Kulissien kulisseissa - kurkkaus malliston kuvauksiin

Ennen karkaamistani lomaniityille Pariisin crepe-kioskien ääreen hehkuttelin kovasti mallistokuvauksia vähän siellä sun täällä. Nyt ehdin saada kulissien takaiset kuvat kuosiin ja muutaman hetken mutusteltua hektistä aikaa, kääntää fiilikset sanoiksi ja ennen kaikkea, jakaa tunnelmia.

Yksittäisestä kuvasta ei välttämättä päälle arvaisi, millainen viikkojen, oikeastaan kuukausien työ sen takana on. Millainen määrä maileja, varmistuksia, varmistuksen varmistuksia ja linjatsekkauksia pitää ensin tehdä. Pelkkä koko tiimille sopivan päivän sopiminen voi olla kertakaikkisen työlästä. Päivän aikataulukset, ruokahuolto, meikit, kampaus, kuljetukset, rekvisiitta ja moni pieni, mutta tärkeä asia pitävät suunnittelijan vauhdissa!

 

Mallina meillä oli viime kuvauksista tuttu Riina, koska Riina nyt on vaan aivan ihana, täydellisen sopivat kasvot mallistolle. Sille, mitä haluan sillä kertoa. (Sekä mielettömän kiva tyyppi!) Ydintiimin (Mikaela Holmberg kuvaajana ja Tiina Lamberg meikkaajana) lisäksi kampauksen kiersi tällä kertaa Marjo Kampaamo Muodosta ja koska kukkia aina kaivataan, Floramoren Tanja sitoi näyttävät kukat Riinan hiuksiin ja useamman huumaavantuoksuisen kimpun rekvisiitaksi. Isot hatunnostot Tanjalle, joka migreenin kynsissä sai tehtyä nämä kaunokaiset ja vielä kuljetettua ne sunnuntai-iltana showroomille, jossa pakkailin kuvauskamoja seuraavaksi aamuksi.

Historiallisissa kulisseissa

Kuvasimme Mikaelan nykyisellä studiolla. Kuvittele valtavan suuri vanha punainen omakotitalo - entinen suojeluskuntatalo ja sen vanha juhlasali. Siellä näyttämölle oli nostettu vuosikymmeniä vanhat lavasteet ja sinne Riina sai kiivetä kerta toisensa jälkeen pukuvaihdon jälkeen huojuvia portaita pitkin. Voiko studiokuville olla otollisempaa paikkaa? Tunnelma oli katossa heti kynnyksen ylitetttyä. Kyllä, nyt ei tehdä enää pelkkiä taikoja. Nyt tehdään unelmista totta!

Kylmä kevään jäljiltä lämmittämätön tila oli sangen vilpoinen työskennellä. Riina-parka, ensin juoksutamme häntä talvella pakkasessa hentoisissa puvuissa ja tällä kertaa saa värjötellä varjoisassa salissa - toki välillä pääsi lämmittelemään takapuolta siirrettävän kaasulämmittimen kera. Muut puikkelehtivat kulisseissa paksuissa villatakeissa. Tasan ei käy nallekarkit taaskaan. Onneksi vedenkeitin ja tee olivat höyryävänä lisälämmikkeenä aina tarpeen mukaan.

Makupalana tässä vielä muutamia omia räpsyjäni ennen kuin saadaan toukokuun lopulla malliston lanseeraamisen jälkeen julkaistua varsinaiset, oikeat kuvat.

 

Mikaela ohjeistaa. "Älä nojaa seiniin, ne voi kaatua".

Tällä kertaa oli tavallisen kolmesta viiteen puvun sijasta kaksitoista vaatetta kuvattavana. Klassisesti edestä ja takaa, vasta sen jälkeen päästiin fiilistelemään. Olen äärimmäien iloinen siitä, miten hienosti kaikki jaksoivat rankan urakan ja miten loppumetreillekin hymytkin jaksoivat vielä kantaa. Sisukkaita sissejä koko tiimi!
 

Kiitos supertiimille! Purkissa on!