Inspiraation lähteillä

Monet tapaavat saada pääsiäisen aikaan yllätyksiä munista, mutta minäpä sain vähän erilaisen yllätyksen; pitkäperjantaina ystäväni tarjosi mahdollisuutta päästä Emilie Autumnin keikalle. Parin hämmentyneen puhelun ja paniikkimeikkauksen jälkeen huomasin sitten ajavani kohti Tamperetta. Inspiraation voi löytää oikeastaan mistä tahansa. Minulle se on usein musiikki, joka maalaa päähäni kuvia, joita sitten tuon eloon ensin kynän ja paperin avulla, ja vähän myöhemmin siirrän visioni kankaalle.

Ihana Emilie ja mahtava, sulin ja camee-koruin somistettu irokeesi. Kuva Jukka Kauppinen

Olen käytännössä kasvanut oopperamaailmassa. Isäni oli viulistina Kansallisoopperan orkesterissa, ja isän tyttönä roikuin aina mukana harjoituksissa. Olavinlinnan oopperajuhlat, Aleksanterinteatteri ja nykyinen oopperatalo tulivat tutuiksi paikoiksi, joissa viihdyin paljon paremmin kuin kotona. Ihmekös tuo. Upeaa musiikkia, mielettömiä pukuja ja lavasteita, joihin pääsi tauoilla seikkailemaan. Jo silloin istuin tyytyväisenä piirustuslehtiön kanssa punaisella sametilla päällystetyissä penkeissä ja fiilistelin musiikin mukana. Ensirakkauteni olikin ketään yllättämättä Taikahuilun prinssitenori, jota seurailin lasittunein silmin pitkin Olavinlinnan käytäviä nelivuotiaan hurmalla. Oletettavasti lapsuudesta olen saanut rakkauden teatraalisuuteen, mahtipontisuuteen ja näyttävän yliampuvaan meininkiin.

Kuinka tämä sitten liittyy aiheeseen? Emilie Autumniin ja inspiraatioon? Lavalla yhdistyi niin huima ilotulitus säihkyvää lavashowta, monella tasolla koskettavia biisejä, burleskia, mielipuolisen raivokasta tyttöenergiaa ja suunnittelijan käpäliä kutkuttavia pukuratkaisuja. Ei oikeastaan voi puhua keikasta, koska todellisuus oli enemmän performanssia kuin artistin esiintymistä. Ihastuttava hullujenhuone kuorrutettuna vaaleanpunaisella hattaralla! Juuri sellaista mahtipontisuutta ja överiä visuaalisuutta, joka puhuttelee minua.

Kerrankin joku tyydyttää mahtipontisuuden kaipuuni. Kuva Jukka Kauppinen

Oma silmä kiinnittyy luonnollisesti pieniin yksityiskohtiin, ja koska korsetit ovat kuuluneet niin voimakkaasti omaan elämääni ja työhöni jo kohta täysi-ikäisyyttä hipovan ihmisiän verran, en voinut olla kiinnittämättä huomiota lavalla pyörähteleviin tyttöihin, joilla oli kaikilla hyvin erilaiset kureliivit. Nuhruisia puuterisia ja pastellisia sävyjä, kimalteita, helmiä, röyhelöitä ja hapsuja. Blingejä ja höyheniä aivan kaikkialla!

Mitkä teekutsut! (huomatkaa myös hopeaglitterinen pääkallo) Kuva Jukka Kauppinen

 Korsetit eivät ole pitkään aikaan puhutelleet kovinkaan paljon, kun ammatillinen mielenkiintoni on ollut jo pitkään kallellaan hääpukujen suuntaan, eikä korseteilla ole ollut tarjota juuri mitään uutta kiehtovaa. Siitä huolimatta ne ovat niin suuri osa minua, että korsettien teho tuskin menettää koskaan täysin otettaan. Pitkäperjantain tykitys nostatti kyllä uuden inspiraation aallon noihin vartalon kurveja muovaaviin ihanuuksiin. Ainakin nyt tuntuu siltä, että tahdon kaivaa coutilit, metalliluut ja plansetit esiin. Nyt tekisi mieli pistää malliston työstäminen hetkeksi sivuun ja vähän revitellä korsettien kurvien kanssa!

Iski hirmuinen hinku käyttää strutsinsulkia johonkin... Kuva Jukka Kauppinen

Sen verran pitää vielä hehkuttaa, että Revelations lahjoitti illan artistille Mirjamin Kakkua kaikille! -malliston uniikkikorvaläpät. Taustalla on tarina Marie Antoinetten kuuluisasta lauseesta: "Jos kansalla ei ole leipää, syökööt kakkua!" Joten kantamme on selvä: kakkua kaikille! Korvaläpät kun ovat kaikessa kauneudessaan kuin pieniä kakunpaloja.

Tämä oli nimittäin ensimmäinen kerta, kun Emilien kiertue törmäsi lumeen ja neitokainen oli jo lehdistötilaisuudessa kauhistellut, miten jo päivällä klubille jonottavat fanit oikein tarkenivat näin kylmässä. Vilun torjuntaan korvaläpät ovat aivan omiaan, ja artisti rakastui aivan täysin samettisiin, rokokooleideillä, herkällä pitsillä ja helmiäisnapeilla koristeltuihin asusteisiin. Eikä suotta, Mirjamin luomukset ovat lämmittäneet omia korvianiakin jo muutaman vuoden, ja saavat ihastusta osakseen, mihin tahansa ne päässä meneekin. Tuntuu kyllä varsin kivalta kuulla tälläista ihastusta myös oman fanituksenkohteensakin suusta.