Kamujen kesken

Viikkokuulumiset ovat olleet tällä kertaa hyvin nuhaiset. Kuten arvata saattaa, suurimman stressin lauetessa käy yleensä perinteiset: sairastuu. Niinpä jo viimeviikon blogitekstiä kirjoittaessa kurkkuuni oli pesiytynyt kaktuksen poikanen. Tämä ei ole nyt sairaskertomus, mutta koska yrittäjillä ei myöskään ole sairaslomaa, töissä ollaan oltu, vaikka aikaansaavuus on ollut heikomman sorttista. Onneksi tauti alkaa olla nyt ohitettu.

Sankarin kohtaaminen

Viikonlopuksi suuntasin Helsinkiin sarjakuvafestivaaleille. Jotkut saattavat tietääkin minun olevan intohimoinen sarjakuvaharrastaja, joten tämän kaltaiset tilaisuudet tulee aina innolla koluttua läpi. Inspiraatiota irtoaa hyvin odottamattomista ja epätodennäköisistä jutuista, ja kyllä, minulla sarjakuvat kutkuttavat luovuuden hermonystyröitä, sekä antavat ainesta myös omien luonnosten käsittelyyn ja tekemiseen. Tällä kertaa luvassa oli vielä yhden suuren suosikkini, luultavimmin lähes kaikkien tuntema, Kamut -sarjakuvan isän, Patrick McDonnelin kunniavieraskeikka.

Kamut ovat äärimmäisen elämänmyönteinen, positiivinen ja hyvää tuulta aikaansaava strippisarjakuva, joka on pyörinyt mm. Helsingin Sanomissa vuosikaudet. Lähes kaikkien rakastamat Jalo-koira ja Kati -kissa jakavat iloa kovin monen elämään. Tiesin jo ennalta pääseväni tapaamaan piirtäjäsankariani, mutta viikonloppu muotoitui erikoisemmaksi, ja palkitsevammaksi kuin olisin ikinä voinut odottaa.

Kuka ei kuulu joukkoon? Vasemmalta sarjakuvataiteilija Jyrki Vainio, pukusuunnittelija Aurora Raiskinen, Ilta-Sanomien sarjakuvatoimittaja Juhani Tolvanen, Karen O´Connell ja Patrick McDonnell

Yllätyksekseni päädyin McDonnellien kanssa illalliselle ja sunnuntaina seurueemme kävi ihastelemassa Visavuoren upeutta niin taiteen kuin luonnonkin parissa. Jollette ole käyneet, menkää jo! Takaan ylimaallisesta kauneudesta ja visuaalisuudesta aiheutuvaa hengenhaukkomista ja euforiaa. Taitelija itse uhkasi jo tehdä pienen tribuutin hienoista järvimaisemista ja muumeista, kunhan vain pääsee kotiin. Suureksi hämmästyksekseni vieraat halusivat käydä myös Revelationsilla tutustumassa. Huonoksi onneksi olin jättänyt työavaimet toisen laukun taskuun, joten tyydyimme vain kurkkimaan ikkunoista sisään. Pahus. Vai pitäisiköhän sanoa: Kissa vieköön!

Usko unelmiisi!

Patrick McDonnell on hurjan positiivinen ja inspiraatiota herättävä ihminen, ja tässä suurin syy, miksi asiasta mainitsen täällä, työblogin puolella. Aivan sama, mikä ala on kyseessä, tietyt asiat pätevät rajojen yli.  McDonnell puhui paljon unelmista ja niiden tulemisesta toteen. Unelmat, voisiko olla parempi aihe muutenkaan?

Piirtäjä kertoi pitkällisesti ihailemastaan Tohtori Jane Goodallista, joka oli jo lapsena innostunut simpansseista, ja halunnut tehdä töitä niiden parissa, sekä auttaa niitä. Myöhemmin tohtorin toive toteutui, ja luultavasti valtaosa yhdistää hänen nimensä kädellisten tutkimukseen ja suojeluun. McDonnell itse pääsi piirtämään lastenkirjan Jane Goodallin lapsuudesta ja elämästä. Samoin piirtäjä oli ihaillut suuresti Tenavat -sarjakuvan piirtäjää Charles Schulzia, joka oli sytyttänyt häneen kipinän sarjakuvataiteilijaksi tulemisesta. Taiteilijat olivat tavanneet, ystävystyneet syvästi - ja nykyään McDonnell on yksi maailman suosituimmista sarjakuvapiirtäjistä. Jos vain uskoo unelmiinsa, niillä on kaikki edellytykset tulla toteen. Kun tosissaan asettuu oman tavoitteensa, unelmiensa taakse, ne ovat kädenojennuksen päässä.

Myös inspiraatio sai taiteilijalta oman annoksensa. Hän kertoi, että Amelie -koira, joka on muuten Jalon reaalielämän vastine, nukkuu lähes aina hänen jaloissaan herran tehdessä töitä. Jo sen läsnäolo rauhoittaa ja vähentää stressiä (Tiesinhän, että koiruuden kuljettamisella ylitöissä mukana on hyvä juttu!) Suurempi pointti oli kuitenkin siinä, miten koira suhtautuu elämään ja vastaantuleviin asioihin. Koira kohtaa asiat ja elämän aina kuin ne näkisi ensimmäistä kertaa, viattoman avoimesti, ja innostuneen kiinnostuneesti. Siinä olisi ihmisilläkin opittavaa, erityisesti luovan työn tekijöillä. Se sama vanha elämä voi näyttää kovin erilaiselta, kun sitä katsastaa eri vinkkelistä.

Näillä terveisillä tämä viikko alkaa. Uskotaan unelmiimme, ja yritetään nähdä asiat aina uudelta kantilta. Ties mitä sillä tavalla löydetäänkään?