Koulukuulumiset työn lomasta

Viimeisen viikon ajan olen touhunnut lähinnä koulujuttuja. Niin, koulujuttuja! Kuten monet tietävät, oon käynyt vuosia vaatetukseen liittyviä kouluja ja hommannut tietotaitoa, mutta livistänyt aina itse työn touhuun ennen valmistumista. Perinteinen, luokkamuotoinen opiskelu on aina ollut hippasen vaikeaa tällaiselle oman tiensä kulkijalle, oli kyse sitten artesaani- tai artenomiopinnoista. Uuden oppiminen on mahtavaa, mutta ison ryhmän mukana seilailu ja päättymättömältä tuntuvat, itse alaan mitenkään liittymättömät teoriatunnit eivät niinkään. Joo, aika perinteinen school dropout -tapaus siis.

Askartel-piirtel-liimail

Jossain vaiheessa olen tainnut vahingossa aikuistua, kun päätin (Auroran korvaamattomalla tsempillä ja tuella) että kai sitä pitäisi ainakin joku opinahjo suorittaa loppuun. Niinpä otin yhteyttä paikalliseen koulutuskeskukseen ja he ottivat mut hellään huomaansa. Kauhean kauaa ei tämä suhde kuitenkaan tule kestämään: Ennestään suoritettujen opintojen ja työkokemuksen jälkeen itse koulua jäi muutama vaivainen tunti ja artesaanityö. Tällä hetkellä pusken siis aikamoista loppukiriä, aikeena on saada kevään aikana kaikki projektit valmiiksi. Koulutuskuntayhtymä Tavastian vaatetuksen osaston väkeä on siis kiittäminen tästä mahdollisuudesta. Ilman heidän mahtavaa asennettaan ja joustavuuttaan olisi tämän suunnitelman toteuttaminen tuhannesti vaikeampaa.

Työn ja opiskelun yhteensovittaminen saattaa olla vähän hankalaa toisinaan, mutta aika mukavasti ollaan pärjäilty. Kalentereiden pitää vaan olla hyvin ajan tasalla molemmilla, kun Aurorakin opiskelee töiden ohella erikoisammattitutkintoa. Ei siis päällekäisiä koulupäiviä! Varsinaisia kontaktipäiviä mulla on ollut todella vähän, en siis juurikaan istu tunneilla. Sen sijaan saan käsitellyn aineiston ja tehtävät, jotka sitten suoritan itsenäisesti. Sopii täydellisesti mulle, ja oon käsi sydämellä jopa nauttinut opintojen suorittamisesta!

Kirjontatyön pohja odottaa neulaa, lankaa ja helmiä

En alunperin suunnitellut kamalasti kirjoittavani tästä kouluilusta ja sen sivuilmiöistä. Tuli kuitenkin sellainen tunne, että se saattaisi olla ihan hyväntuulinen aihe pariltakin kantilta. Ensiksikin, en usko siihen teoriaan, että maailma kaatuu, jos sitä ammatillista tutkintoa ei syystä tai toisesta heti herukaan. Itse oon päässyt tekemään tosi mahtavia juttuja ja kehittämään itseäni, vaikka opintosuoritusotteet sanovat, etten ole valmistunut. Älkää luovuttako unelmienne suhteen, varsinkaan siitä syystä, että opinnot ei suju ihan suunnitelmien mukaan.

Toiseksi, koskaan ei ole liian myöhäistä jatkaa siitä mihin jäi, vaikka vain sen oman mielenrauhan takia. Sitten kun mä keväällä saan nämä opinnot virallisesti päätökseen niin pidän kakkukestit. Siellä ei juhlita niinkään papereita, mutta sitä, että olen myöhäisherännäisenä saattanut kunnialla loppuun jotain, mikä joskus jäi kesken.

Mussa on ehkä jotain vikaa, mutta näitä on tosi kiva tehdä!

Vieläköhän keksisin joitain muita ohimennen-kuulumisia? Meillä on käynyt tosi ihania asiakkaita ja se positiivinen vire on vahingossa tainnut tarttua myös muhun. Vai onko se taas se epätoivoisen aikainen kevätintoilu, mene ja tiedä. Tragikoomista hihkua keväästä samaan aikaan, kun taivaalta pukkaa jäätä naamaan vaakasuunnassa. Selvät henkisen kevään merkit on ilmassa: Käyn läpi vaatekaappia, mietin uutta kampausta ja sisustan aikamoisella vimmalla. Uudet seinämaalit hain rautakaupasta eilen, ja lähiaikoina naputellaan mulle uusi laminaatti Auroran kanssa. Sitten räppään kyllä muutaman kuvan ja tumppaan ne tänne blogin puolelle ihan väkisin.

Kevätkaipaustani ei vähennä yhtään se, että sattumuksen kautta sain uuden kauniin menopelin, jolla pääsen viilettämään pitkin Hämeenlinnaa. Rakas ystäväni on vaihtamassa pyöräänsä ja tämä kaunotar siirtyy omistukseeni, kunhan käyn sen noutamassa pääkaupunkiseudulta:

Ei suotta kaunokainen

Siisteihin fillarikuulumisiin ja Lauran punaisiin tossuihin onkin hyvä lopettaa mun tajunnanvirtainen näpyttely. Hyvää alkavaa viikkoa teille ja auringonpaistetta räntäsateen sijaan!