Olemme saaneet mahtavasti asiakkailta kuvia häistä, ja se on jo asia, joka saa aina hymyn huulille. Kun puvun valmistaa aivan alusta asti, siihen muodostuu aina ihan tietynlainen side, samoin kuin asiakkaaseenkin. Sitä tavallaan lähettää aina omat lapsensa maailmalle, kun luovuttaa puvun asiakkaalle. Tästä näkökulmasta on kertakaikkisen mahtava nähdä kuvia, kun kaikki on laitettu viimeisen päälle, ja näkee vihdoin sen onnellisen kokonaisuuden, jota ei sovituksissa voi toteuttaa. Toki vastaava erityinen tunne syntyy myös niidenkin kanssa, joiden kanssa yhdessä etsitään se unelmien täyttymys merkkipukujenkin rekistä. Aivan huikea esimerkki tuli jälleen hääkuvien muodossa.
(Psst. Meistä on todella mahtava nähdä muidenkin, rekistä pukunsa löytäneiden morsiamien eleganssia. Kuvia SAA lähettää!)
Dramaattiset festarihäät
Tiina löysi sen oikean puvun Oreasposan mallistosta, mutta se ollut aivan sellaisenaan täydellinen. Se kaipasi vähän sävyä - mustan värin muodossa. Nyöritys sai vaihtua mustaan satiiniin, helman ruusukkeet saivat myös synkemmän sävyn, mutta jotain puku vielä kaipasi. Vähän aikaa mietittyäni löysin siihen aivan täydellisen, köynnösmäisen kukka-applikaation, joka kiemursi hetkeä myöhemmin puvun kylkeä myöten melkein nyörityksen reunaan. Aluksi uumoilimme mustan taftiboleron yhteensopivuutta kokonaisuuteen, mutta sitten viime metreillä vaihdettiinkin tiiviimpi kangas näyttävään pitsiboleroon. Nam!
Kuva Ilkka Hämäläinen |
Sulhanen panosti myös omaan pukeutumiseensa, ja Mikko teettikin Hironian huipputaitavalla Annilla itselleen päheän liituraitapuvun metallimiehen henkeen sopivaksi. Lopputulos on varsin rock! Tässä muuten oivallinen vinkki sulhasille, jotka haluavat häihinsä hieman "jotain muuta".
Hääpuvun uusi elämä
Mutta entäpä sitten, kun häät on jo juhlittu? Ennen kevään hurjaa hääpukurumbaa ehdin muuttaa erään Sinceretyn morsiuspuvun aivan uuteen uskoon. Harmillista, tajuttiin vasta liian myöhään, että olisi pitänyt ottaa kuva lähtötilanteesta, niin tekin näkisitte, miten huima muutos tässä tapahtui. Kaunis, täyspitkä ja laahuksellinen morsiuspuku organtzasta ja pitsistä, muuttui sähäkäksi, vintagehenkiseksi juhlamekoksi. Sakset sanoivat vain suih, kun kerrokset puvusta lähtivät irti ja helma lyheni polvimittaiseksi. Saman tuomion saivat runsaat tyllikerrokset ja satiininen halterneck-olkain. Niille ei ollut enää käyttöä.
Kepeissä helmoissa! |
Päädyimme irrotettavaan versioon, jolloin mekkoa pystyi käyttämään sellaisenaan tai pitsiolkainten kanssa. Edestä linja on perinteisempi, selässä taas mennään trendien mukaan, ja leikkaus paljastaa soikeasti selän ihoa. Pitkään pohdimme korvaisimmeko puvun vaalean vyön pitsiin sopivalla sävyllä, mutta päätimme jättää sen toistaiseksi paikalleen. Sitähän voi tuunata myöhemmin, kun tulee sopiva uusi idea!
Jääkö ruudun takana morsiuspuku yhden päivän (ja pesulan) jälkeen pukupussissa kaappiin, vai voisiko se saada myös uuden elämän? Siinäpä tälle viikolle ajatusta mutusteltavaksi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerro, millaisia ajatuksia, ideoita tai mielipiteitä mieleesi nousi?