Pakatessani auton ja lähtiessäni huristelemaan kohti Jyväskylän häämessuja, en oikein tiennyt, mitä edes odottaisin. En ollut aiemmin käynyt keskisessä Suomessa messuilla, nähnyt vain kuvia, joten en suoraan sanottuna tiennyt edes, mihin olen menossa. Paviljongissa tapahtuma pidettäisiin, ja tiesin, että sinne oli opasteet, mutta siihen se jäikin. Olinkin hetken hoomoilasena päästyäni maanalaisesta parkkihallista ulkoilmaan, sylissä niin pullea pukupussi, että hyvä kun sen yli näin. Keskellä isoa aukiota, eikä mitään haisua, minne nyt suunnattaisiin. Onneksi oikea rakennus ja ovi löytyi tuokion ja pienen paniikkipuhelun jälkeen, ja pääsin roudaamaan kamoja sisään.
Messupaniikkia ilmassa
Revelations ei ollut omalla osastollaan paikalla, vaan puvut olivat mukana catwalkilla. Uskon siihen, että puku kuin puku näyttää miljoona kertaa paremmalta oikealla, elävällä ihmisellä kuin parhaimmankaan nuken yllä. Sisällä hengittävä tyyppi, kun kirjaimellisesti tuo sielun koko juttuun.
Näytöksen kohdalla kuitenkin tuli hetkellinen pakokauhu. Olin mielestäni tarkastanut pukupussit huolella läpi, mutta kun mallien kanssa aloimme sovitella pukuja, havaitsin kauhukseni, että ihanan kirkkaankeltaisen Apollo-puvun korsettiosuus oli jäänyt putiikille. Tiedossa olisi ollut lähes kolme tuntia suuntaansa ajomatkaa. Juu ei. En lähtenyt hakemaan sitä yön tunneilla, joten pahoilla mielin puku oli jätettävä kattauksesta pois. Harmitti niin vietävästi, kun mallina olisi ollut ihanan tummahipiäinen Adelaide, jolle keltainen olisi sopinut niin kovin hyvin. Olin riemuinnut asiasta jo monta viikkoa, ja sitten käy näin. Pahuksen pahus.
|
Kuva Emmi Virtanen/Valokuvaaja Iida Liimatainen |
Onneksi mukaan oli sattunut pari muutakin pukua, joten Adelaide sai sitten Modecan näyttävän mustan morsiuspuvun päälleen, eikä vahinkoa sattunut. Vaihdothan on ajoitettu lähes sekunnilleen, että jokainen tyttö ehtii riisua ja pukea uudelleen, ehtiä taas lavalle, joten yhden puvun tipahtaminen pois olisi ollut katastrofi. Loppu hyvin, kaikki hyvin?
|
Aika moni seurasi näytöstä tähän tapaan. Taustalla Catrina-puku, kuva Emmi Virtanen/Valokuvaaja Iida Liimatainen |
Suunnittelija pukupähkäilyiden apuna
Allekirjoittanut toimi messuilla myös Jotain Käytettyä - osastolla antamassa jo kerran tanssituille hääpuvuille uuden elämän. Hei vain kaikki, joiden kanssa soviteltiin ja fiilisteltiin. Oli todella kiva tavata teitä ja auttaa oikean puvun etsinnässä! Tämän lisäksi olin messukävijöiden käytettävissä sekä lauantaina ja sunnuntaina neuvomassa ja ideoimassa oikean puvun valinnan suhteen.
|
Välillä oli riski harhautua aiheesta.Nnnnam! Kuva Emmi Virtanen/Valokuvaaja Iida Liimatainen |
Aika kasa ihmisiä tuli näinkin tavattua, ja voihan, miten ihania ideoita teillä on! Tuli useamman ihmisen kanssa fiilisteltyä tunnelmia sulkien, kristallien, pitsin ja revittyjen helmakerrosten myötä. Innostun aina hurjasti uusista ideoista, ja niitä tulikin heiteltyä reilusti puolin ja toisin. Iloiseksi tekee toki sekin seikka, että kaikki viikonloppuna tapaamani totesivat lopuksi ajatusten selkiytyneen todella paljon, ja saaneensa kilokaupalla uusia tuumia, sellaisia, joita ei olisi itsekseen tullut edes ajatelluksi. Kaikki meni siis oikein mainiosti!
|
Ihana Meri ja Styx- puku. Kuva Emmi Virtanen/Valokuvaaja Iida Liimatainen |
|
Catrina puku. Viuhkakimppu on makea! Emmi Virtanen/Valokuvaaja Iida Liimatainen |
|
Kuva Emmi Virtanen/Valokuvaaja Iida Liimatainen |
|
Kuva Emmi Virtanen/Valokuvaaja Iida Liimatainen |
|
Roberta-puku yöperhoset helmassaan. Kuva Emmi Virtanen/Valokuvaaja Iida Liimatainen |
|
Suurkiitokset upealle Fashion Unitin remmille! Kuva Emmi Virtanen/Valokuvaaja Iida Liimatainen |
Kaikki kuvat Jyväskylän Häämessut 2014 ja kuvat ottanut Emmi Virtanen/Valokuvaaja Iida Liimatainen. Miltä puvut sinusta näyttävät mallien päällä? Nousiko joku erityiseksi suosikiksi, kysyy nimimerkki Ikuisesti Utelias.
Kaikki on niin upeita! Roberta -puku <3
VastaaPoista