Tampereen häämessut 2014

Tampereen häämessut olivat toisiksi viimeiset messut tällä kaudella. Yllätyin aivan hurjan iloisesti, kun lauantaina ovien avauduttua selvisi, että tämän vuoden kävijöissä oli hurja määrä hyväntuulisia, uteliaita ja kiinnostuneita pareja. Voisinkin sanoa, että lähdin sunnuntai-iltana ajelemaan kotiin hymy huulilla ja riemukkain tunnelmin. Ihmiset kuitenkin tekevät tämän jutun, ja Tampereen messujen ilmapiiri oli kyllä yli kaiken tähän asti. Tosin Love Me Do veti senkin asteikon yli, mutta siitä myöhemmin lisää.

Suunnittelijan mieltä lämmittää kovasti, kun moni tuli sanomaan, että seuraa tiiviisti kuulumisiamme, odottaa kieli pitkällä uusia kuvia, ja aina kun näkee jonkun pukumme, se kolahtaa kuin rekka tiiliä. Näitä terveisiä tuli useammaltakin morsiolta, jolla oli jo puku, mutta halusivat tulla tervehtimään ja kertomaan, millaisia ajatuksia puvut olivat herättäneet. Kiitos! Merkitsee meille todella paljon! Näitä juttuja kun tehdään kovin suurella sydämellä, niin kaikki palaute tuntuu hyvältä, ja ilahduttaa kuulla, että muutkin pitävät töistämme.

Kävin vastailemassa myös kysymyksiin uniikkipukujen suunnittelusta ja valmistamisesta

Tanssiva hääpukunäytös

On hienoa, että näytökset uusiutuvat, keksitään jotain uutta, mutta täytyy myöntää, että olin helpottunut siitä, etten laittanut Revelationsin pukuja tänne mukaan. Ajatukset siitä, miten haluaisin meidän pukumme esittää, on niin kovin erilaista kuin näytöksen anti, että olisi tullut totaalisen väärä viesti.

Kyllä! Rohkea ja hyvä veto.

Näytöksessä oli juttuja, joista pidin kovasti, kuten pyörätuolimorsiamen osuus, ja välillä on mukava nähdä myös vähän varttuneempiakin malleja, mutta siitä huolimatta kiemurtelin vaivaantuneena tuolissani. Musiikit olivat sen sorttisia valsseja ja humppamenoa, joita olen pikkutyttönä viimeksi kuullut jonkun häissä soitettavan. Auttamattoman vanhanaikaista, ja siksikin kenties päällimmäiseksi tunteeksi tuli pateettisuus ja tätimäisyys. Myöskään monen tanssijasulhasen latinolanteet eivät meikäläistä vakuuttaneet, ja vaikka vanhemmat herrat tanssivat sulavasti, en päässyt mieleen hiipineestä namusetä-fiiliksestä mihinkään.

Kokonaisuutena tämä oli kuitenkin kokonainen, eheä show, eikä vain viileää catwalkmenoa. Ohjelmallisuudesta ropisi reilusti pisteitä, mutta silti katsomosta poistui kylmäksi jäänyt suunnittelija. Linkkaanpa vielä paikalla käymättömille Häät-lehden taltioimat parhaat palat, jotta saat paremman kuvan asiasta. Olisi mukava kuulla, millaisia tunnelmia näytöksen katsoneille nousi. Is it just me?

Kakkujen helmiä 

Kakkuorientoituneella on aikamoinen paikka asustaa viikonloppu niinkin houkuttavan osaston kuin Purppurahelmen vieressä. En tiennyt, että kakkuun voi tehdä syötävää pitsiä tai että mutusteltavat voivat olla niin hurjan kauniita - ja hyviä. Arvaa, kuka kävi pitkin viikonloppua verottamassa ihanan helmiäisenhohtoisia makupaloja. Köh  röyh.

Purppurahelmen ihanan makeaa osastoa

Pitsipipareita!

On ne vaan niin kovin kauniita!

Toinen allekirjoittaneen sydämen sykkimään saanut kakkupaikka oli Oriveden leipomon osasto, joka räväytti pääkallokakullaan ja ärhäköillä värivalinnoillaan. Mustaa väriä on harvakseltaan kakuissa näkynyt, mutta leipomon leideillä riitti pokkaa, ja lopputulos on maistuvan dramaattinen. Kyllä, iskee mahtipontisuuden kaipuuseeni todella hienosti!

Lime ja musta, tappovarma yhdistelmä

Rrrräyh! Hieno!

 

Unohda kimput - nyt tulevat kukkalaukut!

Kukkakauppa Lundin kanssa tuli juteltua myös pitkät pätkät, ja sieltä tuli armotonta noottia - harva osaa pitää kimppuaan oikein. Kävin heti saamassa meillekin päivitetyn neuvontapaketin, niin osataan taas auttaa siitä, miten erilaisia kimppuja tulisi pidellä. Onneksi allekirjoittanut onkin ollut hienosti kartalla tähänkin asti, ei ole tullut annettua  vääriä vinkkejä.

Lundin porukka lanseerasikin messuilla ihan uuden kimppuvaihtoehdon - laukkumallisen kimpun. Laukkua kaikki osaavat suoraan kantaa luontevasti ja oikein, joten kömpelöiltä lopputuloksilta vältytään suoraan. Aika makea idea!

Jotta tästä ei tule armottoman pitkä sepostus, sanon tässä vain suoraan, että Love Me Do -tapahtuma oli ihan huippu, ja siitä seuraavalla kerralla sitten tarkemmin. Nyt on vain sellainen olo, että rakastan tätä hääskeneä, tämän parissa työskenteleviä ihmisiä, ja väsymyksestä huolimatta olen onnellinen!