omista kuulumisista. Siksi myös nimi Revelationettes: Mimmit itse yrityksen takana, ei vain pelkkä kasvoton markkinointitempaus. Mikäpä siis estäisi hölmöjen matkakuvien esittelemisen näin sunnuntain ratoksi!

Sympaattinen sikinsokin -maisema

Pääsin matkustelun makuun varsin myöhään elämässäni, mutta nykyään koitan tehdä kaksi reissua vuodessa aika spontaanisti valittuihin kohteisiin. Spontaani koskee lähinnä paikan valintaa, en siis pakkaa kimpsuja ja kampsuja viikon varoitusajalla ja suhaa muuhun maahan ihan niin hätäisesti. Viime elokuisen Kroatian matkan jälkeen tsekkailtiin halpoja lentoja kivoihin maihin ja innostuttiin Barcelonasta. Tähän aikaan vuodesta siellä on rauhallista ja sää on aika kiva maiharit jalassa tallailuun edestakas kaupunkia. Matkaseurana mulla oli tosi rakas ystävä Sakari, joka on muuten ottanut kaikki nämä hienot kuvat! Toivottavasti päästään reissaan yhdessä vielä monet kivat reissut <3

Just kaupunkiin rantautuneena. Tuuli puhalsi hienon otsatukan

Oon tainnut siitä joskus jo kirjoittaakin tänne, mutta mä saan innoitusta suunnittelutöihini lähes kaikesta. Kaikki luonnon ja ihmisten tekemät muodot, kivikasat, voimalinjat, you name it. Siinä yksi iso syy, miksi Barcelona houkutteli. Kaupunki on täynnä toinen toistaan kauniimpaa arkkitehtuuria aina keskiaikaisesta modernistityyliin. Antoni Gaudíhan on se tunnettu heppu jonka kaikki tietää, eikä suotta. Mäkin kävin into piukeena ihailemassa Gaudìn rakennuksia, joista useat löytyy maailmanperintölistalta. Rakennusten ei siis tarvitse olla tylsiä laatikoita..? Aivot nitkahtivat.

Casa Milà

Sagrada Família. Tietysti pitää olla kuvassa mukana!

Sagrada Famíliaan piti mennä sisällekin ihastelemaan, mutta käpy paloi pitkistä jonoista ja ties mistä. Suunnitelmissa olisi käydä paikan päällä vielä uudestaankin, ehkä silloin paremmalla onnella ja innolla. Nuo nostokurjet ovat vähän kynyt, mutta käsittääkseni hommat valmistuvat suurinpiirtein 2026. Ei siis ehkä kannata jäädä sitä odottelemaan?

Plup, plup. Ihania värejä.

L'Aquàrium de Barcelonassa käväistiin kanssa. Mä en ole sitä tyyppiä joka automaattisesti suuntaa hemmetin kauas keskustasta ja nyrpistää perusnähtävyyksille erikoiskahvi kädessä. Sori vaan! Sen verran löytyy lapsekkuutta, että isot vesitankit täynnä erilaisia ölliäisiä viihdyttää. Koralliriutat, helmiveneet, sen semmoiset. Ja hait! Tuolla pääsi ison tankin alle käytävään tuijottelemaan haita, rauskuja ja muita veden koviksia.

Tyy-dy, tyy-dy, tyy-dy-TYYY!

Luonnollisena jatkeena edelliselle kohteelle käytiin myös Barcelonan eläintarhassa. Aika kumma valinta oikeastaan, koska kummatkin tulivat vähän pahalle mielelle kaikista eläintarhan eläimistä häkeissään. Olihan siellä paljon nähtävää ja eläintarha oli puistomaisuudessaan hauskan muotoinen kierrellä, mutta suru tuli puseroon kuitenkin. Eläimet näytti stressaantuneilta ja häkit tosi pieniltä. Mä oon karttanut eläintarhoja aika tehokkaasti aina, eikä tämä visiitti saa aikaan muutosta siinä suhteessa. No, oli siellä jotain ihan lupsakkaakin. Riikinkukkoja enemmän kuin laki sallii ja vekkuleita mangusteja.

Ehkä matkan paras kuva

Nelisormimangusti, onko söpömpää?

Sattumalta törmäsin ohi kulkiessani myös Maya Hansenin putiikkiin, enpä muistanut että se on Barcelonassa! Maya Hansen on suunnittelija, jonka töitä seuraan aina mielenkiinnolla. Hän tekee paljon korsetteja ja korsetillisia pukuja, mihin kiinnitin huomioni jokunen vuosi sitten. Toiset mallistot ovat kokonaisuutena onnistuneempia kuin toiset, mutta aina on jotain uutta katsottavaa. Palasin putiikille seuraavana päivänä, ajatuksena piipahtaa sisällä vähän paremmalla ajalla, mutta kuinkas kävikään. Kiinni oli, hitto vie. Ehkä sitten sillä seuraavalla kerralla.

Näyteikkunaa tutkiskelemassa

Mitäs vielä... No, egyptimuseossa käväistiin myös, kun ilmaiseksi päästiin. Hulluna kissamummona liikutuin näistä muumioiduista kissoista. Oli siinä vieressä ihmismuumiokin, mutta kukas niistä nyt piittaa... Tuokin oli kävelymatkan päässä, kätevää. Ei tarvinnut käyttää leijonanosaa päivästä siihen, että matkustelee pitkiä välimatkoja metsästäen katsottavaa. Mekin oikeastaan vaan kierreltiin ilman sen suurempia suunnitelmia ison osan ajasta. Ei saa väkisin kehittää kiirettä. Metro (ja paikalliset muutenkin) toimi tuolla muuten oivallisesti, joten liikkuminen oli kätevää sittenkin, jos käpöttely alkoi pitkästyttää.

Miau

Gaudín suunnittelmassa Casa Batllóssa oli pakko käydä sisälläkin. Onkohan tuolla yhtään suoraa seinää? Mentiin sisälle kohtuullisen lähellä sulkemisaikaa, jolloin saatiin olla ihastelmassa vain noin kourallisen muun turistin kanssa. Hyvä taktiikka. Sisällä oli kaunista ja valaistus oli upea, olisin voinut piiloutua tuonne asumaan pienen kapsäkin kanssa.

Siitä se ajatus sitten lähti

Hymyilytti kaikki muodot

Särmää pehmeyden keskellä

Puumerkki vieraskirjaan

Kaupan päälle vielä ruokavinkki. Intouduttiin etsimään Pim Pam Burger -nimistä (hihihihihi) burgerimestaa. En tiedä mikä ultimaattinen vainu Sakarilla oli mutta löydettiin se aika nopeasti, vaikka meillä ei ollut kauhean tarkkaa tietoa sijainnista, ja paikka oli aika syrjässä pienellä pimeällä kadunpätkällä. Juuri sellaisella, mihin ei tarkoituksella lähde hengailemaan. Paikan taika on siinä, että yksinkertainen asia valmistetaan todella hyvin. Kaikki on tosi tuoretta, hyvää ja itsetehtyä, eikä mitään surullisia puolivalmiita pakasteita. Tuolla kokki kuorii perunat käsin, huh. Oman annoksen valmistumista sai seurata alusta loppuun pihvin prässäämisestä lähtien ja ilmapiiri oli kiva, koska paikka oli niin pieni. Muutama vaivainen pöytä ja yksi hemmo grillin takana. Nams, tuolta lähtiessä teki mieli vain vieriä punkkaan ruokalevolle.

Löytyipäs!

Päivät kuluivat aivan liian nopeasti ja paluumatkalla mietittiin jo uusia matkajuonia. Elokuussa siis Prahaan! Lisää kauniita rakennuksia ja visiitti Kutná Horan kaupunkiin on ainakin luvassa. Siihen saakka teen taas virkistyneenä töitä tämän matkan aikaansaamalla luovalla energialla. Parasta.