Messuhuumaa Tampereella

Helmikuun ensimmäinen viikonloppu vei allekirjoittaneen Tampereelle ja aina upeaan Tampere-taloon messuilemaan. Sen jälkeen, kun havaitsimme, että Mirjam ei ollut huomannut Barcelonan inspiraatiomatkansa osuvan messujen päälle, iski aikamoinen paniikki. Tampereella olimme nimittäin paljon suuremmin näkyvillä kuin Helsingin Wanhassa Satamassa, joten yksikseen tavaravuoren siirtely, muotinäytösjuttuset, osastolla edustaminen ja asiantuntijavinkkien anto toisella lavalla alkoi tuntua pelottavalta. Kauaa puntit eivät kuitenkaan tutisseet. Otin luurin kauniiseen(?) käteen ja soitin hätäpuhelun vanhain ystäväin pelastuspalveluun. Virva, joka on aiemminkin näkynyt tukijoukoissamme messuilla, riensi hätiin omien vapaidensa kustannuksella. Suuret kiitokset ja rutistukset kaikesta, messuilu on rankkaa puuhaa. Olet aarteista aartein!

Kolmen puvun tiimoilta jo aika hyvä otos meidän tyylistä

Tänä vuonna erityisesti nämä messut herättivät ristiriitaisia tunteita molempiin äärilaitoihinsa. Myöhään perjantai-iltana, kun Käytettyjen hääpukujen pop-up myymälää oli pystyttämässä useiden morsiuspukuliikkeiden yrittäjiä ja henkilökuntaa, erään häälehden toimitus, ja Morsiuspari.fi- palvelun pääjehu, fiilis oli aika huima. Voisin sanoa, jopa kaikessa siinä yhteisöllisyydessään kotoisa ja teki syvän vaikutuksen. Missään ei näkynyt karsastelua toisten suuntaan (ei sillä, että sitä muutenkaan olisi), ei tiukkoja pinnoja tai karmeaa ahdistusta. Kaikki tekivät hyvässä sovussa, iloisin mielin hienoa tapahtumaa. Twiztin Marikalle vielä suuret aplodit tämän mahtavan idean keksimisestä ja kehittämisestä. Tässä kohtaa tekee mieli lainata edesmenneen isäni lempitsemppausta: Hyvä meidän joukkue!

Se toinen äärilaita taas sitten menee ulkoisen täydellisyyden tavoitteluun. Hätkähdin aika tavalla, kun ensimmäisenä ovesta tullessa silmiin pamahtaa plastiikkakirurgiaa, sitten kuntosalia, hampaiden valkaisua ja silmäkirurgiaa (piilareitahan ei ole keksitty, jos rillit ärsyttää). Uh huh. Aika jenkkiläiseen Barbie-ajatteluun ollaan menossa, ja voin sanoa suoraan, etten pidä ajatuksesta lainkaan.

Lähes kaikki nykyajan hääparit ovat asustaneet yhdessä jo pitkään, ja ne kaikki muhkut ja kumpareet ovat kyllä varmasti nähty jo moneen kertaan. Herranen aika, ei siinä oltaisi menossa naimisiinkaan, jos se toinen osapuoli ei täysin rakastaisi toista sellaisena kuin on. Kaikki morsiamet ovat kauniita hääpäivänään, jo silkka sen päivän tuoma onni kaunistaa ihan kaikki. Meillä kun vielä kaikille on hoettu väsymiseen asti sitä, että on tärkeää näyttää itseltään, omalta persoonaltaan, eikä lähteä naamioitumaan muuksi, niin siinäkin valossa tuo kaikki ulkokultaisuus hirvittää.

Aasinsillan virkaa toimittaa Korus Designin kekseliäs somistus

Ranttauksen jälkeen siirrytään takaisin itse messuiluun. Tällä rutiinilla osasto kasautui (ja purettiin) ennätysnopeasti, ja olen siihen enemmän kuin tyytyväinen. Kolmesta esillä olleesta uniikkipuvustamme tuli hurjasti palautetta ja ihkauutta Mirjamin mallia käytiin ihastelemassa useisiin otteisiin viikonlopun aikana. Voi, miten ihania ihmisiä taas liikenteessä! Olen ehkä vähän turhan innostuva, mutta vaikka (jälleen) väsyttääkin messujen jäljiltä, olen edelleen täpinöissä niistä ihanista ajatuksista ja ideoista, joista sain kuulla parhaita paloja.

Kuten aina puhutaan, messut antavat myös muutakin kuin mahtavia uusia asiakkaita ja muuten vain mahtavia tyyppejä. Messuilla on melkein aina tiettyjä samoja naamoja, joten tuntuu kivalta nostaa räpylää moikatakseen vanhoja tuttuja ja taas tutustuttua uusiin yrittäjiin. Pari vanhaa mainiota tuttavuutta on pakko nostaa esiin.

Kirsti Koivula ja vain osa tuotteliaan naisen oivallisista opuksista

Hääleikit ja ohjelmat ovat monelle usein päänvaivaa tuottava juttu, mutta pyörää ei tarvitse aina keksiä uudestaan. Kirsti Koivula on kirjoittanut monta hyvää opasta lähtien juhlan järjestämisestä onnistuneisiin häihin ja sitten siihen ohjelma- ja leikkien parissa usein pyöriteltyyn pähkinään. Kannattaa tutustua! Hyvää materiaalia, ja tulee itsellekin tarpeeseen, kun saan kunnian kaasoilla tänä keväänä ystäväni hääjuhlassa. Kirsti on tuttu näky melkein kaikilla häämessuilla miehensä Kallen ja vaihtelevan määrän muksujen kanssa. (Wanhassa Satamassa pikkutytöt leikkivät iloisesti osastojen lomassa ja löytöretkeilijät tuliaisia isovanhemmille. Aika suloista!)

Kultaseppä Sanni Lehtinen - mahtimimmi!

Kultaseppä Sanni Lehtisestä onkin ehtinyt tulla jo ihan lempparini. Sanni on erityinen tyyppi erittäin kauniiden korujen, ja niiden muotokielen kanssa, mutta hän on niitä harvoja, jotka tekevät aitoja filigraanikoruja perinteitä kunnioittaen. Tämä iskee perinteiden ja käsityöosaamisen katoamistuskaani kuin häkä. Viime vuoden messuilla suunniteltiin ja maalailtiin jo kuvia mahdollisesta yhteistyöstä, mutta nyt päästiin asiassa jo vähän pidemmälle kun lähdettiin yhdessä messujen jälkeen vielä syömään ja punomaan suunnitelmia. Tulevaisuudessa voi nähdä Sannin käsittämättömän herkkiä filigraanikoruja meidän pukujen kanssa. Mutta eipäs mennä vielä niin pitkälle. Käykää tykkäämässä facebookissa Sannista ja upeista koruista! Joskus pitää saada jotain kivaa itsellekin, joten nappasin Sannilta kauniin riipuksen ja kilvan sitten Häät! -lehden Sannan kanssa esittelimme korukuningattaren tekemiä koruja toisillemme. Kyllä, tämä kolahti useampaankin tahoon.

Huomasitteko, jätin muotinäytöksen kirsikaksi pohjalle. Fashion Unit toteutti tänä vuonna näytökset, ja se näkyi muuttuneessa lavasomistuksessa, liveDJ:n läsnäolossa ja siinä, että näytteilleasettajat saivat huomattavasti enemmän valtaa kuinka kukin tahtoi omat pukunsa näyttää ja millaista musiikkia niiden kanssa tahtoi. JEES! Mehän olimme mukana Design & Lifestyle -näytöksessä, jossa edustettiin Jukka Rintalan, Sinikka Nikanderin, Twiztin ja Stillissiman kanssa. Ensitoiveena oli, että saadaan omanlaista musakkia soimaan, ja sitten selvitettiin noin miljoona muuta pientä ja oleellista asiaa. Hyvä näin, koska messuperjantaille ei jäänyt muuta kuin pukujen sovittaminen. Ollaan sen verran tarkkoja siitä, miten meidän puvut esitellään, että selvittelen aina pilkkua myöten sen, miten asiat hoidetaan.

Perhosteemat sattuivat kivasti samaan aikaan lavalle. (juu juu, tiedän, ne ovat yökkösiä.)

Häägenren murroskausi näkyi yllättäen sitten muotinäytöspuolella siten, että ne eivät vetäneet aivan samanlailla populaa kuin aiempina vuosina. Harmillista, koska itse ainakin nautin pukujen tämän kaltaisesta visuaalisesta esittämisestä. Pidin meille valituista malleista kovin, puvut istuivat heille kuin tehdyt, näyttivät kovin kriittiseen omaan silmäänikin hyviltä. Mimmit näyttivät myös viihtyvän lavalla meidän luomuksissa, ja se lämmittää pienen suunnittelijan sydäntä kovasti. Pitää vielä kehaista juontajana ja näytöksen pääarkkitehtinä toiminutta Johanna Soilua. Ihanan miellyttävä ääni, mmm! Lisää kuvia voi vilkaista vaikkapa täältä.

Huh, olisikohan tämän kauden messut jo tässä? Kummasti polttelee taas päästä takaisin sorvin ääreen ateljeelle.