Ettehän te mitään lomia pidä vai pidättekö?

Yrittäjällä ei ole varaa lomailla. Näin tunnutaan veisteltävän monelta suuntaa, mutta harva fraasi pitää yhtä huonosti paikkansa. Voisi paremminkin kuitata siitä, että yrittäjän ei ole varaa olla pitämättä lomaa. Kaikkihan varmasti tietävät tunteen vähän ennen lomaa, kun alkavat työpaikan seinät kaatua päälle, duunista ei oikein tahdo tulla lähtökuoppia raapiessa mitään, ja joka viides minuutti huokaillaan, miten tosiaankin ollaan loman tarpeessa.

Aivan sama pätee yrittäjiinkin. Olen joskus 2000-luvun alkupuolella tehnyt sen virheen, että menin uskomaan tuota väsymykseen asti hoettua aloituslausetta ja tein tiukasti pari vuotta töitä ilman lomia, ja oikeastaan ilman varsinaisia vapaitakaan. En voi suurimmin surminkaan suositella sitä reseptiä kenellekään. Jossain vaiheessa työteho ja motivaatio alkavat suunnata kohti lehmän hännän osoittamaa suuntaa, eikä siihen auta mikään muu kuin ottaa vähän vapaata, irtautua työkuvioista ja vaikka kuinka tekisikin mieli, olla vastaamatta työajan ulkopuolella tuleviin asiakaspuheluihin, ja tosiaan pitää se putiikin ovi suljettuna.

Aah, mieli lepää.

Aiemmin onkin tainnut tulla mainittua, että tämä on varsinainen kutsumusammatti. Teemme niin suurella sydämellä töitä, että välillä tuppaa unohtua lounas välistä, työtunnit venyvät venymistään ja joskus on ihan oikeasti vaikea todella pitää vapaata, kun kaikki ihanat projektit pitäisivät niin kovasti meitä otteissaan, eikä malttaisi jättää hommia kesken.

Toiselta kantilta taas tarkasteltuna se oma ihana, itse itsenään palkitseva työ on myös hyvin raskasta. Myönnettävä on, että olen joutunut kantapään kautta opettelemaan sen, että vapaata ja lomia tosiaan pitää pitää, tai se mahtava työkin voi jossain välissä muuttua sahanpurun makuiseksi pakkopullaksi. Tällä kohtaa oli pakko katsastaa peiliin ja pitää itselleen aikamoinen puhuttelu, pistää samalla kertaa totutut rutiinit uusiksi.

Paras tapa päästä niska-hartiaseudun ja pään jumituksista eroon!

Mittatilaustöitä (ja käytännössä kaikkia ompeluja) tehtäessä tulee jatkuvasti olla noin kymmenen askelta edellä siitä, mitä on juuri tekemässä, ja pysyä kärryillä myös siitä, mitä muuta ateljeessa tapahtuu. Se ei ole kovin ihanteellista maastoa uusien mallien tai kehitysideoiden ottaa tulta alleen, joten väliin on pakko ottaa etäisyyttä. Itseni kohdalla toistuva yksinkertainen, uutta kekseliäisyyttä vaatimaton työ on paras pään nollaaja, ja olen tätä ansioikkaasti harrastanut erityisesti kesäviikonloppuina mökillämme haravoinnin ja halonhakkuun jaloissa askareissa. Ajatus pääsee aivan eri tavalla valloilleen, ideoita pukkaa, ja aina mukana matkustava luonnoskirja on saanut huimasti uutta täytettä, kun pää pörrää tuoreita ideoita. Näitäkin luonnoksia pääsee kohtapuoleen työstämään pidemmälle ja tuotekehityksen helmiä voi myöhemmin alkutalvesta kohdata liikkeessämme päällepuettavassa muodossa.

Ihania heinäkuisia lomapäiviä kaikille lukijoille!