Esittelyjä ateljeen ihmisistä: Aki Rauhala

Onkin mennyt pitkä tovi siitä, kun viimeksi esiteltiin ateljeen henkilökuntaa, ja he tosiaan ansaitsevat jokaisen lämpimän ja ylistävän sanansa. Asiakkaat tapaavat pääosin minut tai Hannan sovitushuoneen puolella, mutta Fitting Roomilla ompelimon puolella on peruskalliomaisia hahmoja, jotka pitävät huolen, että arki kulkee. Aki - ompelimon Lucky Luke eli lännen nopein ompelija - Rauhala on juuri se kaveri.

Laahuslenkkiä paikalleen pitsipukuun

Ei niin perinteistä polkua

Aki on kulkenut hieman erilaisen tien ennen kuin yhteinen työtaipaleemme alkoi. Hämeenlinnassa Tavastilassa pukuompelijaksi valmistunut herra on nimittäin innokas ja aktiivinen cosplayn harrastaja, jonka taitavissa käsistä on valmistunut toinen toistaan huikeampia pukuja ja hän on ollut muun muassa edustamassa Suomea kansainvälisissä cosplay-kisoissa. Voin käsi sydämellä sanoa, että en ole koskaan tavannut toista yhtä taitavaa (teko)nahan tikkaajaa.

Kuva Miro Jukka

Tarinaa ei kuitenkaan voi kertoa ilman Miraa, Akin puolisoa. Miraan olin tutustunut saman harrastuksen tiimoilta vuosia aiemmin, ja hän olikin ollut minulla jopa työharjoittelussa kun vielä tein töitä Korsettiliike Belle Modestelle. Tästä on siis jo vuosi jos toinen vierähtänyt. Mira teki ihailtavan rehellisen päätöksen ja totesi, ettei vaateala ole häntä varten, ja mieluummin pitää ompelemisen harrastuksena. Cosplayna. Äärimmäisen hieno päätös, jos ala ei tunnu omalta, on parempi tehdä tilinpäätös itsensä kanssa ja vaihtaa alaa.

Kuinka Aki sitten liittyy tähän kuvioon? Toisaalla asuva Mira alkoi käydä pistääntymässä Hämeenlinnan putiikilla aina silloin tällöin ja vainunenäni haistoi palaneen käryä. Nyt on jotain tekeillä. Oikeassa olin, sillä nämä kaksi taitavaa ihmistä olivat löytäneet toisensa, eikä mennyt kovin pitkään, kun alettiin puhua häistä. Voi, miten ihanaa! Pariskunnan edesottamuksia Cosplayn saralta voi seurata täältä.

Kuva Jussi Sorjonen

Kuva Yumikouyki Cosplay

Kuinka palaset hioutuivat kohdilleen?

Kelataan aikaa taas lähemmäs tätä päivää, suurinpiirtein näihin aikoihin vuoden taakse. Olin suoraan sanottuna hitusen liemessä kymmenien vanhojen tanssijoiden kanssa, ja Mira tarjoutui auttamaan. Siinä yhdessä tehdessä palloteltiin asioita laidasta laitaan, käytiin tapahtuneita läpi ja niinpä asiat johtivat toiseen. Tarvitsin kipeästi lisäkäsiä ompelimoon, kysymys olikin vain mistä ne löytäisin. Miralla oli vastaus valmiina ennen kuin sain pohtimukseni päätettyä; Aki. Akin intohimo on ompelu. Hän ei tahdo tehdä mitään muuta, mutta töiden löytyminen on ollut suoranainen mahdottomuus. Seinä nousi vastaan joka taholla, epätoivoisena Aki oli jo vaihtanut alaa ihan taloudenkin vuoksi, ja ryhtynyt kokkaamaan päiväkotilapsille.

Ompelimoilla karsastetaan miehiä, en voi sitä kauniimmin sanoa. Sovitustilanteissa ollaan alusvaatteisillaan vieraan ihmisen kanssa, joten se on aremmalle ihmiselle jo muutenkin arka tilanne. Sitten jos otetaan ujo ihminen ja miespuolinen sovittaja, no, se voisi olla monesta kiusallista. Nyt kun minä ja Hanna hoidamme kaikki sovitukset, ja Aki saa tehdä juuri sitä, minkä kokee mieleisimmäksi, resepti on valmis. Kaikki ovat tyytyväisiä tilanteeseen! (Aki saa ihan rauhassa ja onnellisena sammaloitua ompelukoneeseen kiinni.)

Kuva Jiri Savolainen

Aki on tuonut hurjan paljon ateljeelle mukanaan. Hitusen sisäänpäinlämpiävänä persoonana on ottanut jonkin aikaa asettua kälätätien joukkoon (köh), mutta niin lämmintä, toiset huomioonottavaa ja joustavaa persoonaa on vaikea löytää. Vaikka hetkellinen ammatinvaihdos ehti tapahtuakin, Aki on ottanut menetetyn ajan häikäisevän nopeasti kiinni - ja tosiaan nyt kantaa Lännen nopeimman ompelijan titteliä. Mieshän on ihan kone! Varsinkin jos puvussa on hurja määrä paljetteja tai blingejä, niin näissä käsissä kirjonnat saavat pikapikaa uuden olomuodon.

Ompelimon laadunvalvontakoira Lili on myös Akin silmäterä, ja myötätuntoisena katseli aikansa kärvistelyäni koirattoman elämän kanssa. Ei paljoa tarvinnut ehdotella josko pieni tarmokasa tulisi päivähoitoon isäntänsä mukana töihin.

Kukkulan, eikun, ompelimon kuningatar?

Hoen tätä kaiketi koko ajan, mutta olen todella onnellinen siihen, miten tämä elämän korttipakka on rakentunut, ja miten oikeat ihmiset ovat löytäneet enemmän tai vähemmän mutkaisen tien samaan suuntaan. Edelleen, koen olevani etuoikeutettu, kun saan päivittäin tehdä hommia Akin, Hannan ja Tuulin kanssa. Olette rakkaita, minun toinen perheeni! <3