Kurkistus korsetin sisään

20 -vuotisjuhlaa korsetinvalmistajana on tullut suhteessa aika vähän tuotua esiin, vaikka ehdinkin lupaamaan alunperin toisin. Taitaa tulla tässä mielessä hurja kiri loppuvuoden ajaksi. Nostetaanpa tällä kertaa pidempi kaava kuvioihin, vaatteen matka kankaista valmiiksi tuotteeksi.

Asiakas kaipasi kirjanjulkistustilaisuuteen näyttävän korsetin, jolla olisi käyttöä myöhemminkin yhdistettynä toiseen asukokonaisuuteen. Korsettihan on siitä ihana, että sama vaate voi olla niin alusasu kuin räväkkä juhlavaate aivan väristä ja materiaalista riippuen. Toiveissa yhdistyi maanläheiset värit, luolanaismaisuus yhdistettynä rokokoohenkeen. Sopivasti hieman repaleista tunnelmaa, aavistus steampunkia.

Kamera valehtelee sävyistä, mutta livenä nämä natsaavat täydellisesti

Päädyimme 1-layer korsettiin, sillä kirjallinen asiakkaani ei ollut käyttänyt korsettia aiemmin, ja tämä vaihtoehto tuntuu huomattavasti kevyemmältä, helpommalta käyttää kuin perinteinen kiristin. Mikäli himoaa oikeaa, vartalon muotoja sopivalla tavalla korostavaa korsettia, eikä ole kovin pitkälle kureliivien maailmaan kurkistanut, tätä ratkaisua kannattaa miettiä syvästi. 1-layer on todella mukava päällä!

 

 

 

Ompelua odotellessa

Materiaalina tässä oli ns. polkadot -kuvioinen coutil. Coutilithan ovat 1850-luvulla juurikin korsettitarkoituksiin kehitettyjä kangastyyppejä, jotka kestävät kulutusta, venytystä ja hankausta aivan toiseen tapaan kuin modernimmat kangasvaihtoehdot. 1-layer tarkoittaa nimensä mukaisesti sitä, että vaatteessa on vain yksi kangaskerros, joten materiaalilta vaaditaan paljon. Täyspuuvillaisena se on miellyttävä ihoa vasten, ei hiosta tai sähköisty - sekä värjäytyy. Tämäkin coutil on tehtaalta tullessaan luonnonvalkoinen, allekirjoittaneen käsittelyn jälkeen se sai syvän meripihkaisen sävyn.

Luukujien harmoniaa - ihanan graafinen näky!

Korsetti on mielestäni aina ollut sellaisenaan, aivan perusleikkauksiltaankin erittäin kaunis vaatekappale. Näyttävät raamit eivät kuitenkaan riitä, joten lähdin hahmottelemaan pitsistä yksityiskohtia, mielenkiintoa pintaan.  Kun sain kuviot aseteltua mieleni mukaan, viimeistelin mallin irrotettavilla, hieman revityn oloisilla pitsiruusukkeilla, jotka yhdistyvät ketjuilla yhteen.

 Muuntautuvuutta, tilanteesta toiseen ja aina käyttökelpoinen.
 

Kirjanjulkistamisen jälkeen tuli iloinen viesti. Korsetti oli menestys, piti jännittyneen kirjailijan kasassa ja sai tuntemaan itsensä upeaksi. Aivan kuin olimme yhdessä suunnitelleet. Myöhemmin sain vielä viestiä onnellisen asiakkaan aviomieheltä, joka kehui myös upeaa käsityötä ja miten mahtavalta rakas vaimo näytti se yllään. Tällä kohtaa suunnittelijan kasvoille nousi tyytyväinen hymy. Kyllä, tämän takia rakastan tätä työtä!

Häätrendit - tarvitaanko niitä?

Luin Rock n roll briden blogista Kathyn murinaa siitä, että eniten ärsyttää, kun haastatteluissa kysytään, mitkä jutut ovat tänä vuonna nyt trendikkäitä. Nyökyttelin päätäni lukiessani. Kas kummaa, samat asiat hiertävät minuakin. Tuntuu, että nyt kaikkien suunnittelijoiden on trendikästä sanoa, etteivät juurikaan seuraa trendejä, mutta olen ollut sellainen aina. En vain jaksa kiinnostua aivan niin paljon.

Toki trendejä seuraa puolihuomaamatta häälehtien, blogien ja alan muiden toimitsijoiden välityksellä, eikä aina aivan heti huomaa seuraavansa trendejä. Niin oman päänsä sisään sulkeutuneeksi en ala, etteikö minua yhtään kiinnostaisi, mitä uutta maailmalla on. Seuraan mielenkiinnolla muutamia suunnittelijoita. En siksi, että trendit olisivat siihen suuntaan, vaan siksi, että heidän työnsä inspiroi ja kiinnostaa minua aivan henkilötasolla.

Trendien suunnat käytännössä

Trendit kuitenkin vaikuttavat häihin. Erityisesti kuvaajien kanssa jutellessa tulee asia voimakkaasti ilmi. Moni sanoo, että heillä on hieman erilaiset häät, jotain sellaista, mitä ei ole nyt nähtykään, mutta itse juhlassa monet häät per kesä näkevä kuvaaja saa todeta, että tämä juhla toistaa aiemmin nähtyjä kuvioita.

Saamme koko ajan ideakuvastoa, viitteitä piilevistä tulevista trendeistä oikeastaan niitä huomaamatta. Muutama vuosi sitten alkoi tulla kasarikuvaston peruskauraa, paljetti- ja glitterikankaita pieninä määrinä - niille tuli itse yökittyä alkuun. Kun trendi voimistui, niiden määrä kasvoi, sai erilaisia muotoja, ja niin omakin silmä tottui. Enää en yöki, nyt ne näyttävät aika kivoilta, jopa inspiroivilta.

Vyöt ja blingit. Must have

Samalla tavalla häätrenditkin kehittyvät. Nyt monen kuluneen kesän häissä nähtiin violetin sävyjä, lippuviirejä  ja meriaiheita. Viime vuonna taas turkoosi oli voimakkaammin nähtävissä. Käsi ylös, kenelle on tulossa pyöreä hääkimppu, jossa varret törröttävät paljaina ja niiden ympärille on kääritty pitsiä? Pioneja kenties? Entäpä nuden tai vaaleanpunaisen väristä kenkää jalkaan? Vyö koristanee myös sangen monen vyötäröä.

Omassa työssä voimakkaasti vartalon linjoja korostavat korsetit ovat puolestaan osaltaan syrjäytyneet, ja mieli polttelee valuvien, kevyiden ja vähän läpikuultavien kankaiden, sekä hentoisten pitsien parissa. Hihoja ja taskuja olen pyöritellyt paletilla jo pitkään, ja omaksi ilokseni ne näyttävät olevan nyt kovasti tulossa takaisin pinnalle.

Ole oma itsesi

Hieman huvitti messukauden jälkeen, kun eräs katsoja harmitteli eräiden häämessujen suunnittelijavetoisen muotinäytöksen perään, että mallit näyttivät hänestä epätrendikkäiltä. Toiset taas kehuivat omaperäisiä ja persoonallisia malleja. Voin sanoa suoraan, että jos joku ei pidä suunnittelemistani puvuista, ei se ole minulta pois. Revelations ei yritäkään miellyttää kaikkia tai olemaan kädenlämpöinen brändi. Ei kaikkien tarvitse todellakaan pitää samoista asioista.

Kathyn tekstissä eräs kohta kolahti erityisen kovaa. Häitä ei tarvitse erityisesti lähteä järjestämään sen mukaan, mikä on juuri nyt in. Tekee sen mukaan, mikä tuntuu omalta, hyvältä ja sopivalta. Rock n roll bride -blogin mahtavista jutuista valtaosa kuulemma on todennut, ettei heillä ollut mitään teemaa, he olivat vain omat itsensä. Omat itsensä, ilman pakotettua ulkokultausta.

Essi Pöysti Iris-puvussa Lopen Kevättä ja Muotia -tapahtumassa. Kuva Joni Turunen/ Hajonta

Häät eivät ole asia, joka yhdistää samanhenkisiä ihmisiä yhteen, tekee meistä, erilaisista morsiamista, sulhasista, pukusuunnittelijoista ja hääpukukauppiasta yhtä suurta perhettä. Meitä riittää edelleenkin moneen junaan, ja silloin fiksuinta onkin löytää kaiken häähössötyksen seasta se OMA juttu. Se, joka on juuri sinua.

Jos se oman itsen juttu sattuu olemaan juuri nyt trendikästä, siinä ei ole mitään pahaa tai väärää. Mikäli se kelloja soitteleva asia on sellainen, jota muut eivät aivan ymmärrä, ei sillä väliä. Kunhan se tuntuu hääparista tärkeältä ja sopivalta. Minä en oikein tahdo ymmärtää tai pitää joistain muotimaailman suunnista. Esimerkiksi säkkimäisesti valuvat vaatteet eivät vain aukea minulle. Toiset ovat niistä aivan kikseissään, ja hyvä niin, kunhan minun ei tarvitse sellaista laittaa ylleni. Olisi todella karmeaa, jos meidät tasapäistettäisiin niin, että kaikki pitäisivät tismalleen samoista jutuista. Maailma olisi niin ankea ja valoton sen jälkeen.

Ollaan rehellisesti omia itsejämme, tehdään omannäköiset juhlat!

Arvonnan voittajat ja vedospuvun kurkistuksia

Koska, koska, koska?

Ilmaisia messulippuja luvattiin, mutta mitään ei kuulu! Save the Date - häätapahtuman lippuja on arvonnassa ja lupauksen mukaan allekirjoittaneen piti arpoa ne 7.9. Hyvä suunnitelma, kunnes flunssa päätti kaataa suunnittelijan sänkyyn, ja nettitikku unohtui töihin. Nettiriippuvuus (kyllä, tunnustan!) sai hyvää hoitoa flunssatroppien kera, kun en ole vielä saanut uusvanhaan kotiini tilattua sen kummempaa yhteyttä. Toki sähköposteihinsa vastausta odottavat eivät tainneet olla aivan samaa mieltä. Taitaa olla korkea aika hankkia laajakaista.

Ei siis hätää, arvontalaulu raikaa, ja toipilas huutelee täältä onnellisten voittajien nimiä. Senja Savin, Annastiina Viertonen ja Noora Saksa päätyivät onnetar-Mirjamin haaviin. Nämä kolme onnellista saavat neljän hengen sisäänpääsyliput Save the Date -tapahtumaan. Näyttäisi myös siltä, että jos nyt jäi ilman, useammassa hääblogissa on myös arvontaa, joten kannattaa nuuskia blogosfääriä. Onnea voittajille!

Morsian kietoutuu sifonkiin

Moni on toivonut, että näyttäisin enemmän pukujen valmistumista ja vaiheita suunnittelupöydältä itse varsinaiseen pukuun. Toiveethan on tehty toteutettaviksi, ja nyt  luvassa elokuisten häiden kurkistusta. Luonnosta en vielä tähän hätään näytä, se julkistettakoon itse virallisten pukukuvien kanssa. Näin niitä jo ennakkoon jokusen ja hyvältä näyttää!

Neulaati neulaa. Vedostus muotoutuu nuken yllä.

Morsian toivoi itse, että puku olisi pehmeästi laskostuvaa, aivan kuin olisi kiedottuna kankaaseen. Mielikuva on hykerryttävä, mutta jotta puku näyttäisi siltä, sen eteen saa nähdä aikamoista vaivaa. Graafisuus oli muutenkin eteenpäin johdattavan punaisen langan ydin.

Trimmausta ja käsinompelua

Kuten yllä oleva kuva kertookin, rennolta näyttävä ulkonäkö vaatii tiukkaa keskittymistä, paljon neuloja ja tarkkaa asettelua. Vedostamisessa on aivan omanlaisensa zen. Sitä uppoutuu kankaan pehmeisiin taitteisiin, kuuntelee ja katselee, miten kangas tahtoo asettua. Väkisin sitä on nimittäin aivan turha yrittää saada asettumaan. Huomaamatta päivä tahtoo kääntyä illaksi, mutta on liiaksi kankaan lumoissa, jotta voisi lopettaa.

Sifonki ansaitsee vielä oman ylistyslaulunsa. Olen aivan rakastunut näihin kauniisti laskeutuviin, kevyen läpikuultaviin ja ilmavian pehmeisiin kankaisiin. Voisiko vain kaiken tehdä sifongista?

Helmassa pliseerattua ja laskostettua sifonkia