Kurkistus veistokselliseen sifonkipukuun

Heippa taas! Kevään rutistus jatkuu, mutta aina ehtii vähän näytön äärellekin kertomaan kuulumisia. Tällä kertaa sitä pukupuoltakin, mitä aina eniten toivotaan. Toisinaan on vaan niin hankala tilanne pukujuttujen kanssa, kun mikään projekti ei ole erityisen mediaseksikkäässä tilassa. Uskallan olettaa, että kaavanpalat ja kangaspakat eivät ole erityisen silmäkarkkisia teidän lukijoiden mielestä. Tänään sneak peek -parrasvaloissa kuitenkin taas yksi puku, mikä on jo hyvin hahmottanut muotoaan.

Välimeren helmi

Asiakkaani menee kesäkuussa naimisiin Kreikan Santorinilla, ja tahtoi mun suunnittelevan jotain siihen henkeen sopivaa. Puitteet ovat siis u-pe-at! Valitsin kevyttä sifonkia ja asiakkaan toiveesta varsin kapean helman, mikä saa lisää volyymia sirosta röyhelöstä.

Vyöhön löysin kauniin koristenauhan, mikä muistuttaa ainakin omaan silmään kovasti juokseva koira -ornamenttia: pieni lisäviite Kreikan henkeen ja sopii pukuun kuin nakutettu. Enpä paljasta kaikkea, mutta omaan tapaani piperrän pukuun vielä pari kaunista yksityiskohtaa. Niistä sitten myöhemmin.

Tämä helma hulmuaa pian Kreikan idyllisissä maisemissa

Vanu on ystävä

Tätä pukua on ollut ilo tehdä. Kevyt sifonki ja herkät linjat ovat (koomista kyllä) hieman kauempana omalta mukavuusalueelta, mikä on tehnyt tästä projektista entistäkin mielekkäämmän. Huomaan äkkiä löytäneeni ihan uuden maailman hulmuhelmojen ja romanttisten linjojen keskeltä! Saattaa olla, että tällaista nähdään siis myöhemminkin. Jottei herkkyyden malja olisi kuitenkaan aivan ylitsevuotavainen (öh?), paljastan seuraavan uniikkipukuasiakkaani kanssa luodun vision muutamalla sanalla: shelf bust, puuterinen roosa, seripaino. Eikö kuulostakin taas aikalailla Mirjamilta?

Tämä on väliotsikko

Ihan vaan jos ette kiinnittäneet huomiota tuohon ensimmäiseen. Mistäs nyt sitten tuulee? Kerron tapani mukaan pitkän kaavan kautta:

Viime viikolla Eija Mäkinen kävi haastattelemassa meitä yritysbloggaamiseen liittyen. Noin puolentoista tunnin haastattelu katosi kuitenkin jonnekin suureen tuntemattomaan, äänitiedosto näet päätti olla toimimatta ilman mitään pätevää syytä. Kaikki kuitenkin kääntyi paremmin kuin hyvin, seuraavana päivänä Eija saapui kakku lahjuksenaan haastattelemaan uudestaan. Taktiikka, jota me sokerihiiret todella osataan arvostaa. Revelationettes -blogista kertova juttu löytyy täältä, käykää lukemassa. Kiitos, Eija!

Kaksi haastattelutuokiotamme olivat muutenkin hedelmällisiä. Saimme Eijalta paljon hyödyllistä palautetta, sekä vinkkejä tekstin tuottamiseen ja hiomiseen. Kuten haastattelustammekin voi lukea, ei tekstin tuottaminen suju multa aivan kuin vettä vain. Siksipä otankin vinkit vastaan innokkaasti. Arvaattekin varmaan jo yhden: väliotsikot.