Paluu pukumaailmaan

Havaitsin, että nyt on kulunut jo monta viikkoa, kun olemme hehkutelleet ties minkä suunnitelmien kanssa. Valtaosa lukijoista tuntuu kuitenkin himoavan kuulla - ja luonnollisesti nähdä, millaisia pukuja käsistämme on taas syntynytkään. Nyt on siis syytä palata takaisin ihan ruohonjuuritasolle kaiken maalailun ja kaukokatseisen suunnittelun parista. Sinne osastolle ehditään palata monta kertaa myöhemminkin.

Tehdäänpä siis taas pieni aikamatka viime keväälle. Tämän päivän lämmittävä auringonpaiste nimittäin käänsi välittömästi ajatukset siihen suuntaan. Hääpuvuissa olemme esitelleet aikamoisen kavalkadin vaaleita sävyjä, mutta kuten joskus taannoin mainitsin, viime kesä oli myös violettien sävyjen aikaa.

Sparling diamonds! Miehustan drapeerausta ja blingejä

Jonna kävi tutustumassa Revelationsin merkkipukuihin, ja sen jälkeen vielä lukuisan määrän muita morsiuspukuliikkeitä, mutta omanlaista pukua ei vain tahtonut löytyä mistään. Olimme jo keskustelleet ensivierailun yhteydessä uniikkipukumahdollisuudesta, ja se jäi kummittelemaan mielen pohjalle. Ei siis kestänyt kovinkaan kauan sen jälkeen, kun merkkipukut olivat osoittautuneet vesiperiksi, morsian ilmaisi tahtovansa täysin omantyylisensä puvun.

Suunnitteluprosessin sain omia ihan itselleni vain pienin toivein ja reunaehdoin. Kävimme yhdessä läpi millaisia pukuja oli sovitettua ja mietitty, mitkä olivat niissä olleet niitä mieluisia ja toisaalta myös tökkiviä asioita ja yksityiskohtia. Yksi suurimmista ärsytyksen aiheista oli nimenomaan väri. Valkoinen kun ei sopinut tummasävyisen Jonnan tyyliin sitten lainkaan. Siinä jo keskustellessa päähän nousi aikamoinen ahaa-elämys, ja piti kipittää alakerran kautta hakemaan sopivia värisävyjä näytille. Syvä, tumma ametistin violetti nousi tapetille. Väri, jonka tuleva morsio hyväksyi välittömästi, suurella innolla, eikä sitä tarvinnut enää sen kummemmin pohtia. Välillä käy näin, että kaikki naksahtaa vain kertaheitolla kohdalleen.

Raskaasti laskeutuvia satiineja ja tafteja on pukumaailma pullollaan, mutta tällä kertaa haluttiin keveyttä ja kepeyttä mukaan. Materiaaliksi tähän violettiin unelmaan valikoitui siis ilmava sifonki, mutta koska timantit ovat tyttöjen parhaita kavereita, blingejä ei sopinut unohtaa. Symmetrisyys todettiin myös tylsäksi, joten toiselle puolelle pukua sommittelin runsaan kimaltavan putouksen, ja toinen puoli pukua sai sitten laskeutua rauhassa, antaa värin puhua puolestaan.

Puvun lisäksi suunnittelin viileää alkukesää - ja toki kirkkovihkimistäkin varten mustan silkkiboleron, joka jatkoi yhtenäistä linjaa puvun kanssa. Harmi, ettei kuvista oikein välity kaikki pienet yksityiskohdat; olkapään laskostus, hihansuun halkiot ja pieni kaulusosuus. Tällä vaatteella on takuulla jatkokäyttöä, koska se sopii niin monen erilaisen asun kanssa yhteen myöhemminkin. T

Mutta nyt kuvat puhukoot puolestaan.

Pukukokonaisuuteen kukat suunnitteli Tuula Kukkakauppa Pionista

Yksityiskohtaa selän nyörityksestä

Vihkimisen jälkeen irtosi jo vähän hymyjäkin!