Hei, me muutetaan!

Ei kyllä ihan heti, vaan joulukuun puolella! Tämä vuosi pysytään vielä tutuiksi tulleissa tiloissa, mutta uusi vuosi aloitetaan uusien seinien sisällä.

Ompelimo kasvaa ulos potkupuvusta

Ompelimossa hyllyt ulottuvat lattiasta kattoon ja jokainen senttimetri on täynnä lankarullia, kangaspakkoja, mittanauhoja ja kaavoja. Väkisinkin alkaa tuntua siltä, että seinät kaatuvat päälle! Ajatus uudesta ompelimotilasta nosti väkisinkin päätään siirtyessä ompelukoneelta saumurille ja samalla takapuoli tömähtää työkaverin selkään, joka on omalla puolellaan imeytynyt valtavan valkoisen tyllimeren sisään. Ahdasta on ollut, varsinkin kesäaikoina, kun henkilökuntaa on meidän vakiokaartin lisäksi enemmän.

kuva ByMikaelas

Kumma, miten mietteet saavat tosimuodon heti sen jälkeen, kun ne on päästetty päästä ulos, avattu suu. Olin pähkäillyt tilantarvetta jo pidempään, laskenut onko siihen varaa ja tuskaillut. Sillä hetkellä, kun teetauolla sanoin nuo mietteet ääneen, alkoi tapahtua. Koko henkilökunta oli yksimielisesti, välittömästi takanani. Ilman muuta muutetaan, vaikka vuokra nousisikin jonkun verran. Tilaa, uutta valoa, kyllä, voi kyllä!

kuva ByMikaelas

Rakkautta Töölössä

Olen tykännyt Töölöstä aivan valtavasti. Sen vanhoista kauniista taloista, mutkittelevista kaduista, pienistä putiikeista ja lämpimästä hengestä. Speksit olivat aika selvät, lähistöllä pitäisi edelleen pysyä, tilaa ja valoa pitäisi olla nykyistä paremmin. Leikkuupöytääkin olisi hyvä saada jatkettua pidemmäksi. Ompelimo ei saisi karata kauas sovitushuoneesta, koska muuten pukujen roudaaminen edestakaisin, varsinkin huonon sään vallitessa, alkaisi olla turhan vaativa operaatio.

Onnetar on muutenkin hymyillyt tähän suuntaan jo vähän aikaan ja tälläkin kertaa voin todeta, että ihan onnenkantamoisella löytyi ihan mahtava tila. Alunperin tosiaan etsittiin vain ompelimolle tilaa, mutta kun tästä lähimestoilta, ihan tästä samasta korttelista vapautui tila, huomasin hetken koittaneen. Salapoliisimyyränä selvitin taloyhtiön ja isännöitsijän tiedot, soittelin perään ja no, onni suosii rohkeaa! Heti tilan tyhjentymistä seuraavana päivänä päästiin katsomaan paikkoja ja sillä kohtaa miltei silmäkulmat kostuivat. Tiedätkö sen tunteen, kun etsit uutta paikkaa elämällesi, käyt katsomassa asuntoja ja sitten saavut kotiin? Seinät ovat vielä tyhjät ja äänet kaikuvat, mutta tiedät löytäneesi oman paikkasi? Tämä oli nyt se. Se paikka. 

Museokadulle suunta mars!

(Haluaisin muuttaa jo ihan heti. Hetihetiheti! Nyt, eikä vasta kohta!)

Tulevaisuuden neliöt

Hieno puoli on vielä se, että nyt muuttaa myös sovitushuone. 108 neliötä silkkaa ihastusta toivottavat tervetulleeksi sekä sovitushuoneen ja ompelimon. Nyt yritetään sovittaa yhteen juhlapukukauden ja linnanjuhlien vauhdikas aika ja uuden tilan kaunistaminen vielä entisestään enemmän meidän näköisemmäksi. Luvassa on hieman salaperäinen, aavistuksen mystisyyttä henkivä ihmemaa ilman Liisoja, hatuntekijöitä ja irvikissoja. Ihmemaa, jossa panostetaan vielä enemmän kotimaisen juhlapukeutumisen helmiin, asusteita unohtamatta.

Tapettivaihtoehdot syynissä

Suunnitelmissa on myös järjestää ensi vuoden puolella säännöllisesti pieniä tapahtumia, mutta näitä suunnitelmia valotetaan myöhemmin enemmän. Kaikkea ihanaa on jo suunnitteilla, mutta haluan nyt vielä tohkeilla vain ihan tästä ihanasta tilasta, joten säästän intoiluja myöhemmäksikin. Niin, ja olihan meillä vielä yksi muuton syy. Meillä nimittäin lisännytään - laadunvalvojakoira Lili saa pentuja, joten olisihan se nyt ihan sopimatonta jättää ihanat pienet palleroiset ilman tilaa. (Vaikka ei taideta kyllä niitä pieniä päästä itse näkemään. Silti!)

Kuva ByMikaelas

Helenan puku Tangokuningattaren finaaliin

Seinäjoen Tangomarkkinoista ja tuomari Helena Lindgrenin edustusasuista olen kirjoittanut jo aiemmin kahteen otteeseen (mikäli haluat virkistää muistia, tarinat löytyvät täältä ja täältä). Tällöin päästiin tutustumaan ensimmäisen, semifinaaleihin tarkoitetun puvun taustaa, suunnittelua ja valmistamista. Tällä kerralla käydään finaalipukujen pariin, ensimmäiseksi Tangokuningattaren finaaliin suunniteltu puku.

Monen vesiperän nymfi

Tangokuningattaren finaalin puku, Nymph, sai olla tunnelmaltaan klassinen, ja silti äärimmäisen naisellinen. Tämä puku nappasi ongelmia matkaansa useamman kerran matkaa, ja turhaantuminen nosti päätään, kasvatti ulokkeitaan otsaan.

Alunperin puku oli mietitty kuosilliseksi, räväkän punavalkoiseksi, mutta kangas aivan kirjaimellisesti myytiin nenäni alta loppuun. Tilaushetkellä sitä vielä oli, mutta hetkeä myöhemmin toimittajani soitti ja kertoi harmilliset uutiset. Joku oli mennyt tilaamaan himoamaani kuosikreppiä joka sentin varastolta - ja sopivasti pari minuuttia ennen minua. Hups, sinne meni 65 metriä haavekangasta!

Nielin kitkerän harmistuksen tunteen ja yritin suunnata ajatuksia johonkin toiseen kuosiin, kenties vähän erilaiseen värimaailmaan. Kyllä maailma nyt on kuoseja täynnä! Joskus sopivia kankaita saa hakea maailman ääristä, soitella pitkin maita ja mantuja, rikkoa kielirajoja ja käyttää myöhäisiä iltoja selvittääkseen, mistä saisi sen sopivan kankaan, täydellisen kuosin. Joskus käy kuten nyt, että kaikki yritykset vetävät vesiperän ja jää tyhjää sormiin. Voi rähmä!

Ok, ei siis kuosia tällä kertaa. Suurin turhautumien purkautui pään pamauttamisella seinään. Mitähän sitten. Istuimme yhdessä alas miettimään, käymään muita kangasnäytteitä läpi, pohtimaan ja aivoriiheilemään. Helena oli käynyt Villisilkissä hipeltämässä kankaita ja oli törmännyt siellä kiinnostavaan punaiseen ja kirjottuun pitsiin. Koska kuosi ei nyt enää ollut vaihtoehto, päätimme hieman muuttaa mallia ja koko tunnelmaa.

Nymphin vuorirakenteita sovittamassa

Uuden puvun alku

Tällä kertaa pysyttiin yksivärisissä kankaissa ja kontrastipariksi valittiin aavistuksen helmenhohtoinen vaaleanpunainen sifonki ja helmikirjottu tummanpunainen pitsi. Olin halunnut upottaa korsettimuotoa johonkin pukuun ja Nymphin pohjalle korsetti nyörityksineen tulikin korostamaan Helenan vyötäröä.

Helena himosi epäsymmetrisen leikkauksen kaveriksi pitkää, kapeaa pitsihihaa. Luonnokseen se vielä istui, mutta kun katsoimme sitä päällä, tuntui, että se synkisti puvun fiilistä ja tunnelmaa, teki siitä tunkkaisen. No, muutosta koko puku. Hiha siis jäi yksimielisesti pois.

Heti, kun pääsin mielipuuhaani, vedostamaan sifonkia, hyväntuulen fiilis palasi takaisin. Ei harmittanut enää lainkaan se, ettei haluamaani kuosikangasta löytynyt, ei epätoivoiset etsintäyritykset. Vedostaminen on uskomattoman zen -fiilistelyä. Laskostelet kangasta, seuraat sen luonnetta ja mihin se haluaa seuraavaksi kääntyä, ja samalla pitää oman visionsa kasassa. Siihen hukuttaa helposti itsensä tuntikausiksi. Taitat kankaan reunan, neulaat, vedät sen uuteen kulmaan, neulaa ja ikuisuuksin sitä rataa.

Puku on saanut pääasiallisen muotonsa. Vielä helmipitsit paikalleen

Puku näyttää ihanalta Helenan yllä, mutta oppia ikä kaikki. Nimittäin televisioruutu, kirkkaat spottivalot ja kamerat muuttavat aika tavalla lopputulosta. Herkkä vaaleanpunainen näytti yllättäen lähes valkoiselta ruudun takaa katsottuna ja menetti osan hehkustaan. Onneksi Helena tuntuu näyttävän upealta, mitä ikinä laittaakaan päälleen, mutta tässä oli hyvä muistutuksen paikka ainakin itselleni. Telkkariin tiukempia värisävyjä ja ehkä jopa vähän kiiltävämpiä kankaita. Catwalkilla puku sen sijaan pääsi hehkumaan aivan toiseen malliin!

Tässä vielä kuva Helenan klassisesta glamourlookista!

Vuoden kaunein hääpuku 2017

On tullut taas aika äänestää vuoden 2017 kauneinta hääpukua Häät-lehden äänestyksessä! Tuntuu, että äänestyksiä on harva se viikko, mutta tämän nostan ihan jo senkin takia, että yksi oma pukuni on tällä kertaa mukana. Tuntuu aika hienolta, jälleen kerran! Tämä vuosi on ollut aikamoinen, muuttanut paljon niin korvien sisäistä maailmaa kuin sitä konkreettistä elämää, jota tässä mennään eteenpäin. Nämä äänestykset, kisat ja sellaiset saattavat sinusta tuntua hartioita kohahduttavilta, mutta minulle ne ovat olleet isoja juttuja, askelia eteenpäin, tunnustusta vuosia tehdystä työstä. Kyllä, se  auttaa jaksamaan, nostaa mielialaa ja uskoa tulevaisuuteen!

Käy katsomassa linkistä kaikki kaksitoista pukua, ja anna äänesi sinua eniten mielyttävimmälle! Suosikkia voi äänestää 18.12. mennessä. Oma, suuren tunteen palossa syntynyt Laura-silkkipukuni on numerolla 7. (Olen muuten aina mieltänyt tuon numeron onnennumerokseni. En ala puhumaan enteistä, mutta pienistäkin jutuista - kuten tästä -tuli hyvä mieli!)

Kaunein hääpuku 2017 kisassa numero 7

Häämuoti 2017 digijulkaisu

Löimme taas kultaseppä Sanni Lehtisen kanssa hynttyyt yhteen. Yhteisjuttujamme voi nähdä uusimmassa Häät-lehdessä, mutta myös Häämuoti 2017 -digijulkaisussa. Sen voi päästä lukemaan kokonaisuudessaan täältä. Olen aina tykännyt kovasti Sannin herkistä filigraanikoruista, mutta mitä pidemmälle olen oppinut niistä, työtavoista ja ideologiasta korujen takaa, sitä enemmän niistä innostun.

Aurora -mallistossa pyrin saamaan puhtaita, kauniita linjoja ja Sannin koukeroiset pienet filigraanisydämet ja -lehdet tuntuvat tuovat kokonaisuuteen juuri sitä jotain, sitä henkeä, jota olen koko ajan yrittänytkin tavoittaa. Käy kurkkaamassa myös kahden sivun/gallerian puvut ja korut. Näyttää aikamoisen ihanalta! Toistan taas itseäni, mutta onnellisuus ja tyytyväisyys on vain nyt tämän hetken hengessä.

Uusi Häät -lehti ja malliston uusia kujeita

Maanantain ilmestyi uusin Häät-lehti, mutta tämänkertainen julkaisu sai suunnittelijan nikottelemaan teensä kanssa. Herramunjee, voiko se olla? Apua, kyllä se on! Minun Aurora -mallistoni Carla -puku kansikuvassa!

Tiedäthän, mitä tunneihminen tekee tässä tilanteessa? Ensin haukotaan henkeä, sitten tulee itku ja hysteerinen naurunpuuska lähes peräperään, eikä itsekään oikein tiedä, miten päin olisi. Oli siis viisainta istua, vetää henkeä ja sitten katsoa uudemman kerran näkikö oikein. Ensimmäinen kansikuvani!

Se, että suomalainen suunnittelija saa työnsä lehden kanteen, ei ole mikään pikkujuttu. Se on asia, jota en uskonut edes olevan mahdollista saavuttaa. Tämä liippaa nyt yhteen Vuoden Hääpukusuunnittelija -tunnustuksen kanssa, mutta häämuoti tuppaa meillä olemaan hirmuisen marginaalissa. Siinä, missä ns. tavallisen arkimuodin suunnittelijan on helpompi, vaikkakin isommassa kilpailutilanteessa nousta esiin, meidän upeat tekijämme jäävät valtaosalta ihmisistä täysin sivuun, piiloon. Hääskene on niin sivussa muusta muotimaailmasta, että senkin takia tuntuu hyvältä, että nostetaan nyt tätä puolta ylös ja framille. Ei, en ole polleana paukuttelemassa henkseleitä, että nyt muidenkin häälehtien pitäisi nostaa juuri minua, vaan suomalaisia tekijöitä yleensäkin.

Kuvauskierteessä

Vaikka kansikuva tuli yllätyksenä, tiesin odottaa Carlan esiintymistä lehdessä, sillä puku oli lainattu jo hyvän aikaa sitten kuvauksiin. Kyllä voi sydän pamppailla onnellisena, kun katselin, miten upeasti pukua oli tunnelmoinnissa käytetty. Pari viikkoa tämän jälkeen eräs toinen malliston puku lainattiin toiseen lehteen ja tämän jälkeen mallistoa onkin viety eri kuvauksista toiseen. Ihana nähdä, miten eri kuvaajat mallistoa käyttävät ja miten erilaista kädenjälkeä tulee.

Olen suoraan sanottuna ollut hitusen yllättynyt Carlan suosiosta. En olisi ajatellut sen olevan oikeasti "se" puku mallistosta, joka ottaa ja kolahtaa, mutta näin on käynyt. Love Me Do -messuilla tämä kyseinen puku oli jatkuvasti menossa sovitukseen ja sai ihastunutta hipelöintiä osakseen, Muutenkin koko mallisto sai niin ihanan vastaanoton, niin mahtavaa palautetta, että nyt on oikeasti todella suuri kipinä lähteä suunnittelemaan uusia malleja ensi vuodelle!

Cersei - kuvaaja, muah Nina/Ninka, korut Ninka, malli Matilda/Modelpoint

Aurora -malliston juhlapukuja Relovessa

Lokakuun ajan Relovessa on Pop up -puolella Aurora -mallistoa esillä. Voit käydä sovittelemassa pukuja omaan tahtiin ja saat samantien ihanuuden mukaasi. Paikalla on paljon ihastuttaneen Carlan tummempisävyinen, kukkakuosinen sisar useammassa eri koossa, Charlottaa mustana, sinisenä ja petroolin värisenä, Claire löytyy myös petroolin sävyissä ja Cocoa saanemme paikalle mustana ja taskullisena ensi viikon loppupuolella.

Tulen itse olemaan paikalla myös edustamassa, kertomaan pukujen materiaaleista, huollosta ja yhdistettävyydestä muihin asusteisiin useampana päivänä. Samalla halutessasi voin katsoa sinulle varmasti oikean, vartalolle parhaimmin asettuvan koon. Sovittaminen kannattaa, sillä puvut, kuten muutkaan vaatteet, eivät näytä rekillä juuri miltään, vaan ne heräävät henkiin päästessään oikean ihmisen ylle.

Suunnittelijan tapaa Relovesta siis keskiviikkona 19.10. klo 14-18, 26.10. klo 14-18 ja lauantaina 29.10 12-16 välillä.

Valio Keisarinna - uutta hahmo luomassa

Valion Keisarinna-juustolle suunniteltu hahmo tosiaan ansaitsi ihan oman juttunsa, joten täältä pesee (härifrån tvättas!)

Pääsin maistelemaan juustoa vasta jälkikäteen (on muuten hyvää, suosittelen!), joten briiffaus hahmoon ja itse juustoon tuli parin kuvan ja muutaman lauseen voimilla. Sain kuvan juuston paketista, Valion osaston sisustuksesta ja kuvan Salaneuvoksen vaatteista. Kyselin vielä, miten juuston makua kuvaillaan ja näillä perusteilla annoin mielikuvituksen lähteä liikkeelle.

Hykerrytti, kun näin tämän. Malli oli jo luotu ja sain tästä fiiliksestä jo kiinni ennen kuvan saapumista.

En halunnut tehdä suoraan mitään epookkihenkistä pukua, enkä liian modernia juhlapukua. Näyttävyyttä pitää olla, mutta kuitenkin linjojen pitäisi olla selkeät, yhteneväiset kuten suuresti rakastamallani salaneuvoksella. Meillä on muuten tämän herran kanssa ollut jo pitkä suhde. Jo lapsuudesta lähtien olen tykännyt sekä juustosta, että hahmosta. Tähän päivään hahmoa on kehitetty eteenpäin ja töllössä pyörinyt bond-henkinen mainos värimaailmoineen on vain kutkuttanut entistä enemmän. Todella hienosti brändätty ikinuori herra!

Aikaa oli todella niukasti, joten käytännössä keräsin arkistojeni aarteet yhteen, tuijottelin niitä jonkin aikaa ja aloin hommiin. Kankaissa tuli tehtyä myös pikainventaario. Jes, mustaa löytyy niin satiinissa kuin palavasti rakastamassani italialaisessa huntutyllissä. Hetken pyörittelin näyttäviä kultaisia nappeja, mutta niissä oli aika häiritsevän selvästi kaksipäisen kotkan kuva. Eeeei.  Noupeti noup noup. Valiolla vielä on vientikieltokin Venäjän puolelle, niin tulisi totaalisen väärää viestiä. Kuka vielä sanoo, ettei yksityiskohdilla ole merkitystä?

Kun työharjoittelijani Sirkka kysyi, millainen puku Keisarinnalle tulee, vastauksena oli: en tiedä. Se muotoutuisi etenemisen myötä. Värit ja materiaalit olivat selvillä, nyt pitäisi vain päästä seuraavaan pykälään. Kotosalla sain hitusen vinoa katsetta, kun tietokoneen edestä löytyi kirkkaanoranssille post-it lapulle raapusteltuja miniluonnoksia, vaikka vieressä olisi seissyt ihan kunnon piirustuspöytäkin. Mutta kun inspiraatio sattui iskemään juuri, kun olin puhelimessa ja kirjoitin samalla mailia. Lähin piirustusalusta saa silloin kelvata!

Menisiköhän näin. Hmmm? 

Korsetin raakile saa jo muotoa

Töissä annoin intuition pelata ja kädet tekivät tiukan taukoamatonta hommaa. Korsetti nukelle ja pääsin asettelemaan kultanauhoja. Tämä on myös se työvaihe, jota ainakin harjoittelijat katsovat vähän ihmetellen. Toisin sanoen, tuijotan kiukkuisesti nukkea, siirrän nauhaa, neulaan sen paikalleen ja jatkan nuken mulkoilua. Viiden minuutin kulutta siirrän toisen ja samaa saattaa jatkua parisen tuntia. Tuima tuijottelu ja mallin tarkastelu kuitenkin on se, millä tulee varmistettua, että kaikki linjat ovat juuri oikeilla kohdillaan, ja lopputuloksesta tulee kaunein mahdollinen!

Aikataulun salliessa ehdimme kerran sovittamaan, tasaamaan helmat ja varmistamaan, että henkäyksen keveä tylli tipahtaa olkapäillä kuten on haluttu. Pääsin myös pukemaan puvun Option gaalaa varten, varmistamaan nyörityksen oikealle kireydelle ja helmat oikeaan asentoon. Kampaus muuten loihdittiin Kampaamo Pesulan taitavien kampaajien käsissä. Pesulahan tuli tutuksi jo taiteiden yön puistomuotinäytöksen tiimoilta. Tätäkin juhlin, ihania, osaavia yhteistyökumppaneita! Mahtavaa Mikko ja tiimi!

Loppuun vielä useampi fiiliskuva Keisarinna-puvusta, kun puimme sitä Fitting Roomilla ylle ja sovittelimme tiaran hyvää asentoa, sekä itse gaalasta. Täytyy kyllä itse kehaista, että olen aikamoisen tyytyväinen siitä, miten jutun juonesta sain kiinni ja miten lyhyessä ajassa puku saatiin ideanpoikasesta valmiiksi vaatteeksi. Hahmo heräsi aivan omalla tavallaan henkiin ja nyt pitää vaan pitää peukut pystyssä, että Valio käyttäisi tätä upeaa daamia vielä myöhemminkin!

Love Me Do - Vuoden Hääpukusuunnittelija 2016

Lupasin kirjoittaa Keisarinnasta, mutta maa järisi ja todellisuus venyi niin hurjalla tavalla eilen, että nyt väkisinkin tämä tarina siirtyy kauemmas. Kolmas kerta toden sanoo?

Herramunjee, en oikein tiedä, mitä sanoa, mistä aloittaa?

Yön yli nukuttua ajatus on vähän levollisempi, mutta silti fiilis on häkeltyneen epäuskoinen, uskomattoman onnellinen ja ylpeä. Eilen, Love Me Do -messut huipentuivat omalla kohdallani Vuoden Hääpukusuunnittelija -kilpailuun ja minut julistettiin tuomariston valitsemaksi ihkaensimmäiseksi Suomalaiseksi hääpukusuunnittelijaksi!

Bäkkäriltä punaisella matolle

Kisaan pyydettiin kolme uniikkipukumallia, jotka esiteltäisiin catwalkilla yleisölle ja tuomareille, ja sitten tuomaristo tarkastelisi pukuja lähemmin. Olin jo kertaalleen peruuttamassa osallistumistani kisaan, koska minulla ei ollut aikaa kesän hääpukujen ja malliston kiireiden vuoksi tehdä ihan uusia malleja, mutta sain vaihtoehdon laittaa aikaisempaa tuotantoa mukaan. Olin kuullut kanssakilpailijoilta heidän ideoitaan, nähnyt vilauksia sieltä ja täältä, enkä oikeasti ajatellut, että tulen sijoittumaan. Löysin rantein, ilman odotuksia ja paineita siis.

Vasemmalta oikealle Inara, Iris ja Aleta -puvut

Mallien meikit ja hiukset menivät juuri toiveideni mukaan ja kun päästiin pukemaan päälle, käytiin läpi vielä, mitä puvut edustavat ja millä asenteella catwalkille mennään. Revelationsin nainen on voimakas, rohkea naisellinen nainen, jota ei tarvitse pelastaa, ja on juuri niin naisellinen kuin vain haluaa olematta bimbo barbie tai hauras haavanlehti. Niinpä mallit kulkivat ihanasti säteillen catwalkilla  ja yllättivät minutkin, kun Hanna-Reetta reteästi heitti kantamansa kimpun yleisöön kuin parhaissakin hääjuhlissa. Ai että, rakastan näitä naisia!

Jotain sinistä by Floramore

Ensireaktio oli järkytys, shokki ja sen jälkeen epäuskoisuuden sekainen ilo. Olin lähes varma Atelje Tuhkimotarinan voitosta ja olin kääntynyt katsomaan, millainen ilme Heidille tulee, kun voitto julkistetaan, mutta kajareista kuuluikin oma nimi. Stylisti Sohvi Nyman onnistui kaappamaan yllättyneen reaktion videolle instagramin puolella. (Voisiko sitä olla vielä enemmän monttu auki. :D)

Tunneihmisenä pillitin menemään koko catwalkin mitan, korvissa kohisi ja kädet tärisivät niin paljon, että hyvä kun sain pidettyä palkintokimppua ja plakaattia käsissäni. Hirmuinen pyöritys, halauksia, hymyjä, kuvia, apua, en pysty käsittelemään sitä kaikkea!  Tillanderin uniikkikoru meteoriitista, huopatossut jalkaan, kukkia käteen ja taas mentiin. Sopersin kiitoksia mikkiin, kun Esko Eerikäinen tunki mikin suuhuni ja kysyi tunnelmia. Ihme, että kukaan saa edes mitään sanottua sellaisena hetkenä.

Tämä. Tällä asenteella mennään!

Edelleen haluan tässä sanoa ne samat kiitokseni julkisesti. Minulla on aivan mahtava tiimi Fitting Roomilla. Joustava, lämmin ja ymmärtäväinen henkilökunta, joka pitää minua kasassa niinä huonoina päivinäkin ja joihin voin varauksetta luottaa ja uskoa. Kiitos rakkaat! Ihanat mallitytöt, jotka osasivat tuoda Revelationsin syvimmän olemuksen lavalle ja jotka kantoivat pukuni täydellisesti! Kiitos Heidi, Anne ja Hanna-Reetta! Hiuksista suurkiitokset Hiusmuotoilua Tunteella - tytöille ja meikeistä MISCHIC/Etelä-Suomen kosmetologikoulun tyypeille, jotka bäkkärin kiireissä täyttivät suunnittelijoiden toiveet! Kiitokset myös kaikille kanssakisaajille! Harvoin on kisoja, joissa jokainen osallistuja niin pyytettömästi kannustaa, tsemppaa ja iloitsee toistensa puolesta. Oikeasti, suuri ilo tehdä töitä tällä alalla, näin upeiden ihmisten kanssa!

Olin antanut malleille skumppapullot jo ennen näytöstä. Nyt oli hyvä syys korkata!

Yhtenä tuomarina toiminut Teemu Muurimäki tuli antamaan vielä tuomariston palautteen, juttelimme pitkän tovin. Olen kiitollinen sitä palautteesta ja kehuista, joita sain osakseni, varsinkin kun se tuli kovasti arvostamaltani taholta. Teemu on muuten hurjan mukava, käykää juttelemassa jos törmäätte messuilla tähän kotimaisen hääpukusuunnittelun menestyneimpään suunnittelijaan.

Mitä tämä kisa merkitsee tulevaisuudelle?

Tunnepitoisen koohkailun lisäksi ehdin rauhoittua miettimään Vuoden Hääpukusuunnittelijan titteliä, itse kisaa syvemminkin. Meillä on valtava määrä toinen toistaan upeampia suunnittelijoita täällä kotimaan kamaralla, huipputaitavia ompelijoita, jotka kuitenkin jäävät herkästi suurten maailmanmerkkien varjoon. Love Me Do teki käytännössä suuren kulttuuriteon nostaessaan kisan esiin, nostaessaan esiin näitä meidän lahjakkaita tekijöitämme.

Kuva Henri Juvonen. Suunnittelija on aika tukka sekaisin tällä kohtaa. :D

Ajatuksiin nousi myös toisenlainen näkökulma. Tämä meidän maamme on nyt sellaisessa jamassa, että todella tarvitaan sitä kuuluisaa Suomalaista työtä päästäksemme eteenpäin, ja osaltaan Love Me Do tekee alalle suuremman palveluksin kuin äkkisältään arvaisikaan. Rehellisesti uskon, että muutaman vuoden sisään meillä on useita suomalaisia pukusuunnittelijoita ja -mallistoja, jotka pystyvät kisaamaan samalla viivalla ulkomaisten merkkien kanssa. Tämä kisa toivottavasti antaa häämedioille myös pontta ja rohkeutta ottaa enemmän kotimaisia tekijöitä esiin, nostaa niiden arvostusta ja ihanan persoonallista valikoiman kirjoa, ja samalla antaa tekijöille lisää pontta kehittyä eteenpäin.

Olen äärimmäisen onnellinen ja ylpeä voidessani kantaa ensimmäisenä Vuoden Hääpukusuunnittelijan nimeä. Kuulostaa missilupaukselta, mutta pyrin tekemään kaikkeni tämän vuoteni aikana, ettei tämä kisa jäisi vain hienoksi titteliksi, vaan se olisi oikeasti jotain, millä pystyttäisiin voimistamaan ja kehittämään tätä meidän rakasta, ihanaa alaamme.

Kisaan ei kuulu pelkästään hieno titteli, jota kiillotella, vaan ensi kesäksi edessä on edustusmatka Saksaan Euroopan suurimmille morsiusalan sisäänostomessuille. Messuilla odottaa oma osasto, jossa pääsee kansainvälisemmin esittelemään omaa osaamistaan ja suunnittelujälkeään. Olen käynyt useita kertoja noilla kyseisillä messuilla, ja uskallan väittää, että olen keskiverroin valmiimpi lähtemään Saksan sydänalueille. Tiedän, miten hommat siellä toimivat ja mikä on meininki. Aika sopivasti tuli tuo Aurora -valmispukumallistokin tässä lanseerattua. Jotenkin tuli sellainen olo, että nyt tapahtuu hurjia, isoja asioita!

Kun pahin hämmennyksen ja onnellisuuden sekainen humalatila pääsi haihtumaan - oikeasti, olin ihan kännissä ilman mitään alkoholia useamman tunnin! - aivot lähtivät heti ruksuttamaan. Taisin kyllä olla aika kierroksilla, mutta tuli messuosastoa purkaessa käytännössä messusuunnitelma Eurooppaan ja pari muutakin hyvin mahtavaa ideaa. Sormet syyhyäisivät päästä taas suunnittelupöydän ääreen!

Jottei mene liian vakavaksi, lainaan Pulkkisen Osmon legendaarista heittoa: "Minulle tomahti kusi niin päähän, että oikein pakottaa tässä. Oikein piripintaan pamahti. Tuntuu hyvältä kyllä."