Terveiset punaisilta matoilta

Torstaina meillä oli ilo ja kunnia osallistua Sofi Oksasen uuden romaanin julkistamistilaisuuteen ja Puhdistus-elokuvan maailmanensi-iltaan. Kun kyyhkyset katosivat -kirjan julkistusjuhla pidettiin Nokia-konserttisalissa Tallinnassa, jonne risteilimme saman päivän aamuna. Samassa veneessä (...) Itämerta ylittämässä meidän kanssamme oli useampi muukin innokas kirjallisuuden ystävä, olihan tapahtumaan liittyviä matkapaketteja myyty varsin kiitettävästi.

Aikainen aamuherätys sai silmät lupsumaan, mutta muuten tunnelma oli oikein leppoisa. Kaksin on aina kiva matkustaa. Tulemme Auroran kanssa niin hyvin toimeen, ettei yleensä synny mitään matkakitkaa, pientä nälkä- tai väsykiukuttelua lukuunottamatta. Hotellille pääsyn, laukkujen purkamisen ja pienen raikastautumisen jälkeen suuntasimme itse tapahtumapaikalle innostuneina ja hyväntuulisina.

Julisteet ilmiantoivat päivän teeman

Innostuneilta vaikutti muukin juhlaväki. Kutsuvieraiden lisäksi paikalla oli paljon kirjaa malttamattomasti odottavia matkapaketin ostaneita, joille jaettiin omat painokset heti sisäänpääsyn jälkeen. Huomasinkin muutaman kääntävän ensimmäiset sivut silmäiltäväksi jo aulassa, voi teitä malttamattomia! Me siirryimme yläkertaan odottelemaan saliin pääsyä ja tutustuimme muun muassa esillä olevaan mahtavaan valokuvanäyttelyyn. Ihan harmittaa että näyttelyn valokuvaajat ja tiedot jäivät mysteeriksi, tekstit olivat pelkästään kyrillisillä kirjaimilla, mikä on auttamattomasti repertuaarini ulkopuolella.

Totesimme juhlatilanteen vaativan kuoharilasilliset

Kirjanjulkistustilaisuuden aloitti ja päätti mahtava trio Lindpriid Viron lauluhistoriaan liittyvine kappalevalintoineen. Hieno tapa virittäytyä tunnelmaan, mitä nyt itse tapaan liikuttua vähän liiaksikin jos musiikkiesitykset erityisesti koskettavat. Jää vabaks Eesti meri! -kappaleen kohdalla nieleksin, nyyhkis.

Liisa Riekin avajaispuheen jälkeen Sofi puhui itse keskittyen kirjan teemaan. Itselleni jäi päällimmäisiksi ajatuksiksi pohdintaa propagandasta, yksilönvapaudesta ja -vastuusta ja valheista, jotka törkeydessään ovat jo jopa uskottavia. Vakavia ja monisyisiä asioita, joihin koskettavassa puheessaan osittain palasi Viron kulttuuriministeri Reing Lang. Suomen kulttuuriministeri Arhinmäki oli poissa sairastapauksen vuoksi, valitettavaa. Iltapäivälehdissä spekuloitiin, oliko kyseessä sairastapaus vai sairastapaus. Asiaan sen kummemmin muuten kommentoimatta vahvistan vain sen, että juu, kun poissaolosta tiedotettiin, niin salissa kävi pienoinen, spontaani naurunremakka.

Itselleni kirjanjulkistus oli mielenkiintoinen myös siksi, että Sofilla oli päällään armeijanvihreä jakkupuku, minkä olin suunnitellut hänelle kirjan promoamista silmällä pitäen. Kokonaisuus näytti oikein hyvältä pienine suikkine kaikkineen. Samaan settiin oli tehty myös kapeat capripituiset housut ommelluin prässein, mutta tähän tilaisuuteen kirjailija oli valinnut klassisen jakun ja kynähameen yhdistelmän.

Päädyimme melkein eturiviin. Hyvä juttu näin huononäköiselle...

Sattuipa muuten niinkin hassusti, että törmäsimme salissa iki-ihanaan Lenita Airistoon. Hän istui edessämme, kuten kuvan tummista kutreistakin voi päätellä. Keskustellessamme vierustoveriemme kanssa Sofille suunnittelemastani jakkupuvusta hän kääntyi ja kehui varsin vuolaasti sekä suunnittelutyötä että istuvuutta. Olin oikein otettu, Lenita on omissa kirjoissani varsinainen tyyli-ikoni, joka lienee nähnyt elämänsä aikana jakun jos toisenkin. Pääsinpäs vielä sanomaan, että ihailen hänen pettämätöntä tyylitajuaan :)

Valtiovallan tervehdyksien jälkeen Sofi haastatteli historioitsija Ivo Jurveeta ja toimittaja-kirjailija Maarja Talgrea, ja he saivat aikaan hyvää keskustelua miehitysajasta ja Viron silloisesta ilmapiiristä. Virallisen tilaisuuden päätyttyä siirryimme alakertaan, missä oli Like-kustannuksen kutsuvieraille järjestämä tilaisuus. Tunnelma oli lämmin ja ihmiset mukavia, erityiskehun ansaitsee myös maukkaat sormisyötävät. Moi, en ole yhtään ruokaorientoitunut. Hauskaa kyllä, Maarja Talgre istahti samaan pöytään kanssamme. Aurora oli omien sanojensa mukaan Sofin haastatellessa Maarjaa miettinyt, että kyseisen henkilön kanssa olisi mahtava päästä keskustelemaan enemmänkin. Tilaisuus koitti siis aivan vahingossa ja naisten puheesta ei meinannut loppua tullakaan.

Liken tilaisuuden jälkeen lähdimme etsimään lähettyviltä ravintolaa, pelkillä sormisyötävillä ei koko päivää jaksa kukaan. Päädyimme Pulcinellaan, mutkattomaan italialaisravintolaan, missä olemme ennenkin käyneet aterioimassa. Ruoka oli erittäin hyvää, mutta sokerina pohjalla on henkilökunta. Tarjoilijamme oli aivan mahtava nuori nainen (hui, kuulostanpa mummoisalta) ja mikäpä voisi olla parempaa, kuin tiramisu huonon huumorin kera tarjoiltuna. Tiukkapipot älkööt vaivautuko! Ei mutta oikeasti, käykää tuolla syömässä. Hyvää.

Saisinpa revanssin

Vatsat täynnä suuntasimme jälleen hotellille. Päiväasut vaihtuivat juhlapukuihin ja päivämeikkeihinkin sutaistiin aavistus lisää syvyyttä. Taksi kiidätti meidät takaisin Nokia-konserttisaliin, jonne olikin jo kerääntynyt kiitettävä joukko parhaimpiinsa pukeutuneita juhlijoita. Vähitellen paikalle saapuivat myös Puhdistus-elokuvan näyttelijäkaarti, mikä sai valokuvaajat ja toimittajat villiintymään. Juonikkaani pakkasin pieneen clutchiini mukaan silmälasit, joten näin valkokankaalla jopa jotain muutakin kuin vain heiluvia hahmoja. Parantaa elokuvakokemusta aika turkasesti...

Sofi oli vaihtanut päälleen ensi-iltaa varten suunnitellun turkoosin satiinipuvun, päässään hänellä oli Hannu Viitalan upea sulkapäähine. Auroran suunnittelema puku oli vinoon leikattua, kauniisti laskeutuvaa satiinia ja sopi tunnelmaltaan sekä elokuvan aikakauteen että punaisen maton henkeen. Hyvä Aurora <3 Kyseisestä puvusta Aurora voisikin kirjoittaa jossain vaiheessa ihan oman erillisen postauksensa, jos tässä kiltisti pyydän? Keskityimme enemmän juhlimiseen kuin kameran kanssa heilumiseen, joten tähän väliin ei ole laittaa pokkariräpsyä. Sofin ja muiden juhlaeleganssia esitellään kattavasti ainakin molemmissa iltapäivälehdissä ja varmasti muuallakin. Facebook-sivuillemme linkkasimmekin muutaman jutun, käykää katsastamassa.

Suunnittelemani jakkupuku ja Auroran suunnittelema upea iltapuku eri lehdissä

Puhdistus-elokuva oli vaikuttava ja raskas kokemus. Enpä ala leikkiä elokuvakriitikkoa, mutta voin kyllä lämpimästi suositella Puhdistusta kaikille, joita vähänkin kyseinen elokuva kiinnostaa. Näyttelijäsuoritukset olivat koskettavia, kuvaus visuaalisesti kaunista ja musiikki vihloi sydänjuuria myöten. Itse olen geneerinen "kirja on aina parempi" -vikisijä, mutta elokuva käsitteli tarinaa sen verran eri kantilta, että tunnen molempien mahtuvan omaan elintilaansa.

Entäpä se uusi kirja sitten? Toiset lukivat omaa painostaan heti kun sen käsiinsä saivat. Itse olen odottanut sopivaa tilaisuutta: Oman kodin rauhassa ilman häiriötekijöitä. Ehkä muutama luku iltapalaksi joka ilta, tai sitten lukumaraton viikonlopun aikana. En ole vielä päättänyt! Liian kauaa en aio tätä nautintoa kuitenkaan pitkittää, kädet syyhyävät sivuja kääntelemään.

Nyt taas juhlahumusta normaaliin, ihanaan arkeen. Tervetuloa, uusi viikko! Ulkomaantoimittaja Mirjam kiittää ja kuittaa.