Muutosten tuulia

Koulukiireet ovat ohi! Aurorahan sitä ehti jo hehkuttaakin, mutta hehkutetaan lisää. Tässä vaiheessa työkokemustani alan perustutkinto ei (anteeksi vaan) varsinaisesti maata järistytä, mutta tuntuuhan se hyvältä saattaa jotain keskeneräistä päätökseen. Alanko seuraavaksi haikailemaan sen keskeneräisen artenomin tutkinnon perään..? No en ala, kun en ehdi:

Kun nyt vauhtiin päästiin

Aloitan syksyllä modistiopinnot täällä Hämeenlinnassa. Suoritan tutkinnon kahdessa vuodessa näyttötutkintona, minkä jälkeen olen taas hieman laaja-alaisempi alan ammattilainen.

Juu. Jännää, mahtavaa, ihanaa, mutta myös hitusen pelottavaa. Innostuksen lisäksi poden jo nyt kamalaa eroahdistusta Aurorasta ja rakkauslapseksi tituleeraamastani Revelationsista. En ole katoamassa mihinkään, mutta opintojen vuoksi päivystän liikkeellä paljon vähemmän kuin ennen. Kahden vuoden päästä toivon hyppääväni täysipäiväisesti takaisin kelkkaan ja tuovan mukanani rutkasti uusia taitoja meidän dynaamiseen duoon ja teille ihanille asiakkaille. Elämä on seikkailu <3

Vintageaarteita

Tällaista ihanuutta korjailin viime viikolla. Kyseessä on tulevan morsiamen perintöpuku, mistä olen täällä jo maininnutkin. Puku on morsiamen mummon hääpuku, ja aivan upea pitsijakkuineen kaikkineen! Mummon jälkeen on pukuun tehty aika erikoisia muutoksia tyyliin "nipistetään vaan tästä toisesta sivusta ja päästään vähemmällä vaivalla" ja "leikataan tyllistä epämääräinen pala askartelutarkoituksiin". Purettuani puvun atomeiksi ja koottuani sen takaisin pienen ehostuksen (ja uuden tyllihelman) kera alkaa tulos muistuttaa entisestä loistostaan. Torstaina pääsemme sovittamaan pukua ja pukuun suunnittelemaani pääkoristetta. Iih!

Aivan - liian - kaunis

Onks noi oikeita tatuointeja?

Viikonloppuna kävin pyörähtämässä Jyväskylässä tapaamassa Body CTRL -liikkeen Sakaria. Sakarilla on yli kymmenen vuoden tausta lävistäjänä (plus vuosia myös tatuointien parissa) ja melkein yhtä kauan ollaan oltu tosi läheisiä ystäviä ja tuettu toisiamme kaikissa asioissa uravalinnoista lähtien.

Ei taida tulla kenellekään yllätyksenä, että olen ollut ollut kiinnostunut kehonmuokkausasioista jo penskasta saakka. Muutama vuosi sitten podin lievän kriisin olemuksestani, kun ajattelin etten sopeudu hääalan muottiin, en sitten millään. Eräänä päivänä sitten tajusin, että se pelkäämäni muotti oli ihan itse keksimäni mörkö, eikä muilla ihmisillä ollut mitään sen kummosempaa sanottavaa ulkonäöstäni tai urani ulkopuolisista kiinnostuksen kohteistani. Ketäpä se nyt kiinnostaisi, kun vaan teen työni hemmetin hyvin. Koominen kriisi, nyt jälkeenpäin kun sitä miettii.

Räpsin kuvia seinistä

Loppukevennyksenä mun lohjenneet kynsilakat. Hankin itselleni muutaman päivän itseaiheutettua saikkua kankaiden pyörittelystä, Sakari näet teki mulle kauan kaipaamani sormitekstit. Make a statement. Ps, kun pääsin kotiin ja katsoin tuota kuvaa niin lakkasin kynnet uusiksi. Joku roti sentäs.

Vigilant