Mäkistartti luovuuteen

Jokunen viikko sitten tuli kerrottua, miten maanantain ”vapaapäivää” joskus tulee vietettyä. Kuluneella viikolla se ei ollut myöskään varsinaisesti vapaata, vaikka astetta rennommissa tunnelmissa se tulikin käytettyä.

Herätyskello repi allekirjoittaneen unesta aamukuuden kieppeillä (täysin epäinhimillistä kidutusta) ja seitsemän jälkeen auto suuntasi jo kohti Tamperetta. Niin mahtavia kuin studiokuvista saakin aikaiseksi, niihinkin kyllästyy ja tahtoo välillä jotain muuta. Tälle vuodelle on jo useampi miljöökuvaus suunniteltuna, ja niitä varten tarvitaan vielä joitain varmisteluja, aikataulujen yhteensovittamisia ja tiukkaa käytännön työtä. Roadtripin tarkoituksena oli käydä kartoittamassa sopivia kuvauspaikkoja huippukuvaajamme Mikaela Löfrothin kanssa. Kun tehotiimimme katsasti samalla kertaa kuvakulmia, sekä miten mikäkin puku minnekin kävisi, tuli tehokasta jälkeä aikaiseksi.

Suuri sali. Ah, niin kaunis!

Tampereen häämessuilla olimme olleet vierekkäin Sokos Hotelsin kanssa, ja siellä olimme jo lyöneet kipinää kuvausten suhteen, joten ensimmäinen pysäkkimme vei meidät upeaan Tammer hotelliin. Lähes mustana pyörteilevän Tammerkosken partaalla sijaitseva hotelli häikäisi meidät heti, ideoita alkoi sinkoilla kuin parhaassa ukkosmyräkässä salamoita ikään. Mirjam ei päässyt mukaan, joten nappailtiin sopiviksi katsomiamme paikkoja ja sijainteja kameran kennolle myöhemmin tarkasteltaviksi. Saattepa tekin nauttia joistain työmme hedelmistä.

 

Paria muuta paikkaa ja antoisaa vierailua rikkaampana tuli samalla koluttua useampi Tampereen tunnelmallinen kahvila. Suosittelen lämpimästi Ojakadulta, Muotitalo Tyynelän vierestä löytyvää Kahvila Runoa, sekä toista innostavaa boheemiutta henkivää La Famillea Siperian lähellä. Varsinkin La Famillen lukuisat kakut, piirakat ja hämmentävän valtaisat marengit ruokkivat nälkäisten suiden lisäksi myös sitä kuuluisaa hengenliekkiä. 

Silmät auki! Ympärillä on kaikkea todella kaunista ja inspiroivaa

Maanantai oli siitä tylsä päivä olla liikenteessä, sillä kaikki museot sattuvat olemaan silloin kiinni, pahus vieköön. Olisimme mielellämme käyttäneet vielä energiaa ja inspiraatiomatkaamme uuden innostuksen keräämiseen näyttelypuolellakin, mutta ovet eivät auenneet meille. Pöh. Onneksi kirkot olivat sentään auki ja kävimme kummatkin elämämme ensimmäistä kertaa Lars Sonckin suunnitteleman Tuomiokirkon puolella tutustumassa paikkoihin. Tiesin jo vanhastaan, että taidepuoli on suuresti fanittamani Hugo Simbergin pensselistä, joten odotukset olivat korkealla.

Eikä tarvinnut pettyä piiruakaan, päinvastoin. Tajuavatkohan manselaiset, millainen helmi heillä on keskellä kaupunkiaan? Aivan käsittämättömän hieno mesta! Pyörimme pitkin kirkkoa kamerat tassuissa kuin pahaiset turistit, ihastelimme erilaisia pintoja, kuviointeja ja taontoja. Kun vihdoin maltoimme lähteä kohti ovia, totesinkin kuvaajallemme, että nyt taisi lähteä pääkopassa jotain liikenteeseen. Ideanriekaleita suorastaan pyöreili, niillä ei ollut vielä muotoa, mutta tunsin niiden suorastaan kuplivan pinnan alta. Nyt hieman etäisyyttä ja sitten asetun taas alas kynän ja luonnoskirjan kanssa. Jugend on tyylisuuntana muutenkin sellainen, että ammennan siitä ilmeisen loputtomasti ajatuksia.

Ne yksityiskohdat, ne yksityiskohdat

Eikä siinä vielä kaikki. Kotimatkalla päätimme pysähtyä vielä (Kultasuklaan) Iittalan tehtaanmyymälässä, ja käytimme tehokkaasti aikaa myös näpelöidessämme kaunista keramiikkaa ja muotoiltua lasia. Kyllä vain, ideaa pukkasi tämänkin tienoilta. Hyvä muotoilu on aina hyvää muotoilua. Vaikka duunia puskettiinkin, pitkästä aikaa vapaapäivään sai myös ihkaoikean vapaan tunnelmaa. Totesimme myös melkein yhdestä suusta, että tällaisiä inspiraatiomatkoja tulisi tehdä säännöllisemminkin, ettei tule leipäännyttyä siihen omaan ihanaan hommaan, saa freesattua omaa päätään ja samalla antaa mielen levätä paperitöistä. Arvatkaapa vaan, millainen vauhtimylly nyt pyörii korvien välissä!