Revelations

Revelations

maanantai 10. marraskuuta 2014

Pieniä musiikillisia tarinoita

Kahden messuviikonlopun jälkeen löydän itseni puolikatatonisesta tilasta, ja suurempi aivotoiminta on sen verran haastava toimenpide,että pistän pitkästä, pitkästä aikaa vähän erilaisen postauksen. Save The Date -messujen jälkifiilistely seuraa myöhemmin, tällä kertaa annan musiikkivideoiden viedä. Allekirjoittanut on toljottanut niitä tänään kykenemättä tekemään oikeastaan mitään sen hyödyllisempää.

Luit oikein. Moni asiakas ihmettelee ja huvittuu, kun kyselen tarkasta musiikkimausta, mutta se on todella oleellinen työväline minulle. Muusikon jälkikasvuna musiikki tosiaan on aina ollut minulle äärimmäisen tärkeä asia. Olen sen suhteen hyvin kaikkiruokainen, ja toisina päivinä kolahtaa paremmin toiset jutut, toisina taas aivan erilaiset sävelkulut ja melodiat. Joka tapauksessa luvassa on pieni musavideollinen katsaus siitä, mitä Revelationsin ateljeessa kuullaan, ja mistä olen visuaalisesti ihastunut, inspiroitunut ja liikuttunut. Asioita, mitkä tällä hetkellä saa kynän sauhuamaan, ja luonnokset muuttumaan valmiiksi puvuiksi.


Yksi ehdoton lempiartistini, lempikipaleitani ja aivan ihanan surrealistinen, herkkä tarina videossa. Niin, ja Adrian Brodylla ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että tätä tulee säännöllisesti katsottua. Voihan nenä.


Pet Shop Boys on seurannut allekirjoittanutta teini-iästä asti. Löysin tämän videon joskus youtuben syvyyksistä ja vaikutuin. Biisin ja videon yhdistelmä on silkkaa kultaa loppuaan myöten.


Damian Rice, mies ja ääni. Video on haikeankaunis viittaus erääseen aika tunnettuun lyhytfilmiin, tunnistatko? Saa minut ainakin huokailemaan.


Lost Things sen sijaan on visuaalisesti niin uskomattoman ihana stop motion lyhytkuva, että unohdan aina, miten tunnelmallinen musiikki on sen kanssa. Yhdenlainen Liisa Ihmemaassa- keissi. Palaan tähän kerta toisensa jälkeen uudestaan ja uudestaan.


Muistaako joku O-zonen ja sen joka baarissa takavuosina soineen renkutuksen? Ei se mitään, Dan Balanilla on ollut poikabändistä lähtönsä jälkeen vähän erilaiset kuviot. Tässä videon tarina teki isomman vaikutuksen kuin itse biisi.


Rammsteinista puolestaan saan sävärit rankemmalla musiikillisella annillaan, mutta kun videon puolella yhdistellään sopivasti rokokoo-henkeä, suupieleni pysyvät takuuvarmasti ylöspäin kääntyneinä. Aaah, ihanan synkät sävyt.


Tällä kertaa vuorossa nainen ja ääni. Rakastan Annie Lennoxin upeaa äänenkäyttöä ja hienoja biisejä hurjan paljon, ja tämä video täyttää lähes täydellisyyden mitat. (Noooh, John Malkovich ja Hugh Lauriekin mukana, lopputulos ei voi olla olematta huikea.) Pidän äärimmäisen paljon siitä, miten parissa minuutissa saadaan suuri tarina kerrottua.

Palailen sopivassa välissä muun musiikin kanssa kuvioihin. Olin aivan unohtanut, miten mukavaa näitä on tehdä. Aiemminhan esittelin inspiraatiota luovista elokuvistani, ja niissä oli kovin voimakkaasti historiallisfantastinen yleistunnelma, näyttää siltä, että musiikkivideomuodossakin löytyy selvä teema.

Tästä on hyvä polkaista viikko käyntiin. Syysmasennukseen tarjoankin seuraavan vinkin. Kaiva joku mieluinen biisi esiin, fiilistele aamulla sillä ja parhaimmassa tapauksessa musiikkivideon kanssa, ja takkuinenkin aamu lähtee aivan toisella tapaa liikkeelle!

2 kommenttia:

  1. Ihana vinkki aamuihin, kokeilen heti huomenna!
    Tsemppiä arkeen!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia! Olen testaillut itse tätä erityisesti pimeinä syysaamuina, kun ei oikein muuten lähde käyntiin. Iso kuppi teetä, juutuubi auki ja katsomaan mistä jaksaisi sinä aamuna ilahtua. Toimii!

      Poista

Kerro, millaisia ajatuksia, ideoita tai mielipiteitä mieleesi nousi?