Vilkaisu puuteriseen tyllipukuun

Tälle viikolle pieni esittely puvusta, minkä tein jo tovi sitten. Puku oli messuosastollamme Tampereen häämessuilla helmikuun alussa, muuten se on ollut esillä liikkeessämme ja odottanut kärsivällisesti kuvauksiin päätymistä. Tässä siis jokunen kuva teille tästä puuterimaisesta kokonaisuudesta. Nimeän aina kaikki uniikkini, ja tämä luomus tuntee nimen Grace.

Ideoiden kypsyttelyä

Inspiraationa tälle tyllipuvulle toimi morsiuspuku, jonka suunnittelin asiakkaalle viime kesänä. Pääni toimii usein näin; ideani jatkavat elämäänsä ja rakentuvat matkan varrella erilaisiksi kokonaisuuksiksi.(No joo, kenenpä ei?) Materiaalit ja puvun hengen säilytin samankaltaisena, mutta muuten tästä tuli kivan erilainen siihen nähden, mistä lähdin etenemään.

Kupillisissa puvuissa on haastetta, ja juuri siksi niitä on niin kiva tehdä! Tässä puvussa yläosa on ecrun sävyistä silkkiä, ja päällä on tyllistä ja pitsistä tehty kietaisumallinen osa, mikä peittää olkapäät kauniisti. Yläosan kupit jäävät näkyviin vain aavistuksen, jolloin kokonaisuus ei ole liian alusvaatemainen. Ei sillä, puku näyttää mielestäni kauniilta myös ilman tuota kietaisuosaa, pelkän pukuun sopivan vyön kanssa. Sellaista ei nyt tähän hätään ollut saatavilla, joten kaikki kuvat siis ihan tuollaisenaan osineen kaikkineen, niin kuin olen sen alunperin suunnitellutkin.

Taas tuo Solstissin pitsi, mitä niin rakastan

Yläosan pitsi on käsin ommeltu niin, ettei saumoja näy

Selän nyöritys jää sopivasti näkyviin

Mitäpä tästä nyt sanoisi? Paitsi että tällaisia pukuja on ihana tehdä. Kuvasin nämä kuvat viime viikolla ja taas tuli kauhea kutina tehdä jotain uutta, kevyttä ja untuvaista. Varsinkin tuollaiset runsaat ja kerrokselliset helmat, jotka saavat kuitenkin laskeutua vapaasti ilman kovaa tylliä, vanteita tai jäykkää krinoliininauhaa: tahtoo tehdä lisää!

Katselin Gracea myös sellaisella hmm-silmällä. Hmm-silmä on pahaenteinen tila, mikä käynnistyy aina kun katson tekemiäni pukuja, jotka ovat olleet tovin poissa silmistäni. Oireina on puvun tuijotus tyhjällä katseella ja koristeiden ja materiaalien penkominen. Pahimmillaan tila johtaa pukujen hallitsemattomaan muuttamiseen, jatkamiseen ja koristeluun. Tällä kertaa tämä puku sai olla kuitenkin rauhassa, pidän vieläkin sen selkeydestä yksityiskohtien suhteen. Tarkistetaan tilanne taas tovin päästä...

Helmassa on kevyttä huntutylliä ja sifonkia

Onnenpotkaus Lotan muodossa

Kävipä myös niin onnellisesti, että sain puettua tämän myös mallin ylle, joten kuvia myös siitä! Ihana Lotta tuli sovittamaan aivan toista pukuani, mutta sain älynväläyksen testata myös tätä samalla vaivalla. Grace on tehty aika geneeristen mittojen mukaan, joten tietysti jännitin, miten se istuu oikealle ihmiselle kuppeineen kaikkineen. Pitsiosaan harteille kaipaisin hieman lisää tilaa, mutta muutenhan puku sopii Lotalle oikein kauniisti, vai mitä sanotte?

Aika herkkää

Vaikea kuvata, kun molemmilla juttua ja naurua riitti!

Vielä edellisen postauksen puku muutenkin kuin nukella

Ensi viikolla taas Auroran kuulumisia,  yritetään palata taas hyväksi havaittuun vuoroviikoin -järjestelmään. Pus!