Maajussille morsian

Näin olisi voinut sanoa näistä ihanista elonkorjuuhenkisistä häistä. Juhlaa vietettiin kullankeltaisten peltojen ympäröimänä.  Hääpari oli ollut tarkoitus vihkiä oman kotitalon viereisessä kaurapellossa, mutta kevään tullen sulhanen olikin hermostuneena todennut tilanteen olevan mahdoton. Hän oli nimittäin unohtanut asian, ja kylvänytkin peltoon ohraa! Viljalajikkeella ei onneksi ollut niin suurta merkitystä, etteivätkö he olisi toisiaan saaneet.

Koska ajatus oli lähtenyt kirjaimellisesti pellosta, Hanna-Maria haaveili heinälatoromanttisuudesta vanhojen suomifilmien tyyliin, ja ensimmäisenä mielessä oli puhtaanvalkoiset brodyyripuuvillat, ja tietynlainen viattomuus ja herkkyys yhdistettynä rentouteen. Mitään prinsessapukuja tai liian juhlavia pukuja hän ei halunnut viljapeltoon, vaan teeman piti pysyä tässäkin kasassa. Yksinkertaista, selkeää ja kaunista.

Puhtaanvalkoisen päätimme kuitenkin yksissä tuumin jättää pois, ja käyttää mieluummin hieman kermaisempaa valkoisen sävyä. Kirkas valkoinen sopii äärimmäisen harvalle skandinaaville, ja Hanna-Marian vaalea kuulaus olisi kokenut aikamoisen kolauksen jos olisimme pukeneet hänet niin koviin sävyihin. Sulhanen oli aikeissa pukeutua tyylikkäästi tummansuklaanruskeaan, joten pehmeämpi sävy morsiamella oli tälläkin kohtaa tarpeen. Olisihan ihan tarkoituksenmukaista, jos morsiuspari ei näyttäisi aivan eriparisilta. 

Hanna-Maria tiesi haluavansa empire-linjaisen puvun, jossa olisi olkaimet ja laskostusta etenkin miehustassa. Hänellä oli jo saapuessaan muutama ideakuva mukanaan, joiden pohjalta lähdimme morsiuspukua suunnittelemaan, hakemaan juuri hänen pukunsa mallia. Empireleikkauksen kohdalle löysin kauniin guipurepitsin, joka muistutti brodyyripitsien alkuajatuksesta, ja sävy natsasi aivan täysin. Ei liian hörsöistä, eikä liian kepeää. Brodyyripuuvillat päätimme myös muuttaa, sillä emme halunneet puvusta jäykähköä hellemekkoa, jollainen siitä olisi herkästi tullut. Materiaaliksi valikoituikin keveä ja kauniisti laskeutuva mattapintainen crepe, joka on samalla juhlava, mutta ei näytä kuitenkaan väärään maailmaan kuuluvalta kesäisessä maalaismaisemassa.  

 Kultaiset pellot, lempeä kesäilta ja ihanat häät. Voiko olla enää tämän idyllisempää?

 Laahusta ei ulkojuhlien vuoksi haluttu, joten puvussa oli mukava ja helppo liikkua, vaikka helmassa kerroksia riittikin. Kengiksi löytyi vielä suloiset pitsiballerinat, jotka toistivat guipure-pitsin henkeä, eivätkä jalat väsyneet innokkaalta tanssijaltakaan.

Tällä kertaa puvun suunnittelija sai myös kutsun häihin, ja sain olla ylpeänä ja iloisena todistamassa, kuinka Hanna-Maria kulki lempeä kesätuuli helmoissaan avioliiton satamaan. Kiitos Hanna-Maria ja Pasi, että sain olla suuressa päivässänne mukana! Juhlien välitön tunnelma saa edelleenkin hyvälle mielelle ja lämmittää jo näin syksynkin saapuessa!

Häävalssin aika!